Se liikkuu pimeän turvin silloin, kun maantie on hiljentynyt ja hyväätarkoittava kansa on jo painunut yöpuulleen. Sen luonnottomat raajat ovat kiiltävän mustat kuin lihavalla hämähäkillä, yläraajat koukistuneet kuolonkouristuksen tapaiseen asentoon ja pihtimäiset tarttumaelimet haparoivat kosteaa ilmaa ikään kuin raapien pimeyden kylkiä. Sen katse on läpitunkeva ja valomainen juova leikkaa veitsenä sysimustaa yötä.
Ehkä piiloudut tienvarren pusikkoon nähdäksesi sen? Odotat hiirenhiljaa kyyristyneenä pelosta, mutta silti uteliaana näkemään tuon epäinhimillisen luomuksen, kalmistosta muistuttavan kammotuksen.
Tuskin uskallat hengittää. Vesipisarat tippuvat hiljakseen kuusen märästä oksistosta vasemman kulmakarvasi päälle, mutta kauhusta lamaantuneena et uskalla pyyhkiä niitä kasvoiltasi. Kuulet hengityksesi äänen ja pelko saa sinusta otteen: jospa se havaitsee hengityksesi huurun, pysähtyy ja suuntaa läpitunkevan katseensa pusikkoon.
Nyt kuulet kuinka se lähestyy. Havaitset pikku hiljaa voimistuvan, lahaavan rahinan pilkkopimeällä tiellä. Näet pimeydestä esiin kehivän laservalon, joka vetää viiltoja pimeyden ytimeen. Tiedät: nyt se lähestyy. Osuuko piilopaikkaasi, veistääkö vaon turvapusikkoon ja yllättää sinut pelosta suurentunein, häikäistynein silmin katsomassa valoa kohti kuin pyssynpiippuun yllätetty metsäneläin. Painaudut matalammaksi, hengityksesi tihenee ja sydän jysähtelee kohti kurkkua. Kohta se on kohdallasi: varaudu, hyvä ihminen, varaudu!
Nyt näet sen! Sillä on joulusta pinkeät, persuksista liian pienet juoksuhousut, länttään astutut kuraiset Asicsin lenkkitossut, rispaantuneet sormikkaat ja päässä vihlovan kirkas, lahjaksi saatu otsalamppu (erinomainen näillä keleillä). Sen korvissa on nappikuulokkeet ja vyötäröllä kiinni joka suuntaan kiskova rakki, joka pysähtelee ja ryntäilee eteenpäin täysin holtittomasti.
Se on öinen lenkkeilijä.
Se olen minä.
Nouse siis piilopaikastasi ja hypähdä uhmakkaasti sen eteen keskelle soratietä ja huudahda: PÖÖÖ!
2 kommenttia:
HELGA!!! ET SAA pelotella vanhaa ihmistä keskellä yötä! Niskavillat nousi ihan pystyyn! Toivon, että saan ne aamuksi taas laskeutumaan tikkusuorina alaspäin. Kaivaudun kyllä yöksi sinne neuvomaasi turvalliseen muinaiseen kivenkoloon ja pistän kasan tyynyjä pään päälle. Ehkä tästä on vielä mahdollisuus jotenkin rauhoittua, katsotaan sitten aamusella.
Muuten; joo- en mä nyt ihan aamuun asti valvo, en oikeastaan lähellekään, enkä edes pelaa. Mitä nyt kukkapeliä vähäpaljo joskus :)
Mutta lukemisen kanssa tahtoo aika vierähtää, myönnän. Meni tuossa aikaa, ettei pystynyt keskittymään lukemiseenkaan, mutta onneksi se ei jäänyt päälle.
Kyöpeli
Siis minkälainen koira?
Meillä ei emäntä juokse, mutta koira kyllä, 8 vuotias pentu. Se on musta ja juoksee siksakkia, sillä on punainen vilkku kaulapannassa.
Kun se haukkuu, ketään ei pelota, mutta monia naurattaa.
Ole siinä sitten uskottava lapsen vanhoissa verkkahousuissa möngertäessäsi.
äite
Lähetä kommentti