Keskusteluja Ruunan, äidin ja tyttären kanssa

Helgan kuvavarastolta

Mittumaari on taas ohitettu. On aika naarata hukkuneet, käydä lepyttelemässä naapuri, korjata laituri, kerätä metsästä tyhjät pullot, laudoittaa palanut pihakaivon nurkka ja ripustaa lauteet takaisin paikoilleen.

Meikäläisen juhannus oli rauhallinen. Se meni tallityöntekijän sijaisflikkana hevonp*skaa lapioidessa. Eipä tarttenut kuntosalia! Ollaan suklaaruunan (tästedes kepeästi vain "Ruuna") kanssa muutettu kodikkaaseen pienempään talliin, jossa on turvallista olla. Tallin omistajaporukka on ennestään tuttu meille molemmille samoin kuin osa tallin hevosista. Tunnelma on terapeuttinen. 

Tallityöt tehtyäni kuljeskelin laitumelle katselemaan portilta näkyykö Ruunan laumasta perävalojakaan. Perävalot näkyivät etäämmällä. Lauma katsoi portille ja jatkoi syömistä. Mutta mitä teki Ruuna: lähti klompostelemaan portille ("Jaa-ha, se ämmä on taas jotain vailla"). Kun kerran paikalle väyläytyi, niin otin käsipuoleen ja vein talliin taputeltavaksi ja haastatettavaksi. Kyselin kuis menee ja mikä pössis? Parturoin otsatukan ja harjan parempaan kuosiin ja kuopsuttelin kaviot. 

Juteltiin siinä sitten vielä niitä näitä. Se pyysi, että laulaisin sen lempilaulun ("Mummo kanasensa niitylle ajoi"). Kun sitä harjaa ja sille hiljaa lauleskelee, niin sen valtava pää laskeutuu alas korkeuksista ja alahuuli alkaa roikkua. Laulun lopuksi viimeistely pölyharjalla ja taluttelu takaisin heinänsyöntihommiin.

Helgan kuvavarastosta

Ydinviesti: iloitsen ollessani taas kunnossa. Hevosharrastus tuo elämään iloa, henkistä hyvinvointia ja fyysistä treeniä. Viime talven rytäkkä lisäsi hevosen sielunelämän ymmärrystä etenkin tämän nimenomaisen hevosen osalta. Sillä on taipumus kavahdella ja säikkyä tiettyjä asioita. Sen takia minun täytyy olla erityisen rauhallinen ja "turvana petoja vastaan". Ihmistä se kunnioittaa ja ratsastaessa haluaa miellyttää. Mutta eläin on aina eläin. Se käyttäytyy eläimen tavoin, ei koskaan ole eikä aattele kuten ihminen. Yksi eläinrääkkäyksen muoto onkin pitää eläintä ihmisenä olipa kyseessä hevonen, koira tai kissa. Eläintä saa rakastaa, mikä on eri juttu kuin pitää sitä ihmisenä.

@@@

Juhannusvieraitakin toki kävi. 

Vanha äitemuori kyörättiin paikalle juhannuksen viettoon. Tiedättekö mistä tietää tulleensa aikuiseksi suhteessa äitiinsä? Minäpä kerron teille. Siitä, että kuulee tiukan oman äänensä sanovan äidilleen näin puhuen:

            "Älä ole typerä ja lapsellinen!"

Heh, taidatkos sen paremmin sanoa. Kysymys on vanhoista kaunoista äitemuoren ja erään toisen henkilön välillä, molemmat jo ihan hautaan kallistumassa etenkin se Eräs Toinen. Ehdotin sovun tekemistä ennen kuin Eräs Toinen kaatuu laatikkoon. No, saahan sitä yrittää.

Kerroin tapauksesta tyttärelle ja huokasin omaa kohtaani, kun näitä vahdittavia nyt on enemmänkin:

           "Älä tule koskaan 54-vuotiaaksi."

Tähän terävä ja huumorintajuinen tytär sanoi:

           "Äläkä sinä 88-vuotiaaksi."

Muistutin tytärtäni täysistä valtuuksistaa toimittaa minut vanhaintalolle heti kun siltä alkaa näyttää. Tähän hän totesi: "Sut täytyy heti laittaa jonoon. Ne on sen verran pitkät." :D

Voi tuota tyttöä! Taivahan lahja isälleen ja äidilleen! Olipa hyvä, että tuli tehtyä. Jos kelle naiselle on annettu se suuri siunaus, että on saanut oman tyttären, tietää mitä tarkoitan. Pojat on poikia, mutta tyttäret on erikoisbonus elämältä.

 

@@@

Kuva: Helsingin Sanomat tänään

Hesari se jatkaa korkean tason matalaa journalistista antiaan. No, toki kuvan alla oleva teksti lämmittää meikäläistä, joka toivoisi kolopalloa koululiikuntalajiksi ja jääkiekon korvaajaksi. Mutta Hesarin jutut on kyllä menneet sekä aiheiltaan että kirjalliselta anniltaan kovin mataliksi.

@@@

Pienen kesäsiivouksen yhteydessä löysin yhden lempikirjoistani. Nimittäin Hal Sirowitz: Äiti sanoi (Runoja). Siinä on jokunen yllä esitettyyn äiti-aiheeseen liittyvä sutkautus, jonka referoin tähän. Kas näin:

     Hautani äärellä

Tänään menemme käymään minun äitini haudalla,

Äiti sanoi, että saat harjoitusta 

hautausmaakäyntejä varten ja tiedät sitten,

mitä tehdä, kun olen kuollut ja käyt luonani.

Älä tule haudalleni niin että sanot vain hei-hei 

ja näkemiin ja lähdet saman tien. Sinun pitää 

viettää siellä jonkin aikaa, kierrellä muitakin 

kiviä, jotta löydät minut helpommin, 

kun tulet taas. Itse asiassa,

halusinpa tai en, kaikki viereeni haudatut 

ihmiset ovat naapureitani,

joten sinun pitää rukoilla myös heidän puolestaan. 

Ajattele vain sitä hyvää,

mitä olen tehnyt sinulle. Jos joskus teinkin jotakin pahaa, 

se ei ollut tahallista, ja sinun pitää 

alkaa sen unohtaminen jo nyt, että sitten kun 

olen kuollut, sinulla on vähemmän unohdettavaa.

Helgan kuvia

Puolustuksen puheenvuoro:

äitimuori ei sentään ole noin kauhea kuin Hal S:n runossa. Hän on vain vanha ja e-rit-täin omapäinen. (Mitä, minäkö...? E-hei ehei, nyyyt olette kyllä aivan väärässä hyvä ainut lukijani. Menkääpä nyt vain itseenne ja haastatelkaa perheenne jäseniä, niin kuulette totuuden. Huom. jos teillä nyt sattuisi olemaan se tytär, niin siinäpä nainen, joka pitää jokaisen naisen jalat tukevasti maanpinnalla! Kysykääpä vain häneltäkin. On sanottu: nainen, jolla on vain poikia, on ikuinen kuningatar, mutta nainen jolla on tytär, on luopunut kruunustaan tyttärensä hyväksi. Näettehän toki kuinka äidillenikin on käynyt!)

Lähden tästä ajelemaan kohti metsämökin ikkunaa. Tonttu siellä jo onkin saunaa lämmittämässä.

Jospa ruuhka olisi hellittämässä ja maantien ritarit jo urku auki kaasuttaneet horisonttiin tahi tuonilmaisiin. 

Hyvää lomaa, jos sellainen repesi eteen. Ja hyvää työviikkoa, ellei näin ole.

Teidän

Helga