Tein tänään muistiinpanoja kulkiessani tutkailemassa alppimaan kaupungin syvimpää sisintä. Vanhankaupungin alueitahan tässä Keski-Euroopassa riittää, kun ei tuli ole nurkkiin pystynyt toisin kuin kotomaassamme Suomessa, jossa toki vallitsi korkeakulttuurinen savupirttisysteemi maalattioineen tuohon aikaan, kun täällä vasta sävellettiin alkeellista musiikkia jousisoittimille. (Huumoria, ymmärtänette.)
Havahduin jo nuorena tietoisuuteen siitä, kuinka virheelliseen maailmankuvaan meidät 60-luvun kansakoululaiset kasvatettiin. Olen ehkä maininnut,mutta aikamoisia pettymyksiä alkoi kertyä nuorena maailmalla reissatessa, kun huomasi, että ulkomaillakin kasvaa mustikoita (komeampia) ja lintuja on muuallakin kuin Suomen taivahan alla ja ne laulaa sielläkin eikä murjota kun eivät pääse Suomeen (...miks´leivo lennät Suomehen niin varhain kevähällä? Miks´äänes soreammin soi vain Suomen taivahan alla ...). Kansallinen yltiöisänmaallisuus kasvatti minusta pettyneen kansalaisen: eihän se oikeasti niin mene, meitä on huijattu!
Nooo, sittemmin toki olen oman kotimaan arvon käsittänyt uudelleen, vähän toiselta kannalta. Lähinnä arvomme on sosiaaliturvassa, ketään ei heitetä kadulle. Mutta olen kyllä nyt viimeiset 10 vuotta ollut pelkästään rahoittavana tahona,kun verot on pilvissä meinaan, eikä tule terveydenhuoltokulujakaan vielä - onneksi - enkä saa eläkettä, työttömyysturvaa, opintotukea, sosiaalitukea enkä ylipäätään mitään muutakaan tukea. Tai kyllä: kotitalousvähennyksen ja puolikkaan työhuonevähennystä (jota ei aina ole hyväksytty vaikka teen kotona töitä omalla tietokoneella) ja kodin ja työpaikan välisestä työmatkasta jonkun vähennyksen. Teitä ja kirjastoa käytän siinä missä muutkin. Hammashoidon maksan itse, Kela kyllä vähän jelppaa.
Ei ihme, että Nalle Wahlroos on keräämässä sokerijuurikkaansa muualle ja paketoimassa rahansa ja muuttamassa Svealandiaan. Näin kuulin tekstarilla Suomesta tänään. Itselläkin on kyllä käväissyt mielessä muutto Ruotsiin, kun kieltäkin osaan. Tästä olen ehkä myös maininnut tässä välineessä. Mutta verot ne on sielläkin toki.
Tästä aasinsiltana muistiinpanoihin, jotka liippaavat yllä esitettyä. Nimittäin tänään mietin tälläistä:
ollaanko me niin paljon köyhempiä Suomessa, ettei meillä ole varaa laittaa rautateitä kiskoineen, kalustoineen ja aikatauluineen samaan kuntoon kuin täällä? Tarkoitan nyt tasa-arvoista verkostoa muuallakin kuin pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä ja välillä H:ki-Turku tai H:ki-T:re. Olen joskus tuntenut myötätuntoa VR:ää kohtaan muka siitä, mitä joku virkamies on maininnut tyhjien junien taloudellisesta kannattavuudesta. Mutta kun täällä kuljin tänään junalla, niin tyhjiä vaunuja oli roppakaupalla ja kalusto silti viimeisen päälle, samoin aikataulut. Ei kai itävaltalaiset niin paljon varakkaampia ole! Eikä olekaan, kyllä meikäläisten on bruttokansantuotteessa heidän edellä.YDINKYSYMYS: mihin meillä Suomessa raha oikein katoaa, kun se ei riitä ylläpitämään rautatie- ja tieverkkoa (täällä on myös hyvät päällysteet teissä)? Ilmasto ei täälläkään tienpidon kannalta varmaan helpoin ole.
noustessani klo 18.13 lähtevään junaan hieman isommasta kaupungista, oli laiturilla junaa odottamassa yläasteikäisiä, let´s say että apout kolme luokallista. Kukaan ei tupakoinut, eikä räkinyt laiturille. En havainnut lävistyksiä enkä tatuointeja. Käytös oli kaunista ja asiallista. Rouvalle annettiin tietä. Funtsin, että näyttivät olevan koulusta tulossa. Osa ajeli liki tunnin matkan vielä siitä kotiinsa.
Lisäpiikkina lihakseen, että siivouspartioita täällä on merkittävästi enemmän. Ei roiku roskat nurkissa, eikä jää hampurilaispaketit ikkunalaudoille. Joku ne korjaa ja niitä jokuja on porukoittain (oranssi haalari). Suomen työttömille töitä!
No huh huh. Onpa tällä tytöllä otsaa heitellä kirveitä sinne ja tänne. (Pitäisikö pyrkiä eduskuntaan ja haalistua sitten maitomaiseksi kansan karttuisan lokaämpäristön sataessa niskaan.)
