Kun nyt ruokablogittamisen alkuun pääsin, niin tässä viimeisin soppatykin ammus, nimittäin
Varsiselleri-kesäkurpitsakeitto
500 g varsiselleriä eli semmoinen pussillinen
1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 rkl voita
2 kasvisfondia
vajaa litra vettä
2 dl kevytmaitoa tai kermaa
2-3 rkl vaaleaa Maizenaa
n. 1/2-1 tl Garam masala-maustetta
Tujaus körveliä eli kirveliä
hippusellinen suolaa
1. pilko varsisellerit kattilaan ja lorauta vesi päälle, anna kiehuskella jonkun aikaa
2. laita voi paistinkasariin sulamaan ja pilko kesäkurpitsa ynnä sipuli mukaan, jotta ystävystyvät pehmeäksi
3. heitä kasvisfondit vesikattilaan
4. kellistä paistinkasarilta kaverukset liemineen varsisellerin sekaan ja kiehauta hetkinen
5. ota esiin sirkkeli eli Bamix ja ajele keitos niin sileäksi kuin pystyt. Aineksista johtuen ainakin meikäläisellä suutuntuma jäi kuitenkin hieman rosoiseksi. Pitää kokeilla blenderiä seuraavalla kerralla, jos mielii tosi sileää soppaa.
6. kaada sekaan maito ja ripottele Maizena hyvin sekoittaen
7. tupsuttele mausteet
8. anna keitoksen vielä vähän heilahtaa
9. valmis.
Pidän kovasti sellerin mausta, sekä varrellisesta että juuriselleristä. Tämä soppa on oikein hyvää ja mahdollisesti pieni määrä minttua voisi myös istahtaa siihen hyvin.
***
Teon alla on tvarosnikkityyppiset banaanilettuset. Taikina on muhimassa. Pienokaisemme tulee nimittäin ohikulkumatkallaan käymään ja on raavaassa ulkomuodossaan kuitenkin äidin pikku mussulainen, vauvasta asti herkkusuu, niin toki pienet lettuset täytyy lapsukaiselle mamman käräyttää.
Huomenna sitten pelaamme vastapainoksi äiti-poika- laatuajalla tunnin sulkapalloa. Hauskaa! (Joku ehkä palloiluhallilla katsoo: miten noin vanhalla ämmällä on noin nuori poikaystävä! )
Suojelusenkeleitä lähetän nyt maantielle hänelle ja kaikille isoille ja pienille äidin kullanmuruille, jotka maantiellä tällä hetkellä kaasuttavat. Ajatella: ison rekan nupissakin istuu jonkun äidin ikioma kullanmuru, taksin ratin takanakin, samoin kolhiintuneessa Corollassa, mutaisessa vanhassa Jeepissä, sähköliikkeen pakettiautossa, poliisiautossa, perheauton ratin takana (ja pakoautossa...).
Heille kaikille siunauksen takapenkille lähettää
Helga
