http://areena.yle.fi/radio/2020680
Tietokirjailija Mikko Porvali on kirjoittanut kirjan kaukopartioporukasta, jossa (jos oikein kuulin) oli myös hänen isoisänsä.
Aika hurjalta kuulostaa tänäpäivänä toimittajan ja haastateltavankin kovin innostunut puhe sotatoimista. Aivan kuin hauska jännitysseikkailu olisi ollut kyseessä. Ryssiä ammuttiin autoihinsa kuin sorsia kaislikkoon koitettaessa ottaa autoa alle uupuneiden jalkojen lepuuttamiseksi. Autot kuitenkin osoittautuivat yksi toisensa jälkeen puuhakkeella kulkeviksi, eikä Tolvasen porukka sellaista autoa
osannut ajaa. Joten ei kun vanjaa lakoon auto auton perään.
No, semmoista se sotatoimi on ollut ja lienee edelleenkin puolin ja toisin. Mistä meille (ainakin ikäisilleni) on piirtynyt käsitys, ettei suomalainen sotilas olisi listinyt vihollisiaan ja raiskannut naisväkeä aivan kuten kaikkialla muualla sotilaat ovat tehneet maailmansivu ja tehnevät edelleenkin?
Ketkä ylipäätään saavat edesmennyttä sotaglooriaa lähteä noin vaan nupikseen kommentoimaan? Saako näihin asioihin puuttua ihminen, jonka ainut kontakti sota-aikaan on rintamalla menetetty isoisä ja toisen arpiset kyljet? Päätän: saa kommentoida! Omassa blogissaan ja kotimaassaan, jossa vannotaan sananvapauden oikeutuksen nimeen.
Havaitsin kokemattomien kommentointioikeuteen liittyen rajallisuutta itsessänikin nuorten toimittajaopiskelijoiden puhuessa tietäväisen oloisina herra Wahlroosin elämänhistoriasta. Mitä nuo nulikat voivat niistä ajoista käsittää, kun eivät olleet vielä kiiltonakaan isänsä silmissä? Mutta voi mitä ymmärtämättömyyttä taholtani tälläinen ajatusmalli! Totta kai heilläkin voi olla käsitys asiasta, johon ovat paneutuneet. Ja vaikkeivät olisi paneutuneetkaan. Suomi on vapaa maa!
Sodan suhteen elämme aikoja, jolloin vallan kahvaan siirtyy sukupolvi, jolla ei ole kontaktia sotaa ihannoiviin sankaripuheisiin. Heillä on sodasta vain televisiosta ja netistä saatu käsitys sotaa käyvistä maista kaukana täältä (onneksi!). Siellähän sota on likaista, raakaa tappamista, siviliväestön kärsimyksiä ja savuavia raunioita. Mutta oliko sota jotenkin jalompaa, siistimpää ja kunniakkaampaa täälläpäin aikanaan?
Ja jotta olisin realisti, asetan itselleni kysymyksen: mitä itse tekisin, jos olisin kaukopartiossa vaikkapa Ruotsissa? Ampuisin takuulla henkeni edestä kuin kuka tahansa. Siinä menisi södertäljeläisiä ja kalixilaisia, Norrbottenin väkeä läjäpäin ja punaisissa samettihousuissa keekoilevia jöötteporilaisia.
Toisaalta, voiko Ruotsissa edes käydä oikeanlaista sotaa? Tarkoitan, täyttääkö sodan kriteerit se, että heitellään toisia leikkisästi Prinsessakakuilla ja ammutaan marsepaanikuulilla takalistoon?
-Luulen, että kaikki merkittävä sanottava tuli ylöskirjatuksi, joten päätän radioraporttini täältä tähän. -
5 kommenttia:
Kerro nyt kuitenkin löytyikö se salaisuus Wahlroosista sieltä kirjan sisältä tai takaa ja millainen se oli.
Toivoo nimimerkki Tiedonhaluinen, kirjaston Wahlroos-varausjonossa 107/516.
Tallentuuko kommentti, koe koe koe.Helga
Joku häikkä, kun ei kirjautumatta voinut kommentoida. Vaatiiko tähän kommentointi kirjautumista?
Wahlroosin kirjasta siis ehdin jo sanoa näin:
Kirjasta löytyy hienosti rivien väliin kudottuna Wahlroosin luonnekuvaus. Se peilautuu tapahtumien ja talouselämän ratkaisujen kautta. Mielestäni fiksusti. Mitään sensaatioita eivät kirjoittajat ole hakeneet, vaan aikalaislähteitä ja asiallisia kommentoijia.
Kirjasta saa myös vähemmän ekonomistimaailmaan paneutunutkin selkoa, mikä oli pankkikuvio lamavuosina, mikä mies oli Fryckman ja mikä Tuunanen. Nuo jäivät jotenkin epäselviksi aikanaan, kun energia kului työn ja maitokaupan väliä ravatessa.
Kirja on mielestäni hyvä ja ahmin sitä joka välissä, kun ympäristön silmä välttää :)
Koe koe koe, tallentuuko. Helgan kokeilu.
No nyt tämä taas tallettaa. Kumma homma. Asetukset oli ihan ennallaan. Helga
Lähetä kommentti