Take home message, te kansanedustajat! Laittakaa meille veronsa kovimman kautta maksaville jotakin, josta muutkin hyötyvät. Jotakin on: kunnon rautatiet, maantieverkosto parempaan kuntoon ja (vaikka kannattamatonkin, sou what) lentoliikenne maan eri kaupunkien välillä. En paljoo pyyä, kute Jope laulaa "Satasen laina"- laulussaan.
Muita muistiinpanoja (otan sieltä kevyemmästä päästä loput):
-Alppien kauneus on mykistävää! Korkealla on vielä lunta hohtaen fosforin lailla auringonkilossa. Suksihommat jäi nyt tältä kertaa, next time.
-Haastatin majatalon pitäjää turistivirroista. High season on elo-syyskuussa, kun patikkaporukat ryntäävät kehiin. Myös toukokuu on hyvää aikaa, itselleen mieluisinta aikaa kuulemma. Tämä alue on vaeltajien omimpia alueita. Skimbahommiinkaan ei tosin ole pitkästi matkaa.
-Olen jo aiemmin hieman närkästyneenä pannut merkille norjalaisten "Napapijri"-tuotemerkin, jolla myyvät kasuaaleja. Meinasin tänään mennä kauppaan motkottamaan sanavarkaudesta, mutta aattelin, että kun muuta asiaa ei olisi ollut, niin syytönhän tuo itävaltalainen siihen on, hänhän on vain töissään.
Urheilukaupassa havaitsin ulkoilukerrastoja (villaakin seassa tais olla) nimeltä "Kaikkialla". Kovasti pyörittelin paketteja, mutta valmistusmaasta ei sanaakaan. Tuli mieleen, että miksei me olla saatu sellaista aikaiseksi kuin ruotsalaiset: H&M on vähän joka kylässä nykyisellään!? Luhdan kamppeita nyt joskus näkee ja Sveitsissä ynnä Saksassa Haltin vaatteita, muttei mitään Haglöfsiä eikä Ikeaa ole meilläpäin älytty laittaa maailman iloksi. Yhden paketillisen Marimekon lautasliinoja näin kaupan ikkunassa (sitä huivikuosia, tiedoksi täti Yliveto A1).
Sitten tämä kerjäläisjuttu vielä. Istuin pitempään jalkoja ja mieltäkin lepuuttamassa kirkon pihapenkillä. Vieressä luki kirjaa tyylikkään sporttinen, noin 60v herrasmies kevytuntuvatopassaan ja farkuissaan ynnä vaelluskengät pisteenä i:n päällä. Edessä kirkon rappusilla könötti kerjäläismuori hyvät, uudet nahkakengät (Ecco?) jalassa telttamaista tummansinistä popliinitakkiaan ympärilleen käärien ja huiviaan asetellen. Ryhdyin miettimään: miksi tuon pään pitää olla tuollaviissiin kallellaan? Miksi huivin reuna on vedetty matalalle ja miksi hän keinuttelee vartaloaan kuin olisi kusiaisia housussa tai pahat pukamat. Eikö siinä nyt voi istua ihan tavallisesti ja tulla vaikka siihen penkille herrantähden istumaan mun viereen, niin istutaan siinä kuin kaks marjaa.
No, sitten täti nousee lääkärin silmällä katsoen kyllä varsin ketterästi (ei artroosipolvia eikä lonkkia, sääret ei ole turvoksissa, eikä koordinaatiossakaan mitään vikaa. Sekä hieno- että karkeamotoriikka käy häneltä ihan hyvin. Kun on saanut oikaistua itsensä pystyyn, kumartyy takaisin puolikallelleen kepin varaan ja lähtee etenemään 10 cm kerrallaan kuin joku olisi käynyt laittamassa liisteriä kengänpohjiinsa. Mitenkäs ne aina välillä niin raskaaksi menevät tai ydinkysymys: mikä on kerjäläismummon diagnoosi ja sairaus oikeastaan? Tunnen satamäärin ihmisiä, joilla on joku (tai useitakin) vaikea perussairaus, mutteivät hekään tuolla tapaa raihnaisena raahusta. Liikuntavammaiset tai osteoporoosilla selkänsä romauttaneet eivät toimi noin. Että mikä diagnoosi jää jäljelle, en ymmärrä. Tai ymmärrän: hän esittää kerjäläistä.)
Maalaisi itsensä hopeaväreillä prinsessan pukuun, laittaisi koiransakin makaamaan liikkumattomana viereensä koriin ja vaihtaisi asentoa kerran 10 minuutissa, kuten katutaiteilija vieressä. Ja purkki vaan eteen. Ei tuommonen kirkonportailla kyyhöttäminen ole mistään kotoisin.
Kirkossa piti pitkään miettiä paria asiaa.
Opastetaulussa monella kielellä kehoitettiin olemaan kirkossa hiljaa. Kuvaavin oli ranskalainen: "Ceci est un lieu de culte." Culte - kulttimenoja, tosiaan. Sytytin sinne kynttilän vastikään tuonilmaisiin menneen vanhusläheisen muistolle.
Toisena asiana se, kuinka runsaasti senaikaisia varoja on panostettu yltiöpäisiin koristeluihin ja kultauksiin.
No, nykyajalla on omat "kultaiset vasikkansa", tosin kirkon ulkopuolisessa maailmassa.
t. Helga
