Eräs samassa taloudessa elävä oli käynyt lääkärissä ja saanut nyt postitse lääkäriltä sairauskertomusmerkinnän. Siinä luki, että löydös on normaali. Tämä herätti potilaassamme närkästynyttä ihmettelyä: mikä löydös se on?
Kerroin kantanani, ettei potilaan pidä pyrkiä päätään vaivaamaan asioilla, jotka ovat käsityskyvylleen liian monimutkaisia. Pysyttelee nyt vain alamaisena potilaana, on osaansa tyytyväinen ja kiitollinen saamastaan hoidosta.
Mutta potilaamme ei tyytynyt selitykseen, vaan väitti, ettei "löydös on molemmin puolin normaali" ole mikään oikea ilmaisu ja esitti uhmakkaana kysymyksenään: "Mikä 'löydös' se on, jos se on normaali!?"
Kärsivällisenä ihmisenä selitin, että löydös on se, ettei löytynyt mitään. Kyllä sen nyt tyhmempikin tajuaa, lisäsin.
* * *
Oliko Heidi Hautala oikeassa vai väärässä? Oliko hän poliittinen uhri vai marttyyri?
Pitäisikö Satu Saarela vai-mikä-se-laivankyljessä-parkuva-tyär nyt olikaan nimeltään, vapauttaa? Mikä on totuus Björn Wahlroosista kertovan kirjan takana? Miksi Ilta-Sanomat kirjoittaa Riki Sorsan "vaikeasta sairaudesta - vatsa tuli nopeasti kipeäksi", vaikka kyseessä on haimatulehdus kolmisen vuotta sitten? Onko Jorma Ollilan muistelmat absoluuttinen totuus? Miksi äiti hylkäsi vauvansa kerrostalon pihapenkille?
Onko tähdissä elämää?
Ja lopuksi: kuka ottaa vastuun tästä kaikesta?
Joitakin akuutteja kysymyksiä mainitakseni.
* * *
Koska kysymykset eivät maailmasta lopu, haluan esittää vielä hyvin pulmallisen loppuhuipennuksen: kuka murhasi aamulenkilleen lähteneen berliiniläisen psykologin, joka työskenteli Charité-sairaalassa psykosomaatikkojen terapeuttina?
Tapaus löytyi Berlin Polizei:n sivustolta, jota tutkin hieman virkistääkseni itseäni. Murha ei vanhene koskaan, sanoo kirjallisuus. Tämä karmea tapaus sattui kesällä 2009. Ihminen on susi ihmiselle.
http://www.thelocal.de/society/20090622-20107.html
http://www.bz-berlin.de/tatorte/frau-39-beim-joggen-erstochen-article494416.html
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
Helga v.K-V
6 kommenttia:
Jotakin ehkä tietäisin, olenhan siellä minäkin: http://sanataito.blogspot.fi/
Hauskaa syksyn jatkoa!
Joo-o. On se kyllä kumma juttu, että joskus tulee ees sellainen lausunto jostain, että "löydös on normaali". Mutta mites sitten ne "llöydökset", jotka ei ole normaaleita?? Niissä lukee jotenkin näin "scjfingint blii roo". Tai sitten voi olla vaikka "sxfinecsis abscurdi". Niistä ei sanaakaan suomeksi, onko normaali vai vallan mahdottoman epänormaali. Siinä sitten kotona akka ja ukko ihmettelee, että jaaha, vai niin. No se siitä sitten. Kuolemaksi varmaan. Käydään sitten pehkuihin sitä kuolemaa oottelemaan. On niin vaikee tauti.
Sitten tuo toinen juttu, Mielestäni Heidi oli vain itse aika epärehellinen. Varsinkin meidän valtiolaisten mielestä. Ei saisi olla niin hyvällä palkalla niin vilpillinen.
Satu Saarela saa nyt selvitä kaikkien Nobelin rauhanpalkintojen saajien suojissa, mutta Riki Sorsan uusi levy kuulemma päätiedonantajamma IS tai IL mukaan ilmestyy kohta. Siksi pitää saada hiukka nimee esiin.
Ollilan tai Wahlroosin kirjaa en oo edes nähny vielä (kotona viihtyvä tyyppi) ja voi vauvaparka, minkä onnen sai, kun äiti ymmärsi viedä edes johonkin hänet, mistä hänelle parempi elämä koittaa.
Vastuusta suurin osa lankeaa kyllä valtakunnan kyttääjälle. Ehdoton totuus on tämä.
Huomenta vaan toivottaa Kyöpeli
Muistelmat ovat muistelmat. Minä voin muistaa asioita, joita toivon tapahtuneen. Minä voin aktiivisesti unohtaa asioita, jotka haluan pyyhkäistä maton alle. Minä voi oikeasti muistaa väärin tai olla muistamatta.
Niin Ollilakin tekee.
Tämä Ollilan kirja sai ennakkoon niin paljon julkisuutta, että luulin sen julkaistun jo kuukausi sitten. Luulen kyllä, että tiedotusvälineet ruotivat teoksen mielenkiintoisimmat kohdat niin ansiokkaasti, etten kirjaa lue.
@Kyöpeli,
tuo se justiinsa on, että ihmisillä pitäisi olla oikeus saada semmoinen lausunto, jotta saavat selvää.
Olen koittanut tälläisiä tehdäkin ja saanut siitä sanelujani purkaneet konekirjoittajat joskus niskaani heidän mielestään liian pitkien saneluiden takia. "Pitääkö ne niin pitkästi sanoa, kun muut sanoo van että shksdjks roo blii bloo, mutta sinä sanelet, että vasemman kyljen oikealla puolella olevan kuopan takalaidan karvattoman alueen keskiosassa on paksuseinäinen, vähäisessä määrin surkastuneelta vaikuttava kellertävänvalkoinen, hyvänlaatuinen rauhaskudosmaisesta solukosta muodostunut...."
Siinä on semmoinenkin bugi, että kun oikein suomeksi sanoo asiat, niin toinen lääkäri ei enää tarkkaan ottaen ymmärräkään, mistä oli kyse. Myös suuri(n) osa suomennetusta tautiluokituksen nimikkeistöstä on lääkärille aivan vierasta kieltä sisällöllisesti, eikä niistä ymmärrä tuon taivaallistakaan. Esimerkiksi otan termin "maha(lauku)n limakalvon surkastuneisuus". Tuossa tosiaan on ihan sulutkin keskellä yhdyssanaa. Lääkärille se on vaan atrofia, kun ei siinä ole mikään "surkastunut", vaan limakalvo on atrofioitunut, jonka synonyymi ei ole surkastuneisuus. Sille ei ole semanttista synonyymiä lainkaan, kuten ei monelle muullekaan lääketieteen sanalle. Siinä voi suomenkielellä kirjeenvaihtoa käydessä äkkiä olla potilasturvallisuus vaarassa. Tästä johtuen ei tarvita montakaan virkettä, kun kirjoittajan taustan huomaa: lääkäri vai ei. Ja toisinpäin: joskus kun vaikkapa hoitotieteilijä yrittää kirjoittaa "lääkärin kynällä" vaikkapa johonkin lehteen jotakin hoitoasiaa, on teksti lääkärille vähän kuin joku ulkomaalainen kirjoittaisi suomeksi tuntematta aivan tarkkaan sanojen käsitteellistä sisältöä.
Lopputulos: potilaille pitäisi aina tehdä oma versio sairauskertomustekstistä eli sellaiseen muotoon, että siinä on ne asiat, jotka potilaan voi olettaa ilman lääkärikoulutusta ymmärtävän. Monet sanat on sellaisia, että niitä ei ilman pitkää selostusta kykene ilmaisemaan. Ja siitä ei saneluiden purkaja tykkää, vaikkei heitä varten ollakaan.
Esimerkkejä:
spondylodiskiitti.
Selkärangan nikamien välissä olevan, sidekudoksesta (non niin: mitä se nyt sitten on, pitäisi sekin selittää) muodostuvan päätelevyn tulehdus. Ja kuuluuko siihen välilevykin... Ja mikä se semmoinen päätelevy on, kysyy kansa. Ja lääkäri hakee anatomian kirjan ja.... Kello raksuttaa mennyttä aikaa.
No entäpä vaikka ymfosyyttiproliferaatio?
Veren yhtenä osasena olevien, valkosoluihin (no mitä se "valkosolu" kansalle sanoo?) kuuluvien lymfoyyttien (no mitä ne sitten on?) lisääntyminen.
Ojasta allikkoon.
By the way: viime talvena yritin ihan tosissani Oulussa selittää yhdelle iäkkäämmälle henkilölle erästä melko tavallista sanaa, jonka "latinalaisenkin" termin aika moni ihminen tietää jo sinällään. Koska en ollut aivan varma, kuuluuko em. henkilö tähän laajemman tietämyksen ryhmään, selitin asian viimeisen päälle. Henkilö katsoi minua ja sanoi: "pasalsta harasoo trastuitse tavaritse ljublujtsiba tsappadaa!". Katsoin hölmistyneenä: "Anteeksi, puhutteko suomea?". Johon hän: "no joo joo, mutta tuosta sun selityksestä ei tajua yhtään mitään!" Katsoin paikalla ollutta lääketieteen kandidaattia avuttomana ja hän minua hölmistyneenä. Pitikin yrittää!
Jotta kärsimys on joskus yhteinen.
Ja silti: kyllä ne pitää selittää suomeksi (jos suomenkielessä on sopivia sanoja siis). Ainakin sen pystyy sanomaan, onko tämä kuolemaksi.
Wahlroosin muistelmat odottavat lukijaansa. Tämä poikkeaa Ollilasta siinä, että kyse on tutkivasta journalismista. Wahlroosin Joensuun kartanon tupaantuliaisten (!epäsopiva termi kyllä tähän yhteyteen) vieraslista oli kyllä mielenkiintoinen. Ruotsin kuningaspari, pääministeri Katainen ja muuta tuttavaporukkaa.
Oma kokemus leikanneen lääkärin paperilausunnosta, kun musin nilkkani, ja palasin kotiin leikkauksen jälkeen jalka kipsissä, pää sekaisin tapahtuneesta. Kyseistä lääkäriä tapasin 2x n minuutin aamukierrolla. Tuskin edes katsoi minua.
Nähdessäni leikkauselostuksen, tyrmistyin: tämä nilkka on säpäleinä, naulattu sieltä ja täältä..ja latinaa..lopussa.aloitettva ehdottomasti osteoporoosilääkitys.
Työnsin ensimmäiseksi paperin laatikkoon piilloon aikomuksena joskus sen lukevani kunnolla. Sen jälkeen en sitä löytänyt. Olin varma, etten ikinä enää kävele.
Myöhemmin sain taerveyskeskukseen lähetetyn selosteen: siinä oli ihan eri henki! Selitetty mitä tapahtunut ja miten korjattu onnistuneesti. Potilas kotiutettiin hyvävointisena.. Kaikki ok.. Edes kuntoutusta ei määrätty. Osteoporoosista ei puhuttu enää mitään, kysyessäni sanotiin, että kannattaa käyttää lääkitystä. (armaan iänkin takia, ymmärsin)
Vuosia meni, ennenkuin opin luottamaan että jalka kestää!
@jalkaleikkausihminen (en tiedä nikkiä, keksin itse)
Sinua hoitanut ensimmäinen lääkäri olikin KIRURGI. Kirurgialle hakeutuu paljon ihmisiä, joille ihmisten kanssa kommunikointi on vastenmielistä. Osa kirurgialle hakeutuvista halajaa SankarinViittaa. Ja onhan toki ammattina "kirurgi" Suomen arvostetuin ammattinimike kansan haastattelututkimusten perusteella, vuodesta toiseen.
Toiden alan lääkärit kyllä sitten katsovat tätä veitsiniekkasakkia enemmänkin siitä vinkkelistä, että alunperin ammattikuntansa koostui välskäreistä.
Rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimissä: tunnen pilvin pimein kunnon lääkäreitä, jotka ovat kirurgeja. Mutta yksi mätä omena pilaa herkästi koko korillisen.
(Sama koskee lääkärikuntaa kokonaisuudessaankin: tunnen paljon ihmisiä, joille lääkärin ammatti on punainen vaate, syystä tai toisesta.)
Lähetä kommentti