 |
| Otava,2013. 480 s. |
Nyt se on luettu. Suomen Suuri Tarina nimittäin.
Niin se oli, miltä se näytti.
Asuin pitkään, pariinkin otteeseen Nokian synnyinkaupungissa. Alue kuhisi Nokian insinöörejä - varsinaisia ja wanna be-teekkareita. Lisäksi ympärillä kuhisivat "Nokia Vaimot", Nokian siivellä rikastuneet ja monenmoinen Nokia-laineilla vaurastunut herrasväki.
"Mun pitää ehtiä perjantain koneelle mun miestä vastaan. Se tulee Aasiasta."
"Me muutetaan vuoden alusta ulkomaille. Mun mies on Nokialla töissä ja..."
"Ai mun mies vai? Ei se ehdi kotiin. Se on töissä Nokialla."
"Me lähdetään Alpeille lomalle, niin lapset näkee isääkin välillä. Se ei ehdi Lappiin. Mies lähtee sieltä suoraan Brasiliaan ja Jenkkeihin."
Monelle kävi hyvin, kuten Ollila kirjassa toistelee. Menestystarinahan se oli - rahassa mitattuna ainakin. Moni insinöörimies oli sivustakin seuranneena selvästi tohkeissaan ja innostunut Nokia-hypestä ja antoi firmalle kaikkensa, 24/7 kuten sittemmin on keksitty sanoa. Tulihan siitä monelaista marmelaadia perheellekin. Moni optiomiljonääri pykäsi hulppean lukaalin jokisuistoon merikaupungissa ja seilasi komealla henkilöautolla kaupungin katuja. "Se on Nokialla töissä."
Nokia oli kuin suuret puutarhabileet, jossa ilmapalloja puhallettiin, serpentiinejä heiteltiin ja muovimukeista nautittiin boolia tunnelma korkealla. Tanssittiin ja biletettiin, connecting people! Seuraavana aamuna iskee krapula. Kuka siivoaa jäljet? Minne puoliso ajautui? Oliko meillä mukavaa? Kuinka lapset on pärjänneet keskenään?
Luulen, että tätä sosiologit ja yhteiskuntatieteilijät vielä tutkivat kaikkine lieveilmiöineen kuin talvisodan jäämistöä. Asioita ja heijastevaikutuksia paljastuu ajan myötä pikkuhiljaa, hyviä ja huonoja.
***
Eniveis.
Ollilan kirjalla on pituutta. Joitakin asioita toistetaan ehkä painotuksenkin vuoksi: nokialaisuuden arvoja, liian nopeasta kasvusta selvitymisen riemuvoittoa, kasvun välttämättömyyttä, yrittämisen ja erehtymisen sallimista, Sari Baldaufin eron syytä ja johto-viisikon uraliikkuja.
Kirjassa on myös paljon viisautta, omien virheiden läpikäymistä ja hyviä analyysejä. Tavalliselle, talouselämästä ja teknisistä tieteistä ymmärtämättömälle kansalaiselle kirja toimii hyvänä oppikirjana (vrt. Wahlroosia käsittelevä kirja). Ai noinko ne markkinat toimivat? Ai tosiaan: kupari ei riitä Kiinaan asti!
Yksi hämmästyttävä pikkuseikka löytyy sekä Wahlroosista kertovasta kirjasta että Ollilan kirjasta: Salon Sanomat! Sen pikkulehden päätoimittaja se vasta on stara ollutkin, Isojen Poikien Persona Grata. Siinä on isommat lehdet saaneet lehdellään soitella.
 |
| Tämän kuvan otin jokun vuosi sitten "ihan itte" intialaisesta pahaisesta kylästä. Nokialaisia puhelimia siellä kulki paljon likaisissa kourissa. Puhelimen hinta ei päätä huimaa - hyvä niin. Puhelin kuuluu myös köyhälle kansalle - jos ylipäätään on varaa edes halpaan vermeeseen. |
Luin kirjaa myös kriittisin katsein.
