Hauska tappa vanha tuttu!
Istuin tänään kahvilla työyksikössä, jossa käyn toisinaan tilapäisesti tekemässä erästä spesiaalihommaa. Ovesta tuli sisään miehekäs herrasmies. Katsoimme toisiamme ällistyneinä: sinä täällä! Paikalle tupsahtanut herra on vanha työkaveri kaukaiselta pohjoiselta työpaikalta :D Ilahduimme molemmat kovasti yllättävästä tapaamisesta.
Kerron tämän nyt tässä ikään kuin tällä olisi suurempaakin kansainvälistä merkitystä. Mutta kaikki ilahtumiset näin lokakuussa täytyy voida raportoida.
Voi kurjuus tätä aikaa, kun harmaa hiipii ikkunan takana oikeasta laidasta vasempaan ja ruho hakeutuu sohvalle vaakaan. Koirakin on vetämättömänä nukkamatolla syysmasennuksen kourissa.
Silityslauta taipuu vaatepinojen alla, matkalaukku haukottelee pitkästyneenä vieressä. Vilkaisen näkymää sivusilmällä: kuka pakkaisi puolestani? Vasta tulin, nyt taas lähden. Nousen koneeseen ja lennän työmatkalle ulkomaahan useammaksi päiväksi. Lupaan piirtää nopeita groquis-kuvauksia observaatioistani lähinnä vain viihdyttääkseni itseäni. Aloittaisinko matkaseurueestani?
Pauliina Rauhalan kirja on melkein luettu. Björn Wahlroosin pitäisi kolahtaa huomenna postilaatikkoon ja saan hänet litteroiduksi matkaseuralaisekseni. Pukeutuuko punaisiin kapeisiin puuvillahousuihin ja siniseen hännystakkiin, kirjava kravatti kaulassa heiluen? Tälläisenä hänet kerran näin lentokentällä. Mistä puhumme nallen kanssa? Kertooko minulle vaurastumisensa salaisuudet vai tilittääkö sielunsa syvimpiä tuntoja?
Koira katsoo ovelle: eikö jo lähdettäisi pimeään ja kosteaan iltaan.
Huokaan: olisipa jo keväthankien sinihohtoinen illankajo, ulkona aurinkoisen päivän jälkeinen pakkasen tuoksu ja poskilla hankien kimalluksen jäljiltä kihelmöivä rusotus.
Ei auta. Ensin on mentävä pimeyden yli, ohitettava kulkusten kilinä, esiteltävä kinkunjämät herneiden kompanialle ja riisuttava koti joulukoristeista.
Vaivun talviuneen, ryömin kuistin alle, kaivaudun turvemättääseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti