tiistai 29. lokakuuta 2013

Kaamos on ihmisen kauheinta aikaa



Näin kaamosaikaan voi hieman kriittisesti tarkastella myös kuolinilmoituksia, jotta pysyy tunnelmassa. Ryhdynkin toimeen eli perkaamaan naapurilta saadun vanhan sanomalehden kalmistoa.
(Jouduin pyytämään naapurilta pinkan vanhoja sanomalehtiä, jotta pysyn kärryillä sen suhteen, mitä Suomen kirjallisuusarvostelijoiden etutöölönpuolinen joukkue tykkää takaeiralaisten aivotuksista. 
Kuolinilmoitukset ovat mielenkiintoisempia.)

Kuolinilmoituksia näyttää karkeasti ottaen olevan kahdenlaisia. 
1. niitä, joilla halutaan julkisesti ilmoittaa kuolemasta
2. niitä, joissa käydään julkista kirjeenvaihtoa vainajan kanssa 
Viimeimainitut nostattavat paitsi kulmakarvoja myös hiuksia. 
Ilmestyvätkö sanomalehdet tuonilmaisissakin?

"Kiitos X hyvyydestäsi". Mahtaako mennä perille? 
Ilmoituksissa myös muistutetaan vainajalle varmuuden vuoksi "Vaimosi Z", että pysyy rätingissä.

Kuolemalle ei saa nauraa, hyi! Eikö yleiselläkään tasolla? Eikö edes näin halloweenin aikoina, jolloin kuoleman rooliasuja puetaan pienokaisten ylle ja amerikanmössönä vakavailmeiseen maankolkkaamme ajautunut soopa täyttää myyntitiskit?

Lisäksi kysyisin: saako kuolinilmoituksista kirjoittaa kritiikkejä?

Kirjoitin kumminkin, uppiniskainen ihminen. Ja häpeämätön. Kyllä minua vielä viikatemies rankaisee, tuomio lankeaa päälleni ja pimeän ruhtinas käy noutamassa rääväsuun kotiin heti kun kello kolahtaa reikeliin.
(Sitä odotellessa. Toivottavasti koira hoitaa karvaisilla käsillään käytännön alkujärjestelyt, kun talossa ei muitakaan ole moneen päivään.)

***

Sopinee, että näihin tunnelmiin liittyen esittelen melko alkeellisen kuvan takapihalta, jossa kolmatta vuorokautta palaa valo pimeydessä. Nimittäin muovinen hautakynttilä, joka ottaa tukea lyhdyn takaseinämästä jaksaakseen hoitaa tehtävänsä kunnialla loppuun. Kas tässä.




 Mikään varsinaisen esteettinen ilmestys tuo ei lähituntumasta katsoen ole, mutta ikkunasta kun ulos vilkaisee, näkee edes jotakin valoa tunnelin päässä. Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu ja aurinko  muistaa palata takaisin? Sillä välin kannattaa heiveröistä sädettä pitää yllä, että on edes kynsitulet.

***
Koska lupasin esitellä mielestäni erinomaisen esihistoriallisen asumuksen sijaintipaikan myös pimeän aikaan, en petä lupaustani. Luulen, että moni on jo malttamattomasti kuvaa odottanutkin...
Tutkailin paikkaa myöhään eilisiltana, kun järvenpintaa halkoi voimakas tuuli. Ehkä jokin suojaisampi kolo olisi sittenkin viisain valita. Tai ollut siis.



***
Loppukaneetti: hullulla on halvat huvit, mutta eräillä ne on ilmaiset. (Elämää ei kestä ilman järjettömyyksiä ja totisena torvensoittajana vain otsasuonet pullistuvat ja se on siinä. Päivän teemaa mukaillakseni. )

terveisin Helga v.K-V
  

4 kommenttia:

Maarikka kirjoitti...

Täällä toinen ahkera kuolinilmoitusten lukija. Ja arvostelija, joskin enimmäkseen pidän mutinat mahassani. Jotkut muistovärssyt ovat tosin hyvinkin kauniita, etenkin ne harvinaisemmat tai omarunoiset.
Enemmän kiinnitän huomiota ihmisten nimiin ja sukunimiin. Koska on itse sellainen savolainen -nen -aatelinen, niin jotkut Jylhävirrat ja Nereikönkosket kuulotavat tosi hienolta.

Anonyymi kirjoitti...

Missä ne järjettömyydet?

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Exactly! Niissä on paljon kauniita värssyjä. Jotkut ovat taitavasti osanneet pienessä ilmoituksessa kertoa jotakin oleellisesta poismenneestä.
Minä myös tutkailen nimiä, koska harrastan jäljittämistä :) Ihmisen nimestä voi päätellä, mistä hän on kotoisin. Tapasin joku aika sitten Etelä-Suomessa henkilön, jolla oli "pohjoisen" sukunimi. Sinällään ei mikään erikoinen nimi (tarkoitan esim. Valkeapää, Kuttura, Mettovaara, Kallunki tai sellainen, joka selkeästi viittaa tiettyyn paikkaan), mutta suomalainen sukunimi jota en ole Etelä-Suomessa tavannut. Kysyin, mistä on paikkakunnalle muuttanut. Kertoi muuttaneensa eräältä toiselta etelän paikkakunnalta. Arvelin, että huti tuli.
Kun aikamme rupateltiin, kävi ilmi, että onkin itse asiassa lähtenyt Koillismaalta aikanaan etelään. No sitä se minäkin :D
-Vanhoissa suomalaiselokuvissa tosiaan "hienot ihmiset" (maisterit ja muut insinöörit :) ) on Jylhävirtoja ja sen tyyppisiä. Harvoin Mähösiä, Makkosia, Monosia tai Korhosia.

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Piilossa. Kaikkea ei uskalla tunnustaa ;)