sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Aika jättää jäähyväisiä auringolle (ja rehellisyydelle)

Varhaisella aamun koiralenkillä ei liikkeellä ollut ristin sieluakaan. Ilma ihanan kuivankirpeä, pikkupakkasta. Yksi toinenkin oli heräilemässä, nimittäin aurinko, joka oli juuri kurkistamassa mäntymetsäpeitonreunansa takaa.  Ihana läikähdys aivostossani: joku muistikuva ikilämpimässä maassa saadusta kokemuksesta auringon noustessa ja sen tietäessä hellepäivää, auringonporotusta zeniitistä. Ja sitten paluu realiteetteihin: aurinko nousee yhä kituliaammin, kunnes unohtuu koko päiväksi peitonreunan taa nukkumaan.

Tässä tuo yhä harvinaisemmaksi käyvä vieras.

Uimarannassa veden kylmenevä kieli nuoleskeli hiljalleen rantahiekkaa ja rantakiven yksinäinen kalju pää värjötteli vesipedillään. Koira katsoi pohjoiseen, katsoi sitten etelään ja nosti hajamielisesti kinttua rantavitikkoon.

Joka vuosi kaamoksen lähestyessä alan syödä enemmän, sohva kutsuu viltin alle lukemaan ja aamunousu tuntuu haudasta nousemiselta. Kun jään eläkkeelle, muutan näiksi kuukausiksi jonnekin, missä aurinko on virkeämpi myös marraskuussa. Vai sittenkään? Eikö toisaalta ole hyvä painua välillä talviunille, ottaa rennosti, syödä ja juoda hyvin ja tehdä vain oleellisimmat toimet?

Taidan siis vielä harkita tuota lähtöä kuitenkin. Mutta laitan silti kuvia Suomen suvesta puutarhojen kukkatarhoista ikään kuin akkunaksi ikikesään keskelle etenevää pimeyttä. (Kuvia saa vapaasti kopioida. Pahoittelen, jos ne heittelhtivät laidasta toiseen, muokkausongelmia.)


  





Ps. kuvat ovat minun itseni ottamia. Ikävä taideplagiointijuttu Suomen Kuvalehdessä koskien taiteilija Petra Domschia Kristiinankaupungista. Hän on nyt poistanut kopioimansa taiteilijoiden työn tai niiden kopioidut osat myyntivalikostaan ja nettisivultaan. Teokset ovat olleet muualla maailmassa asuneiden, nimekkäidenkin taiteilijoiden kopiointeja tai plagiaatteja. Hän ei myönnä mitään. Hän on ilmeisesti saanut myös Svenska kulturförbundetilta rahallista tukea. Surullista, että Suomessa itsestään selvyytenä pidettyyn rehellisyyteen ei enää voi luottaa tekstiili- ja kuvataiteessa.

Linkki: http://events.osterbotten.fi/tapahtumat/showEvent/760
Linkki (jossa häntä pyydetään myöntämään asia):
http://www.svenskakonstnarer.se/start/plus_guestbook.php?chr=&aid=1189


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä taas rauhoitun syksyllä, kun illat pimenee. Ihana ottaa esille käsityö tai hyvä kirja. Ihan kuin olisi lupa levähtää, se on varmaan totta, maaltaloustaustan mukaan kesä oli uuvuttavaa työtä..Tapa kokea syksy näin jäi pysyväksi.
Ihania kuvia! Ihan kipeää tekee! Kiitos, että saa kopioida. Tuo viimeisen ruusun terälehdet ovat tosi kauniit.

Anonyymi kirjoitti...

@Anonyymi
Olen mielissäni, jos kuvat tuovat hyvää mieltä. Ostin kesällä vähän järeämmän kameran ja opettelen sen käyttöä. Siitä johtuen tuo mansikkakuva on vähän tarkentunut sinne päin :) Mutta näistä ruusukuvista (joita on paljon varastossakin :D) olen oikeastaan vähän ylpeäkin :) Lisäksi mulla on muutamia huikeita maisemakuvia, joita jemmaan. Jospa vaikka johonkin kilpailuun joskus..
t. Helga