 |
| Otava,2013. 480 s. |
Nyt se on luettu. Suomen Suuri Tarina nimittäin.
Niin se oli, miltä se näytti.
Asuin pitkään, pariinkin otteeseen Nokian synnyinkaupungissa. Alue kuhisi Nokian insinöörejä - varsinaisia ja wanna be-teekkareita. Lisäksi ympärillä kuhisivat "Nokia Vaimot", Nokian siivellä rikastuneet ja monenmoinen Nokia-laineilla vaurastunut herrasväki.
"Mun pitää ehtiä perjantain koneelle mun miestä vastaan. Se tulee Aasiasta."
"Me muutetaan vuoden alusta ulkomaille. Mun mies on Nokialla töissä ja..."
"Ai mun mies vai? Ei se ehdi kotiin. Se on töissä Nokialla."
"Me lähdetään Alpeille lomalle, niin lapset näkee isääkin välillä. Se ei ehdi Lappiin. Mies lähtee sieltä suoraan Brasiliaan ja Jenkkeihin."
Monelle kävi hyvin, kuten Ollila kirjassa toistelee. Menestystarinahan se oli - rahassa mitattuna ainakin. Moni insinöörimies oli sivustakin seuranneena selvästi tohkeissaan ja innostunut Nokia-hypestä ja antoi firmalle kaikkensa, 24/7 kuten sittemmin on keksitty sanoa. Tulihan siitä monelaista marmelaadia perheellekin. Moni optiomiljonääri pykäsi hulppean lukaalin jokisuistoon merikaupungissa ja seilasi komealla henkilöautolla kaupungin katuja. "Se on Nokialla töissä."
Nokia oli kuin suuret puutarhabileet, jossa ilmapalloja puhallettiin, serpentiinejä heiteltiin ja muovimukeista nautittiin boolia tunnelma korkealla. Tanssittiin ja biletettiin, connecting people! Seuraavana aamuna iskee krapula. Kuka siivoaa jäljet? Minne puoliso ajautui? Oliko meillä mukavaa? Kuinka lapset on pärjänneet keskenään?
Luulen, että tätä sosiologit ja yhteiskuntatieteilijät vielä tutkivat kaikkine lieveilmiöineen kuin talvisodan jäämistöä. Asioita ja heijastevaikutuksia paljastuu ajan myötä pikkuhiljaa, hyviä ja huonoja.
***
Eniveis.
Ollilan kirjalla on pituutta. Joitakin asioita toistetaan ehkä painotuksenkin vuoksi: nokialaisuuden arvoja, liian nopeasta kasvusta selvitymisen riemuvoittoa, kasvun välttämättömyyttä, yrittämisen ja erehtymisen sallimista, Sari Baldaufin eron syytä ja johto-viisikon uraliikkuja.
Kirjassa on myös paljon viisautta, omien virheiden läpikäymistä ja hyviä analyysejä. Tavalliselle, talouselämästä ja teknisistä tieteistä ymmärtämättömälle kansalaiselle kirja toimii hyvänä oppikirjana (vrt. Wahlroosia käsittelevä kirja). Ai noinko ne markkinat toimivat? Ai tosiaan: kupari ei riitä Kiinaan asti!
Yksi hämmästyttävä pikkuseikka löytyy sekä Wahlroosista kertovasta kirjasta että Ollilan kirjasta: Salon Sanomat! Sen pikkulehden päätoimittaja se vasta on stara ollutkin, Isojen Poikien Persona Grata. Siinä on isommat lehdet saaneet lehdellään soitella.
 |
| Tämän kuvan otin jokun vuosi sitten "ihan itte" intialaisesta pahaisesta kylästä. Nokialaisia puhelimia siellä kulki paljon likaisissa kourissa. Puhelimen hinta ei päätä huimaa - hyvä niin. Puhelin kuuluu myös köyhälle kansalle - jos ylipäätään on varaa edes halpaan vermeeseen. |
Luin kirjaa myös kriittisin katsein.
Teksti vahvisti kokemuksiani nokialaisuuteen pesiytyneestä ylimielisyydestä. Joillakin nokialaisilla unohtui, että elämää oli myös Nokian ulkopuolella. Suuri(n) osa kansastamme oli Nokiasta riippumattomissa hommissa vaikka toki Nokian vaikutus kansantalouteen oli mitä oli. Mutta elettiinpä ennenkin: Finnair on totta vie ollut olemassa ennen Nokia-menestystäkin, toisin kuin jotkut eniten sokaistuneet tulkitsivat. Sanalla sanoen: osa nokialaisista mielestäni ajautui jonkinlaisen pohjois-korealaisen hengen valtaan. Ripaus samaa öykkäröintiä haiskahtaa Ollilankin tekstissä. Tsot tsot: iso osa metsäläiskansaamme jurnutti ja jurnuttaa omaa elämäänsä onnellisen tietämättömänä customer orientationista, achievementinstä ja continuous lerningista. Hei haloo: respecting the individual living!
Samaan aihepiiriin linkkiytyy suomalainen reaktio New Yorkin kaksoistornikatastrofin hetkellä: ei peruta seminaareja pohjolan lintukodossa, jos jossain päin maailmaa tapahtuu. Metsäläiskansa jurnuttaa eteenpäin kuin paukkupakkasessa käynnistetty traktori.
Luottamustani poliittiseen järjestelmään horjutti kirjassa raportoitu tapaus, jossa Ollila kertoo tavanneensa maan poliittista johtoa ajatuksella, että tuloveroa tulisi suurituloisilta höllentää. Toive toteutettiin. Toimintatapa sotii oikeustajuani vastaan olkoonkin, että olin todennäköisesti nettohyötyjä (ellei se koskenut pelkästään insinöörejä...). Voiko olla niin, että riittävän arvovaltainen liiketalouden vaikuttaja pääsee koneiston apurattaiden ohi suoraan pirikellolle ja homma hoituu ring-ring? Kuulostaa kummalliselta. Ehkä tuo oli julkinen päätös, en muista enää tilannetta. Ja ehkäpä 90-luvun alun ahdingossa päättäjät suosivat hyvin lypsävää lehmää, joka em. toimesta huolimatta toi suurine verotulokertymineen tuloja koko kansalle. ...pitikö ehkä pääministeriä painostaa tai peräti kiristää firman poismuutolla, ellei homma hoidu? Kuten sanottua, päätös oli ehkä julkinen ja perusteltu. Ja jollei ollut, historiantutkimus sen aikanaan perkaa.
Jotkut faktoina lausutut ajatukset tulkitsen nokialaisuuden prototyyppivieraantumiseksi suomalaisen peruskansan kokonaiskuvasta. Esimerkki (s.302), joka koskee uusiin työtilanteisiin sopeutumisen kykyä:
"Lopulta kysymys on ihmisen luonteesta: jos ihminen on varustettu rohkeudella, uteliaisuudejja ja oikeanlaisella (sic! huomautus allekirjoittaneen) vastuulla, hän voi siirtyä luontevasti uusille alueille."
Siinä on insinööri äänessä kytkinkentän peruspiirros karttanaan. Mutta elämän seiskasoinnut ovat toiset, väittää koko kansaa (myös insinöörejä) kaikissa ahdingoissaan kohtaava medisiinari. Eipä mene elämä aina kuin Mahdottomassa Menestyksessä.
Summa summarum:
jos on kiinnostunut siitä, mitä itsellä käytössä olleiden Nokia-puhelinten takana tapahtui, niin voin lämpimästi suositella kirjaa! Kirjassa on paljon älykkäitä ajatuksia ja mielenkiintoista lähihistoriaa, joskin jonkinlainen hutiloinnin vivahdekin (kiire?).
Kaikkinensa hyvä oppikirja sarjassamme "Helppotajuista bisneksestä sitä ymmärtämättömille".
t. Helga
Ps. Nyt odottaa Alice Munro. Olen yrittänyt sitä jo kertaalleen, en pitänyt. Sinnikäs ystäväni tuputti uudelleen. Katsotaan. Onhan hän Nobel....blaa blaa blaa (en koskaan lue mitään kirjoja palkintoehdokaslistoilta pelkästään sillä perusteella).
9 kommenttia:
Hyvää Uutta Vuotta ja kiinnostavia seikkailuja ensi vuodelle. Ihminen on kiinnostava pakkaus ja kuten hyvä ystäväni sanoo, ihmisestä ei koskaan tiedä.
Helga, olet mun ainut ja viimeinen jänne marttailusta, terv. Eija ��
Hei Juolis,
hyvää uutta vuotta sinnekin, missä ikinä oletkaan (lähempänä kuin luulenkaan?)!. Näkyvätkö meidän seudun ilotulitteet teille asti ?
Eniveis: täällä ollaan ja elellään myös ensi vuonna - samoin toivon myös terveyttä ja hyvää mieltä suuntaasi!
Marttailun voi säilyttää sielussaan ja hekotella itsekseen omia älyvapaita stoorejaan ja aatoksiaan! Myös Martoissa voi käydä livenä tsättäämässä :D ihka-aitojen Marttojen kanssa. Harmillisen kiirettä on syksyn pitänyt ja huonosti olen osaalistunut, vaikka pyydetty on! Mutta uusi vuosi ja uudet yritykset!
Jospa me jostain keksitään Älyvapaitten Martta- ja Soopaosaston suunpieksentäpalsta. Vinkkejä vastaanotetaan!
Voimaa: pummmm!
Helga
Kyllä yritetään voimaa saada, tiedä tuleeko Bommituksista sitten. Äänet kuuluu kauheesti, mutta ei näy mitään muuta kuin synkkää sadetta...phuh.
ÄV Marttojen yms. soopailijoiden (pliis, ei pelkkä mäntysoopailijoiden eikä ruokasoodailijoiden) palsta olisi vallan paikallaan. Ei tarttis aina olla niin asiaa, soopailu on tosi mukavaa, kun ei tartte niin kauheesti aatella, jos on jotain pätkimistautia tai jotain, ettei pysty sillei järkevästi ajattelemaan kuin pätkittäin, varmimmin moinen on havaittavissa täällä päin toisinaan, ehkä ei päivittäin edes.
Onnea Helga tälle uudelle vuodelle! Älä ikinä lopeta tätä blogiasi, tämä on ihana.
En muuten pidä blogia enkä ole ajatellutkaan ryhtyä bloggaajaksi, ei taidot riittäisi. Mun aiheet olis niin sekalaiset, ettei niitä lukisi kukaan. Vasta sitten kun vallan kimpaannun jostain, saattaisin ryöpytellä ihmisiä, joita asia ei koske eikä liikuta lainkaan.
Kuten tuo tämänpäiväinen Kelan tutkimus (IL tai IS) jostain, mistä hitosta se nyt olikaan, jostain ihmisten tarvitsemista rahoista millä ne tulee toimeen. Joku tämmönen.
Ei siis tutkijoilla ole kyllä aavistustakaan esim. paljon sairastavien (lue: paljon lääke- ym. sairaskuluja), liian aikaisin sairaseläkkeelle joutuneiden (lue: ihan pienet eläkkeet, ei puhettakaan jostain 1.400 eurosta netto, minkä Kelan tutkija oli jostain repäissyt) eläkeläisten rahantarpeista, puhumattakaan mm. vaikka lievästikin kehitysvammaisten ihmisten oikeasta elämästä. Kiitos Luojalle, asumistuki edes on selviö. Mutta jos ei kehitysvammaisellakaan ole sellaista ihmistä (mahd. elossa oleva vanhempi tai vaikka molemmat), joka huolehtisi ja maksaisi hänen harrastuskulunsa jossa harrastuksessa voi saada ja saa ihan normi-ihmisiksi luokiteltuja kavereikseen ja kimppaan, olisi kyllä näilläkin vammaisilla 100 %:n syrjäytymismahdollisuus edessään elämänsä loppuun asti. Ei joka talosta lähdetä sossuun rukoilemaan, vaan yhteisen edun nimissä tietysti pannaan kaikki eurot siihen samaan kasaan, josta sitten jotenkin leipä ja siihen lauantaimakkarasiivukin päälle saadaan. Ei siinä kyllä sitten mihinkään matkoihin, suurenmoisiin virkistys- ja kulttuuririentoihin, puhumattakaan muista jutuista, mitä ainakin nainen voisi piristyksekseen keksiä, niitä rahoja riitä. Ei kummallakaan, ei vanhemmalla eikä nuoremmalla.
GRRH!!
Anteeksi nyt kauheesti, mutta tuo ns. tutkimus kyllä sai naamani niin punaiseksi, että arviolta verenpaine nousi arvioni mukaan johonkin 500/200. Eikös isot lukemat olekin parhaat? Vai oliko se korkeushypyssä vai missä se nyt olikaan paras se isoimman tuloksen saanut.
En nyt enää muista mistä tämä ryöppy alkoi, mutta soopailu- ym. sekoiluosasto olisi oikeastaan pakko kehittää. Ei tästä nyt taas oikein muuten mitään tule. Vaikka onhan tässä nyt soopailua ihan tarpeeksi, kun näin räjähdin. Kiitos ja anteeks.
Niin joo, se varsinainen asianihan olikin se Hyvää Uutta Vuotta!
Kyöpeli
Hei Kyöpeli,
aivan asiaa sanot tuosta tutkimuksesta! Luvalla sanoen: en uskaltanut kuin vilkaista nopeasti oikean silmän silmäkulmasta, sillä tiesin että päässäni pamahtaa kissanpieru, jos luen tarkemmin. ALLEKIRJOITAN SANASI (ja TÄLLÄ palstalla SAA HUUTAA, minä luppaan!). Nään jatkuvasti läheltä, etteivät kaikki pääse jaloilleen edes sossuun saakka. Enkä tarkoita että humala olisi vienyt jalat. Ei se vaan ole niin yksinkertaista kaikille, monista syistä. Ja kun tein tuota y-tunnuksen ja avi-luvan hakuprosessia, niin jälleen kerran äkkäsin, kuinka hepreaa nuo kapulakielet ihmiselle on. Vaikkois kouluakin käynyt.
Nämä immeiset tarvitsisivat systeemin apua. Ilkka Taipale teki hienon työn aiemmin auttaessaan muistaakseni tuhansia (?) alkoholisoituneita, aivonsa viinalla pilanneita miehiä ja naisia eläkkeelle. Liekö sen jälkeen kukaan tarttunut haasteeseen (mielessä on käynyt kyllä).
Heräsi nyt ajatus soopailu- ja suunsoittopalstan perustamisesta ja jonkunlainen idea toteuttamiskanavasta. Soopailu- ja suunpieksentäkerhoon löytyisi muitakin roskanjauhajia, joille älyvapailu on kuin vettä vaan. Siellä saisi sanoa asiat halki, poikki ja pinohon. Pääsyvaade: kukaan ei suutu mistään ja kaikilla on sanomisen vapaus mistä vaan. Mäntysoopailu- ja ruokasoodailukysymykset voisi kanavoida niitä koskeville palstoille. Päätään ja mielipiteitään saisi sinne purkaa vapaasti aiheesta kuin aiheesta. Perhesuhdekriisikeskusta ja psykologin vastaanottoa me ei kuitenkaan korvattaisi.
Tiedän heti alkuun ainakin kaksi, jotka todennäköisesti innostuisivat tästä. Ei sinne välttämättä monta soovanjauhajaa tarvitakaan, niin pysyy juttu koossa tai vastaavasti sössiintyy sopivassa määrin, miten vaan ;).
Olen ollut vuosia (5 vai 7?) yhteydessä yhteen aivan mainioon ex-marttalaiseen. Verrattoman hauska verbaalivirtuoosi, joka aikanaan sysiytyi marttalasta käsittääkseni marttamuottiin soveltumattomien aiheidensa takia. On luova ihminen, hyväntahtoinen humoristi. Varmasti innostuisi mukaan! Sopisi Soopamarttoihin! (Hyvää uutta vuotta ja KUKKUU sinä siellä palavien kattiloiden ja liekehtivien hellanlevyjen äärellä ex-marttailija S eikun M eikun J ;D )
Soopapalstan suhteen ottaisin yhden oikeuden omiin näppeihini, jotta roskanjauhanta pysyisi soopailukerhon alkuperäistarkoituksen ja Soopailu-aihepiirien mukaisena. Kim Il Helga palstan kommodorina, marchalina tahi nuijan varressa - ei aiheiden vaan sisäänotettavien suhteen. Pitäisi kerho rajattuna. Mitä useampi tästä suuttuu niin sitä sopivamman pienenä soopakerhon jäsenmäärä pysyy ja keskusteluyhteys on hallittavissa. Jos kaikki suuttuu, jatkan soovanjauhatusta tässä blogissani.
Ihmiset valikoi netin kautta puolisoitakin, miksi ei sitten Soopailijoita.
Kyöpeli, miltä kuulostaa?
(Motto: "Toimi ensin, keksi strategia vasta jälkikäteen." Tämä on jonkun viisaan ajatus ja vähän sinnepäin tässä.)
Hei! Sooppailussa taatusti mukana, jos soopakerhon perustat. Marttailua tähystelen sivuraiteilta syrjähypellen tästälähin. Uudet aatteet ja uudet nikit, täällä kuitenkin
-vivi-
Kyllä Helga! Kosintaasi vastaan ihan oitis ja epäröimättä: Tahdon mukaan soopailuun, otathan minutkin sinne!
Olisi kauheen tarpeellinen kerho, kun ei kukaan voisi edes mistään suuttua, saisi sitten mielipiteensä röyhkeästi ilmituoda asiasta kuin toisestakin. Joskus ottaa aina joku asia niin paljon päähän, mutta se ei auta jos peilin edessä rähisee, pitäisi saada eriäviä tai tietysti mieluiten samoja :D mielipiteitä toisiltakin.
Ethän muuten puhunut Toscasta. Ei taida olla viittä vuotta, kun hän marttalasta katosi, vaikka nämä vuodet huristaa niin vauhdilla alta pois, ettei tiedä vaikka siitä olisikin jo 5 vuotta.
KANNATETAAN UUTTA SOOPAILUKERHOA!
Ja sinä tietysti pj:ksi yms. käytännön asioiden hoitajaksi, kun taitosi yltävät sinnekin asti.
Kyöpeli
Tiedoksi: soopakattila laitetaan tulelle. Neljäänkin naiseen (mieheen?) meistä on jo soopakeitokseksi kerrassaan.
Laittakaa mulle (lucilleB@wippies.com) joku vingahdus email-osoitteesta, johon voin laittaa jatkotoimiohjetta. Laittakaa samaan email-viestiin joku tunnussana, minkä ihan itte keksitte. Tällä tsekkaan viestin saatuani (kostilla jonka tulette näkemään), että Kyöpeli on sama Kyöpeli, joka on tässä juttukaverina, -viivi- on -viivi- jne.
Email-osoite saa mielellään olla keksitty nimimerkki. En mitenkään tartte saada tietää oikeita nimiänne.
Laitan siis emailin saatuanne viestin miten edetään. Mulla on ajatus siitä jo.
Matkustan vähän lähipäivinä, mutta alustava aikataulu soopapalstan aukaisussa olisi loppiaiseen mennessä.
Kyöpelin kysymykseen: tarkoittamani ex-marttailija ei ole Fazerin Parhaiden ruskeapaperinen kova karkki. Vaan eräs M.A.Nummisen naispuolinen lajitoveri, verbaalisen ilotulituksen lahjakkuus, hulluttelija luojan armosta. Jäi pois...oliskohan jo peräti 10 v sitten!
Tiedän myös pari muuta, jotka tod näk haluavat lukea soopaa sivusta, vaikkeivät kirjoittaisi.
Tarkoitus on jakaa kirjoittamisen iloa keskenämme. Ts. auttaa naamaria sekä omille että vierustoverin kasvoille elossa ja olossa.
EHTOTTOMASTI ja AIVAN VISSIN VARMANA TIETONA mölähdän, että soopajuttu ei ole suunnattu minkään keskustelupalstan tai tsätin turmioksi tai sitä vastaan. Päin vastoin: lisätään kirjoitteluiden pauhua maailman kirjoitusten meressä!
Sillä toivon sydämestäni, että jokainen voi harjoittaa äidinkieltään ja/tai jakaa erilaisia harrastusajatuksiaan siellä, missä se parhaiten luonnistuu vapaalla kynällä niin, että kaikki osapuolet ovat lopputulokseen iloisia ja tyytyväisiä ja kaikki ajatukset - huonotkin- ovat hyväksyttyjä, vaikkei samaa mieltä olisikaan.
Tämän allekirjoitan omatuntoni kautta.
t. Helga
Kiitos mielenkiintoisesta ja perusteellisesta kirjan arviosta. Harvinaisen hyvä.
Kiitos paljon, Harri Saukkomaa. Nostan kukkahattuani ja kumarran syvään kiitokseksi kiitoksista!
t. Helga
Lähetä kommentti