Tähän teen blogitekstin aiheesta...

...millaisiin toimiin ja asumuksen laatimisiin ryhtyisin syksyn tällä vaiheessa, jos olisin muinaissuomalainen. Tähän täytyy huomenna oikein paneutua. Mulla on jo paikkakin mielessä, minne esihistorialliselle sukukunnalle ryhtyisin jonkilaista kotaa laatimaan. Siitä pitää vaan saada kuva napatuksi tähän blogiin havaintokuvaksi.

....(hetkinen, nukun hieman ensin  )

***

Tuota. Kuten kuvan teknisestä laadusta käy ilmi, esihistoriallinen asumukseni ei tule olemaan kaksinen.

Tämä kivenvierus on kuitenkin yöaikaan mitä viehättävin alusta varsinaiselle esihistorialliselle asumuksellemme, sillä sen yläpuolelle (ei kuvassa) kaartuu kauniisti katokseksi paksuja männynoksia. Kiven kylki on tasaisen suora, kuin seinä ikään. Pimeään aikaan, kun olen sen seinämää tutkaillut, olen sieluni silmin nähnyt kuinka noen tahraama takkutukkainen ja -partainen puolisoni, shamaani itsekin, on pienellä kivitaltalla nakuttanut siihen hyllyä naisensa keittiövälineille ja tarvikkeille.

Laattian olemme peittäneet puisin ritilöin. Niiden päälle on huolellisesti laskettu eläinten nahkoja. Sadeveden juoksuttamiseksi isäntäshamaani on tehnyt pienet salaojitukset samaan tapaan kuin retkeilykaverini kaivoi telttansa ympärille kerran kovilla vesisateilla.
Puuritilän keskellä asumuksen sydämessä on iso reikä, johon olemme latonee lähialueilta löytämiämme kiviä. Kivipesän keskellä on tila poltettavalle materiaalille (kierrätämme ulosteesta lähtien kaiken jätemateriaalin polttamalla sen kiukaassamme).

Ruokaa olemme varastoineet pitkin kesää kuivaamalla sitä auringonpaisteessa. Shamaani on yhdessä läheisen metsästysseuran kanssa kaatanut monta uljasta sarvipäätä. Sarvista on tehty naulakkoja.

Näin syyskaamoksissa vietän enimmän aikaa katetun asumuksemme sisällä lähettäen kattoaukon kautta savumerkkitiedotteita järven toiselle puolelle, josta ne etenevät savumerkkimenetelmällä majasta toiseen tuulen nopeudella. Jokaisessa kömmänässä on nähkääs oma marttansa havainnoimassa taivaanrantaa.  Sieltä savuviestin saavutettuaan esimartta tupruttaa sen tuota pikaa eteenpäin yli seuraavan järven, yli kukkuloiden, läpi suoaukeiden. Näin kiitää viesti aina Keski-Euroopan mutaisille kujille suulliseksi tiedoksi, Norjassa arkkiveisuina laulettaviksi, Seinen hämyisten sillanalustojen mukulaseinämiin hiilellä kirjoitetuiksi tiedotteiksi.

(En päässyt vielä kovinkaan pitkälle esihistoriallisen päivänkiertomme kuvailussa, mutta tässä näin aluksi. Koitan saada yöaikaisen kuvan tuosta potentiaalisesta majoitepaikasta, kiven kyljestä männynoksan alla.)

Plim! Ei vaiteskaan - pelkkää kuvitelmaa ja koulun historiankirjojen kuvista saatuja impulsseja.
Palaudun takaisin teknologia-aikakauteen ja kirjaan seuraavaksi muutamia radio-ohjelmista kuulemiani asioita.

t. Helga v.K-V