Hyvää lauantaiaamua ulkomailta.
Matkatoverit riensivät kukin omaan toimenkuvaansa, minä vielä nautin aamiaista ja opettelen down shifting-asennetta.Ympärillä ulkomaan ihmiset puhuvat asioitaan, sana sieltä toinen täältä saavuttaa ymmärrykseni. Täällä on lähinnä tämän varakkaan länsimaan iäkkäämpiä pariskuntia. Siistejä, naisilla hiukset aseteltu kuosiinsa, miehet miehekkäitä trendikkäissä kasuaaleissa. Värivalikoima hillitty, luonnonvärien valikoimaa (joten en ole Ruotsissa), eikä tupakka tai mahorkka haise.
Aloitan vakoilutyöni tarkkailemalla ensin kahta miestä. Molemmilla tyylikkäät kasuaalit. Toinen tutkailee minua arvioivasti vaivihkaa,kiinni jäädessään hymyilee herttaisesti. Miehet ovat noin 65-vuotiaita, toinen jonkin verran vanhempikin, harmaapää. Ja kun tarkemmin katson, hänellä on vasemmassa korvassaan timanttinen korvanappi, joka välähtää hänen kääntäessä päätään. Molemmilla miehillä on lisäksi ohuita sormuksia pikkurillissään ja nimettömässä. Päällisin puolin kuin suomalaispaappoja. Yllättävää.
Viereiseen pöytään asettuu vanhempi pariskunta. He vaikuttavat ujoilta ja varautuneilta - kuin suomalaisia! Rouvallakin hivukset ovat hieman jääneet vaiheeseen, aika tyypillinen suomalaiskampaus. Puhuvat kuitenkin maan kieltä. Ehkä sukulaisia Suomessa? :)
Koska nyt downshiftaan, aion siirtyä rauhallisella aikataululla metroon, ajella ostamaan sateenvarjoa ja haistella hieman kaupungin ilmapiiriä ylipäätään.
Ehkäpä tuon jälkeen olen siinä vireystilassa, että voin ajaa koneet ylös, siirtää alasshiftatun aivokapasiteettini korkeammille kierroksille, vaihtaa vetelän kallon tilalle kirkkain älyllisin lampuin (muutama pimeänä) hohtavan turbopään ja ryhtyä rekisteröimään, taltioimaan, oppimaan ja älyämään.
Mutta jos kävisin niin, että valopää olisi hukassa, en pane sitäkään pahakseni. Ehkä se unohtui Helsinki-Vantaalle tai työpaikan vaatekaappiin yhdessä puhelimen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti