***
Läksin eilen autolla työmatkalle satojen kilometrien päähän ennen kuutta. Keli oli musta kuin Sudanin yö ja tuulilasiin läsähti tiskiriepuja. Pitkistä valoista ei ollut kuin haittaa. Lyhyillä valoilla näki paremmin myös aurauskeppien heijastintarrat, joista saattoi ennustaa tien kulkua.
Mutta viis kelistä kun auton cd:stä tuli "Kiveliöitten kansaa", hienoa! Samuli Paulaharju on tehnyt upean työn. Suosittelen. CD:n saa ainakin Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta
http://www.finlit.fi/
ja varmasti löytyy kirjastostakin ellei muuta niin tilaamalla.
Siinä on lueteltu koko Nuuska-Kairan sukukunta :) Paljon, paljon tuttuja sukunimiä vilisee tekstissä. Siitä selviää myös, mistä tulee Muoslompolon "muos". Moninaiset on nimien taustat: mielenkiintoiset kuin mikä.
***
Piipahdin työmatkallani myös erään laitoksen ruokalassa havaitakseni, että myytävänä on keittiöntätien tekemää piparkakkutaikinaa. Keräävät piparkakkutaikinatuloilla rahaa tärkeään tarkoitukseen, joten pakko oli napata pussillinen taikinaa mukaan ja palata kotimatkalle piparkakkutaikina vänkärin jalkatilassa. Paistoin sen juuri.
***
Piparkakkuja paistaessa palaa aina mieleen Joulun Suuri LeivontaHype lapsuuden aikoina. Koska äitini oli Kotirouva (kirjaimellisesti) liittyi siihen aina joulunvalmistelu mitä suurimmin linjauksin.
Yksi sessio koostui torttu- ja piparkakkutaistelusta. Taikinat hän teki itse suurella pieteetillä. Olikohan meillä kirjevaaka käytössä vai mentiinkö kemian laitoksen hiukkaspainoilla noiden annostusten suhteen? Joka tapauksessa toiminta oli tarkkaa ja tärkeää.
Siirryttäessä leivontavaiheeseen oli viisainta pitää suunsa kiinni ja suun sisällä kieli keskellä suuta. Tortut piti tehdä mitä tarkimmin kädenliikkein, sakarat tarkassa ojennuksessa eikä mikään saanut siirottaa milliäkään väärälleen. Luoja armahtakoon sitä, joka aikaansai vatsastaan irvisteleviä tortunretaleita.
Sama tarkkamittaisuus koetteli piparkakkuja. Niiden tuli olla seitinohuita ja läpi- ynnä halkaisumitoiltaan toistensa samamunaiset identtisen veljekset. Paksujen piparkakkujen tekijää kävi kunnian kukko kopauttamassa otsikkoon.
"No niin, nyt taikina lämpiää liikaa...Avatkaa ikkunaa! Nämä eivät irtoa alustasta, kuka lämmitti liikaa, kuka otti liian aikaisin jääkaapista!" Syyllisiä etsittiin ja löydettiin.
***
Otin piparkakkutaikinan jääkaapista, mätkin vehnäjauhokasoja pöydälle levitetyille monikäyttöleivinpapereille (Ohlssonilta vai-mikä-se-on-se-kauppa) ja mursin kasoihin palasia taikinapötkystä. Tra-la-laaa!
Pyöräytys jauhoa kaulimen kasvoille ja ei kun kaulinnaama vasten piparitaikinapyllyä pum pum. Kas noin! Lopputuloksena vaihtelevanpaksuinen levy, josta ei kun rouhimaan piparkakku-ukkoja. Siitä sitten reunukset irti ja thäts it.
Kolme peltiä tuli.
Jämätaikinan heitto ilmaan ja koira nappasi sen makeina paloina talteen.
Kas noin.
Pellit uuniin (Alitajunnan ääni: varo silmälasien pinnoitusta!). Munakelloon apout 7 minuuttia, noin. Pellit ulos: pulleita poikia! Taikinassa taisi olla keittolantätien lämpimät ajatukset sekoitettuna joukkoon, niin paljon piparit iloisesti pullistuivat melkein oikeiksi pojiksi.
Aikaa kului noin 20 minuuttia.
Ja sen pituinen se.
Kätevä Emäntä joutaa nyt hyvin kirjallisiin töihinsä. Avaan Jorma Ollilan elämänkerran ensimmäisen sivun. Jospa kirja opettaisi jotakin lisää elämästä.
***
http://www.youtube.com/watch?v=_ak0JNGcvBA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti