Sote?
Mitä se on?
Katsotaanpa Sosiaali- ja terveysministeriön sivustolta.
http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/palvelurakenneuudistus
"Sote-uudistuksen tavoitteena on: - edistää hyvinvointia ja terveyttä
- taata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille
- kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja
- siirtää painopiste ehkäiseviin ja oikea-aikaisiin palveluihin
- vahvistaa peruspalveluja
- turvata henkilöstön osaaminen ja saatavuus
- siirtyä järjestelmä- ja ammattikeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen
- varmistaa toimivat hoito- ja palveluketjut
- purkaa päällekkäisyyksiä
- turvata palvelujen rahoitus."
Yritin syksyllä tutustua johonkin muuhun sote-raporttiin. En ymmärtänyt siitä tuon taivaallistakaan.
Mutta mitä tämä yllä esitetty voisi olla käytännössä?
Vastaan: silkkaa liturgiaa.
Ennen kuin joku muuttaa ylläesitetyn listan konkreettiseksi ruohonjuuritason toiminnaksi, jää se huudahduksiksi tuuleen.
Tarvitaan siis seuraavia ohjeita: "A menee tästä ovesta ja B tulee tänne. C istuu tuon pöydän taaksen ja D istuu tuohon. Tälle luukulle ei enää ilmoittauduta vaan ilmoittautuminen on tässä."
Eikö me nyt olla edistetty hyvinvointia ja terveyttä? Mikä on ihmisen oma osuus tässä?
Yhdenvertaisuutta ei ole koskaan: Puolangalta on yhä edelleen aivan yhtä pitkä matka Kajaaniin ja Ouluun kuin tähänkin asti. Eiralaiselle yksityislääkäri on jatkossakin lähempänä kuin liperiläiselle. Munuaisen siirtoleikkauksia tehdään jatkossakin vain Helsingissä, eikä Rovaniemelle saada päivystävää silmälääkäriä yhtään sen helpommalla jatkossakaan (ellei muuteta rikoslakia niin, että Rovaniemelle komennetaan joku nimetty silmälääkäri rikostuomion uhalla). Riittäisi, kun saataisi riittävästi tk:lääkäreitä maaseudulle ja myös heidät pysymään siellä kymmeniä vuosia.
Ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja on vaikea kaventaa niin kauan kuin ihmiset syövät, juovat ja polttavat tasan sitä, mitä itse haluavat. Sosiaaliluokasta huolimatta.
Vahvistaa peruspalveluita? Ei onnistu niin kauan kuin terveyskeskusten resursseja ei lisätä. Tulisi järjestää työolot niin, että siellä ihmiset jaksavat olla töissä.
Turvata henkilöstön osaaminen?! Eikö himpatti vieköön tämän maan terveydenhuoltohenkilöstö ole jo riittävän osaavaa?! Kun sairaanhoitaja tarvitaan jopa potilasruokia jakamaan, niin eikö se ole jo osaamistason maksimointia?! (En lakkaa ihmettelemästä, miksi apuhoitajaporras saneerattiin pois - käsittämätöntä!)
Siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen?! Antakaa mun repiä hiuksiani. Asiakkaan ja terveydenhuollon välinen asiakaskeskeisyys on kiihtyvällä vauhdilla tärvääntymässä laitteeseen, jonka pillin mukaan nykyään mennään. Asiakas jää siinä ihan mopen osaan. Laite on: tietokoneella tehtävä kaikenlainen kirjaaminen, tilastointi, kooditus, luettelointi, sisään- ja uloskirjaus, hoitoisuusluokitus, diagnoosiluokitus, laskutusperusteiden laatiminen ja SPAT-tilastointi milloin mitäkin instnssia varten. Ja niitä on useita. Kyllä asiakaskeskeisyys on jäänyt tämän lisätyön varjoon aivan täysin.
Lisää sihteereitä ja vähemmän kirjaamista, siinä avain asiakaskeskeisyyden parantamiseen. Tämä tilastointi- ja sähköisten järjestelmien palvontaralli tuntuu vain kiihtyvän. Se vie yhä enemmän aikaa "asiakaskeskeisyydeltä" ja "asiakkaiden" kontaktien lukumäärää täytyy yhä enemmän rajoittaa, jotta jää aikaa Todelliselle Asiakkaalle, nimittäin sähköiselle kirjaamiselle.
Ammattikeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen? Tarvitsen viereeni auditoijan ja konsultin, joka kädestä pitäen muuttaa tämän sanahelinän konkreettiseksi toiminnaksi. "Tässä olit nyt liian ammattikeskeinen. Teepä nyt jatkossa aina siten, että (....neuvoo...) niin työntekosi muuttuu asiakaskeskeiseksi." Viittaan edelliseen kohtaan ja tietokoneen vaatimaan huomioon. Kuka palauttaisi potilastyön toiminnan keskeisimmäksi osaksi? Siinä olisi yksinkertainen sote-uudistus, josta tulisi eniten käytännön hyötyä.
Purkaa päällekäisyyksiä? Käytännön ohje, miten? Mitä en enää tee ja kuka sen jatkossa tekee?
Jossakin lehdessä oli hyvä oivallus:
”Jos tämä olisi helppoa, eikö se olisi jo tehty”, sanoi peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.). Seuraavaksi hallituksen pitäisi pohtia kysymystä: ”Jos tämä on liian vaikeaa, kuinka pitkälle kannattaa jatkaa?”
***
Muutoksia saa ja pitää olla. Niihin tulee suhtautua positiivisesti. Mutta se, joka alkaa uudistaa ilman asiantuntemusta terveydenhuoltoa, on auttamatta väärässä puuhassa. Eikähän siitä mitään ole tullutkaan. Eikä tule.
t. Helga
2 kommenttia:
Hyvä Helga!
Itse täällä sote puolella suorittavassa portaassa olevana olen odotellut, koska puhutaan meistä. Yhdistellään sinne ja tänne, mutta säilyykö meikäläisellä duuni? Ei sen työn tarve ainakaan ihan hetkessä katoa.(Paitsi jos ihmiset oivaltavat hammasharjan huolellisen päivittäisen käytön)
Yhden avautumisen voisin myös tehdä tuosta tietotekniikasta. Voi kun saisikin keskittyä siihen mihin on koulutuksen saanut ja parikymmentä vuotta käytännössä harjoittanut. Toimimaton tietotekniikka vie ihan valtavasti aikaa ja hermoja. On ihan käsittämätöntä miten versiopäivitysten jälkeen ohjelma menee vaan enemmän sekaisin. Vaikka luulisi jotenkin jopa paranevan. Harmillisen paljon tulee virheitä ja ihan turhaa selvitettävää, mikä kuuluisi atk-alan asiantuntijoille ennen kuin ohjelmaa päästetään ns. tuotantoon.
Hiljakseen vaan seuraan tilannetta ja koitan hoitaa potilaitani parhaan kykyni ja taitoni mukaan.
Terveisin mikrokuiturätin heilutuksen lomassa joulusiivoileva Hilpi
Hilpi,
seilaamme koko suorittava sote-porukka karanneella lautalla, jonka ohi ajaa aallot tyrskyen milloin tietokonemoottorivene, milloin Ruotsinlaivan kokoinen Sote-risteilijä, milloin mikäkin pikaliippari ja lautanheiluttaja.
Takerrumme toisiimme ja koitamme pysyä kyydissä, potilaat roikkuvat mukana menossa.
Työyhteisössäni ja sen lähiympäristössä tuntuu olevan jo ilman sote-uudistustakin mottona: jatkuva muutos on pysyvä olotila.
Olemme työyhteisössämme aivan läkähdyksissämme ilman soteakin. Viimeisin veto oli arvostetun ja kunnioitetun ydintyötä tekevän ihmisen vaihtaminen pois ihan yhtäkkiä jonkunlaisen jossakin sovitun virkajärjestelyn myötä. Nämä kaikki ovat työyhteisölle tyrskyjä tilanteessa, jossa oikeastaan kaikki (työntekijät, tietokoneohjelmat, seinät, eri ammattiryhmien esimiehet...) on muuttunut, osa asioista useampaankin kertaan hyvin nopealla tempolla. Ainoastaan lääkärikunta on pysynyt samana ja tuntuu, että lääkärit on ainoa työntekijäryhmä, joiden organisaatiossa ei ole montakaan esimiestä eikä yhtäkään, joka pelkkää konttorihommaa tekee (totta). Tuntuu, että muualle on syntynyt uusia esimiespestejä kuin sieniä sateella sitä mukaa kuin varsinaista ydintyötä tekevää porukkaa on vähennetty. Voin nähdä asiat väärin, tältä vain meistä porukalla tuntuu.
Maalaisjärjellä ajatellen työvoimaa tulisi sijoittaa nimenomaan eturintamaan. Se ei tiedä kuin uusia muutossuunnitelmia, kun kirjoituspöydän takana ryhdytään asioita järjestelemään.
Toisiko sote tähän ratkaisua?
Hilpi, ole huoleta! Potilaat ja heitä hoitava taho on kuitenkin se, jota varten koko terveydenhuolto on olemassa! Työpaikat kyllä säilyvät sillä puolella.
Nyt vaan tuntuu, että saatetaan olla kaikkein kauimmaisessa avaruudessa sen suhteen, mitkä työntekijäryhmät ovat dominoivassa asemassa.
Kyllä tilanteen täytyy palautua takaisin potilaan äärelle. Ei tästä enää kauemmas voi ajautua.
Terveisin kirjan ääreltä Helga
Lähetä kommentti