Teksti vahvisti kokemuksiani nokialaisuuteen pesiytyneestä ylimielisyydestä. Joillakin nokialaisilla unohtui, että elämää oli myös Nokian ulkopuolella. Suuri(n) osa kansastamme oli Nokiasta riippumattomissa hommissa vaikka toki Nokian vaikutus kansantalouteen oli mitä oli. Mutta elettiinpä ennenkin: Finnair on totta vie ollut olemassa ennen Nokia-menestystäkin, toisin kuin jotkut eniten sokaistuneet tulkitsivat. Sanalla sanoen: osa nokialaisista mielestäni ajautui jonkinlaisen pohjois-korealaisen hengen valtaan. Ripaus samaa öykkäröintiä haiskahtaa Ollilankin tekstissä. Tsot tsot: iso osa metsäläiskansaamme jurnutti ja jurnuttaa omaa elämäänsä onnellisen tietämättömänä customer orientationista, achievementinstä ja continuous lerningista. Hei haloo: respecting the individual living!
Samaan aihepiiriin linkkiytyy suomalainen reaktio New Yorkin kaksoistornikatastrofin hetkellä: ei peruta seminaareja pohjolan lintukodossa, jos jossain päin maailmaa tapahtuu. Metsäläiskansa jurnuttaa eteenpäin kuin paukkupakkasessa käynnistetty traktori.
Luottamustani poliittiseen järjestelmään horjutti kirjassa raportoitu tapaus, jossa Ollila kertoo tavanneensa maan poliittista johtoa ajatuksella, että tuloveroa tulisi suurituloisilta höllentää. Toive toteutettiin. Toimintatapa sotii oikeustajuani vastaan olkoonkin, että olin todennäköisesti nettohyötyjä (ellei se koskenut pelkästään insinöörejä...). Voiko olla niin, että riittävän arvovaltainen liiketalouden vaikuttaja pääsee koneiston apurattaiden ohi suoraan pirikellolle ja homma hoituu ring-ring? Kuulostaa kummalliselta. Ehkä tuo oli julkinen päätös, en muista enää tilannetta. Ja ehkäpä 90-luvun alun ahdingossa päättäjät suosivat hyvin lypsävää lehmää, joka em. toimesta huolimatta toi suurine verotulokertymineen tuloja koko kansalle. ...pitikö ehkä pääministeriä painostaa tai peräti kiristää firman poismuutolla, ellei homma hoidu? Kuten sanottua, päätös oli ehkä julkinen ja perusteltu. Ja jollei ollut, historiantutkimus sen aikanaan perkaa.
Jotkut faktoina lausutut ajatukset tulkitsen nokialaisuuden prototyyppivieraantumiseksi suomalaisen peruskansan kokonaiskuvasta. Esimerkki (s.302), joka koskee uusiin työtilanteisiin sopeutumisen kykyä:
"Lopulta kysymys on ihmisen luonteesta: jos ihminen on varustettu rohkeudella, uteliaisuudejja ja oikeanlaisella (sic! huomautus allekirjoittaneen) vastuulla, hän voi siirtyä luontevasti uusille alueille."
Siinä on insinööri äänessä kytkinkentän peruspiirros karttanaan. Mutta elämän seiskasoinnut ovat toiset, väittää koko kansaa (myös insinöörejä) kaikissa ahdingoissaan kohtaava medisiinari. Eipä mene elämä aina kuin Mahdottomassa Menestyksessä.
Summa summarum:
jos on kiinnostunut siitä, mitä itsellä käytössä olleiden Nokia-puhelinten takana tapahtui, niin voin lämpimästi suositella kirjaa! Kirjassa on paljon älykkäitä ajatuksia ja mielenkiintoista lähihistoriaa, joskin jonkinlainen hutiloinnin vivahdekin (kiire?).
Kaikkinensa hyvä oppikirja sarjassamme "Helppotajuista bisneksestä sitä ymmärtämättömille".
t. Helga
Ps. Nyt odottaa Alice Munro. Olen yrittänyt sitä jo kertaalleen, en pitänyt. Sinnikäs ystäväni tuputti uudelleen. Katsotaan. Onhan hän Nobel....blaa blaa blaa (en koskaan lue mitään kirjoja palkintoehdokaslistoilta pelkästään sillä perusteella).
