Auto naista kuljettaa.
Vaelluskenkä käsikynkässä peilikuvansa kanssa, reppu, pussi, kassi, laukku, termoskassi, pullo, muki, lusikka, olutkassi, kirjakassi, tietokonelaukku, kamerapussi. Laiva on lastattu.
Tunturin laelta näkee kauas.
Nettilinkissä Pauliina Rauhala kertoo kirjastaan aamu-tv:ssä. Inhimillinen tekijä kokoaa naisia keskustelemaan: Rebekka Naatus, Pauliina Rauhala ja pappi Hintsala.
Taivaslaulustani avautuu ensimmäinen kappale. Upeaa kieltä, lahjakasta, lahjakasta! Tämä kirja täytyy lukea hitaasti kielikuvia nautiskellen. Tarinahan on tuttavien ja ystävien elämän seuraamisesta sinällään tuttu.
Pauliina antaa lukijalleen kielellisen lahjan. Lähetän hänelle suuret kiitokseni. Toiset suuret kiitokset suuntaan Helsinkiin (Tammisaareen? Hankoon?) till Merete Mazzarella, som har gett oss en fin bok som heter ""Att berätta sig själv", erityiskiitokset suomentaja Raija Rintamäelle nautittavasta käännöksestä ("Elämä sanoiksi").
Hyvän mielen kirja!
Mökki on hiljainen. Sumu on hälvennyt. Keitän teetä, pakkaan päiväreppuni ja suuntaan tunturin sijasta läheiselle suolle. Karpaloita? Vai vain suon ääniä pakattavaksi pään sisälle kotiin vietäväksi, pahan päivän varalle.
(Harmillisesti en saa liitetyksi kameran tiedostoista kuvaa tällä iPadilla. Kiitos siitä huolimatta Soneran Ullalle littymänopeuden päivittämisestä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti