Mereltä metsään, Suomesta Eestiin, Sotesta sairaalasoppaan

Kuva: Helga. Viime viikolla tuolla, nyt kaukana rannoilta rakkailta.

Piilopirtillä töitä tekemässä.



Olen viettänyt 13 tuntia erään kirjallisen tehtävän parissa ja saanut selkäni kipeäksi könöttämisestä. Täällä ei ole työpöytää, ei mukavasti keinahtelevaa martelalaista, ei jalkatukea, eikä kyynärpäille tukikehikkoja. Ja mitä kaikkea niitä konttorityöläisille fysioterapeutit käy laatimassa.


Kerran kyllä yhdessä työpaikassa oli innokas fyssari, joka piipahti työhuonettani kartoittamassa. Sanoi tulevansa kun kiireiltään ehtii eli parin viikon päästä torstaina klo 10. Ja laskeskeli, että saamme varata työhuoneeni ergonomiatilanteen tarkasteluun parisen tuntia.




"AI TÄH! Parin viikon päästä torstaina klo 10 ja parisen tuntia!" sanoin minä. "No potilaat kai vissiin otetaan mukaan?"


"Ai miten niin potilaat?" sanoi hän.


"No minnekäs ne sitten pannaan?! Ja kuka ne sen jälkeen kattoo?"  kysyin.


"Miten niin odottamaan!? Miten niin, että kuka kattoo?" sanoi hän.


"No aamusta asti on potilaita perä perää ruokataukoon asti (jos ehtii pitää) ja siitä sitten klo 16 saakka. Ellei ajat oo myöhässä. Poliajat annetaan kuukausia aiemmin ja potilaat ovat menonsa, työstä poissaolonsa ja lastenhoitonsa järjestäneet. Ei heitä voi kattoa kun muulta hommalta ehtii."


"Ai...?...jaaa. (uusi näkökulma selkeästi hänelle) Siis enksmä voi tulla? Ku mun aikataulussa ei kyllä ole paljon venymävaraa..." sanoo hän.


"Ei haittaa. Ei meilläkään. Potilasajat on annettu seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi eteenpäin." sanoin minä.
"Ai jaa...? Onksne niin muka...siis ettei teillä ole yhtään vapaata siinä välissä..." ihmettelee kovasti hän.
"Mitä vapaata? Vastaanottoa on vastaanoton perään, kun se on meidän työ täällä. Ei siinä oo mitään "vapaata" niissä vastaanottoaikojen väleissä. Ellei peru ihmisten aikoja, joita ne on oottaneet kauan. En sitä voi tehdä!"


                                                              * * *


Loppunäytös: mitään ergonomiakartoitusta ei koskaan pidetty. Vanhat toimistokalusteet jatkoivat elämäänsä kuusi vuotta siinä työhuoneessa missä tuolloin olin ja jatkanevat siellä edelleen.

Kuva: Helga. Täältä jostain.

Se siitä ergonomiasta.

Ei se tottavie täällä piilopirtilläkään ole kaksinen. Mutta aina on jotain hyvää: rauhassa keskittyminen! Kukaan ei kulje ovissa, eikä tule sieltä innokkaana selittämään jotakin juttua. Kenenkään puhelin ei soi, eikä oviaukossa roiku ketään kyselemässä. Työteho on siten täysin toisissa sfääreissä - huiskis vaan tulee hommat hoidetuksi.


Kuinkahan ne uusien sairaaloiden suunnittelijat saa lääkäreistä työtehon irti, kun niihin ei tehdä omia työhuoneita kellekään- ei ilmeisesti edes omaa työpöytää. Kaikki on kollektiivin käytössä. Vastikään talosuunnittelijalta kuulin, että vain pappi ja potilasasiamies saavat oman huoneen. Heillä on sen verran vaitiolovelvollisuuden alaista asiaa, nääs ;D ja ovat muutoinkin sairaalan ydinhenkilökuntaa. (Sarkastista huumoria.)




Mutta hehän tosiaan ovat - tulevaisuuden sairaaloissa siis! Jatkossa nimittäin sekä papille että potilasasiamiehelle tulee rutkasti töitä, kun lääkärillä ole mitään paikkaa, missä voisi ajatella potilaan diagnostiikkaa ja hoitoa rauhassa. Ympärillä hyörii monenlaista toimijaa, puheenlärpätystä kuuluu, kaksi hoitajaa juttelee keskenään toisesta potilaasta ja sihteeri soittaa jatkohoitopaikkaan viereisen pöydän puhelimesta. Ei siinä voi keksittyä.


Mutta pääasia on, että oheisryhmät, hoitotieteen hallinto ja keskushallinto voi tehdä työtään keskittymisen takaavissa olosuhteissa. Lääkäreiden puuhastelut on toissijaisia. Jos nyt joku elvytystilanne, uusi syöpädiagnoosi, tehopotilas ja sydäninfarkti sinne tänne, niin mitä siinä huoneita tarvitaan. Kuolleiden omaiset voi ihan hyvin jututtaa käytävälläkin ja syöpäsairaalle huikata käytävän odotuspenkille, että sulta löytyi muuten sitten syöpä. Ja pyytää sairaalapastoria viemään järkyttynyt ihminen omaan huoneeseensa voideltavaksi.


Kihisevää sarkasmia tuo tietenkin on, sillä sairaalasuunnittelu on kuin SOTE. Ts. toimintaa, jossa ammatti-ihmisiä ei ole haluttu, osattu, ehditty, älytty, katsottu aiheelliseksi riittävässä määrin kuulla sen suhteen mikä toimii ja mikä ei. Kukaan ei tiedä miksei ole kuultu, mutta näin se on. Tämä on vain politiikkaa ja se siitä. Yksi potilas on vain politiikan pelinappula ja pääasia se, että kokoomus ja kepu saavat poliittiset tavoitteensa läpi. Mutta oikeastaan kukaan ei ole tasan tarkkaan keksinyt, mitä tekemistä kokoomuksella ja kepulla on terveydenhuollon kanssa ja miten politiikka voi sanella sen, miten tälläisissä asioissa tehdään. Asiantuntijoiden näkemyksiä ei politikoinnilla voi korvata.


Hyvä Elina Lepomäki!


         *  *  *




Kuva: Helga. Moottorikelkanpohjaa pitkin pääsee vaikka minne ja kuinka kauas vaan!




*****************

Jotta piristyisi ennen nukkumaanmenoa, on viisainta kääntää joitakin sananlaskuja viroksi Eesti100- hengessä.


Katsotaanpa: otetaan Google-kääntäjä käyttöön.


"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto." ... ja annetaan kääntäjän puhua:
"See on kuues konsultatsioon korteri jalamil."  ... enpä tiiä. Onkohan noin (kuues?). Tahtoo lisää!


Yritin useampaa, mutta ihan outoja ilmauksia tulee. Vaikken osaa viroa, niin päättelen, ettei sitä osaa Google kääntäjäkään.


Katsotaanpa yksittäisiä sanoja:
pyy = sarapuu kana                                              pulkka = kelgutamine
kananpoika = tibu                                                sukset = suusad
hevonen = hobune                                               suksisauvat = suusakepid
hevosenkenkä = hobuseraud                               nukkuminen = magav
kuolaimet = natuke                                             aamu = hommik
ratsastus = ratsutamine                                       ilta = öhtu


Joten tässäpä lyhyt vironkurssi :)


Toivon nyt linnamajaanne head ööd ja siirryn metsamajan voodille norskamaan.




Kuulumisiin,


Helga



Emävaleita, verotietoja, Sote-soppaa ja tierat kengänpohjissa

Kuva: internet

Pret-a-porter osti sen käsilaukun, se estetikko ja kroisos!

Näinä aikoina, kun verotiedot valuvat julkisuuteen, tulee ajatelleeksi myös rahaa. Ai katsoinko verotustietoja? Ja-has, otetaanpa ensimmäinen yleinen emävale.

Valekommentti-sarja,

Heimo: Emävalehtelijat

Alaluokka: teeskentelijät    "MI-nä en kuule lue verokalenteria. MI-nua ei kuule kiinnosta."

Tämä tyyppi on silmä kovana ensimmäisten joukossa selaamassa nettiä, kun valmistuvasta verotuksesta ensimmäiset inahdukset on muunnettu euroista biteiksi.

@@@

Kuva: GettyImages,
hakusana: snobbish

Totta kai luin. Ja kiroilin talonmiehelle, että miten h#lvetissä tuokin nilviäinen vetelee kahdensadantuhannen euron tulot, kun sehän on saanut väärinkäytöksen takia joskus potkutkin yhdestä työpaikasta!

Entäpä kollegio? Näyttää olevan niin, että jos lähdet myymään itsesi yksityissektorille, niin jo alkaa kassa kilistä. Tahtoo sanoa: jos ja kun Sote-soppa joskus valmistuu, niin koko joukko hyviä, julkisella sektorilla työskenteleviä tohtoreita pyrähtää varpusparvena pois kuntatyönantajalta. Sen verran on ihminen rahalle perso. 

Ja siinä on teille valinnanvapautta, hyvä kokoomusväki! Ja niin kun me on oltu aina ylpeitä siitä, että kun on oikeasti ja kunnolla sairas, pääsee Kroisoskin makaamaan julkisen puolen sairaalaan rahvaan viereen tismalleen samanlaiseen kunnalliseen yöpyjamaan. Yksityiseen ei ole ollut viisasta jäädä, eikä ole voinutkaan, sillä siellä ei ole esimerkiksi tehohoitoyksikköä. Rahalla ei ole saanut, eikä hevosella päässyt. 

Ja nyt me perustetaan valinnanvapaus - toki toki, pelkästään perusterveydenhuoltoon, mutta antaas katsoa... Organisaatiosta ja hallintohimmelistä on rakennepiirustuksia, muttei käytännön rattaista tietoakaan. Ammattilaisethan tästä on pidetty visusti ja (liian) pitkään ulkopuolella. Olisivat vain heittäneet ikäviä ja poliitikolle käsittämättömiä kommentteja ja kapuloita rattaisiin.

Huom. ja Observera. Helgalla ei ole puoluekantaa. Olen Vastarannan Kiiskit -puolueen jäsen. Vastustan kaikkea, jopa omaa puoluettani. Aion tuota pikaa masinoida sen sisälle kunnon kärhämän ja hajottaa sen kahtia. Sinisiksi ja Punaisiksi.

Kuva: Gettyimages.
Oliko se juuri Getty-dynastian perillinen, jonka korvan kiristäjät joskus kauan sitten lähettivät isipapalle, että alapa betaalata.

@@@

Onko teilläkin, hyvä ainut lukijani, joskus sellainen olo, että sukulaissielujanne ei ole olemassa? 

Siis, että kun innostutte jostakin aiheesta - sanotaan vaikka vuonna 1998 rakennetusta kansainvälisestä ISS-satelliitista (suurin satelliitti muuten) - niin saatte vastaanne puolen tusinaa vieroksuvia katseita, jotka tuottavat yhden vaisun mutinaäänen: "...no emminä kyllä semmoisista..."

Hyvä! Niin minullakin nimittäin. Siis on sellainen olo. Kuinka ihmiset voivat olla kiinnostuneita silakkapihviresepteistä, parhaimmista sukkakaupoista, tyllihameen istuvimmasta sisuksesta, illan fitness-treeniohjelmasta tai kladiooluksista kukkavaasissa, kun maailmassa on paljon mielenkiintoisempia asioita ja ajattelun kohteita?

Minun mielestäni siis.

Tuli tässä nyt tuo vain mieleen ihan ex tempore. 

Mutta kerrankin, kun koitan pysyä maanläheisissä aiheissa, niin juttuni hevosesta (joka seisoo mitä tukevimmin hokit jalassa maanläheisesti maassa kiinni) saa kanssakuulijani vaihtamaan aiheen takaisin villasukan koristekuvioon. Ihime homma.

Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi.

@@@

Hevosella on siis talvikengät. Niissä on kunnon nastat. Mutta jos tulee nuoskakelit sen kengänpohjiin pakkautuu jäinen tilsa, jota saa hakata vasaralla irti. Ihan totta. Sellainen oli vasemmassa takakaviossa eilen.

Jos tilsaa eli tieraa ei hakkaa pois, nousee hepo pikku hiljaa paakkujen päälle kinttu kerrallaan. Ja se kasvaa ja kasvaa, nousee ja nousee, kunnes joudutaan tilaamaan nosturi, jolla ratsastajamme saadaan heivatuksi satulaan. Ja niin lähtee ratsukko kulkemaan imuroiden mukanaan puhelinlangat, naapurin lipputangon, kuusiaidan, osan savupiip...

No olkoon.

Kellonsiirto ei ehkä tehnyt meikäläiselle hyvää.

Voikaa hyvin ja varokaa tilsoja kengänpohjissanne. Etenkin laattalattialla ne voivat koitua kohtaloksenne.

teidän Helga

Lentämällä uuteen vaiheeseen elämässä

http://www.wallpapergate.com

Kotimaa jälleen jalkojen alla. Helsinki-Vantaa mustana ja töhryisenä vastassa. Huh, että nämä ajat ovat vuoden pahimpia, kun kaikki on kuollutta ja maa maustana. Lumisade jäi siten lyhytaikaiseksi iloksi, joka tosin ei yllätä ketään näiden viimeaikojen talvien jälkeen.

Kotiin on silti aina kiva palata! Suomi Finland, maanmiehet ymmärtämässä meikäläisen ajatuksenkulkua ja meikä ymmärtämässä heidän ajatuksenkulkuaan. Miten mukavaa ja kotoisaa.

@@@

Kaikkinensa elän nyt mielenkiintoisia aikoja. Sanotaanko noinnikkästeen ympäripyöreästi, että sotesotku alkaa sotkea myös meikäläisen työelämää. Se on naurettavaa, sillä kukaan ei vielä edes tiedä, mitä koko helekutin sote ihan käytännössä tarkoittaa. Toki jotkut itseään ultra-älykkäinä visionääreinä pitävät uskovat tietävänsä. He ovat valitettavasti henkilöitä, joilla on kaikkein vähäisin käsitys käytännön työstä sorvin äärellä. Siitä välittämättä he terävänä kulmat kurtussa pähkäilevät masiinan toimintaa valvomon katolta asiaa tarkastellen ja liturgioitaan suurella rintaäänellä höpöttäen - aina lehtien palstoja ja televisiohaastatteluja myöten. Konesalin puolella ei heistä näy ketään, eivätkä näppejään ole öljyyn sotkeneet jatkuvasta sorvinväännöstä nyt puhumattakaan. Suurella osalla ei ole mitään kokemusta koko hommasta. Kaiken maailman projetipäälliköistä ja sählääjistä ei kuitenkaan terveydenhuollossa ole pulaa! On hallintotieteen maisteria, terveydenhuollon tohtoria ja projektikoordinaattoria. On kehittämispäällikköä, suunnittelujohtajaa ja strategiayksikön toimiala-asiantuntijaa. (Nimikkeet on täysin hatusta vetäisty, mutta kuvastavat tilannetta.)

Olen sitä mieltä, että terveydenhuollossa pitäisi nyt jokaisessa toimintayksikössä viedä koko sakki jalkapallokentälle seisomaan. Tästä joukosta sitten kutsuttaisi erilleen ne työntekijät, jotka ovat terveydenhuollon ydintoiminnan kannalta välttämättömiä. Nämä palautettaisi bussikyydillä takaisin työtään jatkamaan. Loppu popula jäisi pallokentälle vaikkapa potkimaan palloa keskenään. Olen aivan saletti, että sairaat hoituisivat ilman heitäkin.

Omaa kohtaa pohtiessa kului lentomatka mennen tullen. (Huomaatteko: olin lomalla :D. )
Jo menomatkalla koneen aloittaessa lähestymisliu´un Reina Sofian kentälle tiesin päässeeni päätökseen. Äänestän jaloillani selkeämmille vesille ja jätän sote-suunnitelmien humalluttamat söhlääjät söhläämään tähän kinkeripiiriin. Päätös on siis tehty, mutta älkää vain kertoko kellekään, sillä sitä ei vielä tiedä juuri kukaan. Muutama luottoystävä sentään on jakanut murheeni ja vaikean päätökseni. Kiitos ja ylistys, että ihmisellä on rautaisella logiikalla ja realismintajulla varustettuja luottoystäviä, joilta voi kysyä viisautta avukseen kun oma pieni rusina-aivosto sylttää tyhjää!

Summaroiden sanottakoon, että ajattelen omahyväisesti pääni sisällä näin: olen niin hyvä ammattilainen, että nämä sählärit eivät ole minua ansainneet.
(Eikö kuulostanut narsistiselta! Ja sitä se onkin ja sellaiseksi tarkoitettu.)
Olen myös rohkea tekemään päätöksiä oman elämäni laadun suhteen, kuten Helgavirsiä pitempään seuranneet ovat havainneet. Pidän aivan bullshittinä sitä polemiikkiä, mitä olen joskus työtovereiden kuullut poislähteneestä työkaverista sanoneen. Siis, että "no, sehän nyt ei viihdy missään".  Mikäs synti se on, jos tarttuu oman elämänsä ohjaimiin! Olen hämmästellyt sitä pikkusieluisuutta, että kun joku on tohtinut ottaa ja repäistä itsensä irti huonoksi kokemastaan työpaikasta, niin toiset (paikallaan nysvääjät, rohkeuden puutteen riivaamat) sitä arvostelevat.

Kaiken ylläesitetyn tiivistän näin:
Työläisen tulee tuntea arvonsa ja pitää huoli itsestään ja hyvinvoinnistaan. Työnantaja ei kuntapuolellakaan ole lojaali työntekijälleen - miksi siis työntekijä olisi lojaali työnantajalle !? Onni suosii rohkeaa, eikä kukaan hyödy katkeroituneesta ja kettuuntuneesta työläisestä, kaikkein vähiten hän itse. Itseään tässä kuitenkin jokaisen kannattaa ensisijaisesti ajatella - ja toki tietysti perhettään ja läheisiään. Olen tietoinen siitä, ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia esim. työnantajan vaihtamiseen ja olosuhteiden pakosta varmaan moni joutuu sietämään huonoakin työpaikkaa. Mutta yrittänyttä ei koskaan laiteta.

Kollegani, joka aiemmin teki radikaalin ratkaisun, sanoi hyvin:
On järjetöntä jäädä huonoihin olosuhteisiin katkeroitumaan ja myrkyttämään ilmapiiriä.
Omalla kohdallaan näin menetteli, eikä ole katunut. Hän kuuluu siihen armoitettuun ihmistyyppiin, jolla on nauru herkässä ja ilo kuplii pinnassa. Olisi ollut epäonni kaikille, jos olisi muuttunut hapannaamaksi ja leipääntynyt huonoissa oloissa.

Sanottakoon vielä, että esimiesporras ei aina kaikissa terveydenhuollon yksiköissä ole siunattu henkilöstöhallinnoinnin suhteen kyvykkäimmillä yksilöillä. Sillä on suuri merkitys työntekijälle ja esim. rekrytoinnin kannalta.

@@@

Millainen on hyvä esimies ja hyvä johtaja?
- ei pakene vaikeuksia
- huolehtii jokaisen henkilön hyvinvoinnista
- ei puhu pahaa työntekijöistään selän takana
- ei puhu vihjailevan epäkunnioittavasti alaisilleen
- ei vähättele ongelmia
- ei vähättele ihmisiä
- ei livistä vastuustaan silloinkaan, kun on vaikeita asioita selvitettävänä
- ei harrasta "luottohenkilöihin" nojautumista
- ei harrasta suosikkijärjestelmiä
- ei salaile, eikä pimitä tietoa
- ei puhu epäkunnioittavasti eikä tökerösti
- pitää alaistensa puolta
- ei pelaa alaisillaan "lautapeliä"
- antaa aikaa ja keskittyy kuuntelemaan ja kuulemaan alaisensa asiaa
- ei sotkeennu osapuolena alaistensa välisiin ristiriitoihin
- tarttuu alaistensa välisiin ristiriitoihin tavoitteenaan ratkaista se
- ei pura alaisiinsa omaa uupumustaan tai kiukkuaan
- kommunikoi face-to-face, ei sähköpostin tai kuriirin avulla
- uskaltaa lähestyä kaikkia alaisiaan tasapuolisesti

... on sitä siis siinäkin. Huono johto tai huonot ideat kykenevät hyvin nopeasti raunioittamaan hyvänkin yksikön. Tästä on paljolti näyttöä miltä tahansa alalta. Terveydenhuolto ei tee tässäkään poikkeusta.

Näitä ajatuksia kirjasi
Helga,

joka on nyt alkanut katsella uutta työpaikkaa ja jää uuden työpaikan aikanaan järjestyttyä kyllä kovasti kaipailemaan nykyisiä potilaitaan ja päivittäistä iloaan näistä potilassuhteista

Mummoilua ja tunteiden tunnistamista

Tämä siis lainattu kuva (Cartoonstock.com)

Isoäitihommia meneillään.

Nykyajan kiireinen ja täydellä höyryllä yhteiskunnallista tuottavuutta lisäämässä oleva turbomummo ottaa syyskuussa 5 kesälomapäivää voidakseen helpottaa pienokaisen vanhempien yhteiskunnallista tuottavuutta lisäävän turboelämän sietokykyä ja jaksamista.

Ollaan koko sakki - ehkä myös lapsenlapsi jatkossa - sitä porukkaa, jotka on aina kipittäneet oravanpyörässä kuin viimeistä päivää. Meistä jokainen, pienokainen varmaan eniten, joutuu nousevien eläkerajojen loukkuun. Että ei kun tassua tassun eteen, kelloa soimaan ja höyryä pyttyyn, jotta yhteiskunnassa riittää mitä jakaa. Hyvinvointia kaikille siis. Ja ikkunat vaan auki maailmaan, että tänne vaan kaikki, täällä oravanpyörien laakereissa on hyvä rasva.

Nooo, mitä nyt jotkut suomalaisen työn kalleuteen kyllästyneet nahkiaiset irrottavatkin imusuukappaleensa tämän maan hyötysuonesta ja muuttavat Sveanmaalle perintöverojaan pakoon, niin viis siitä. 

Aktiivinen mummo nettilinkissä

Sillä meillä riittää hyviä syitä asua Suomessa. Uutiset ovat joka päivä niitä täynnä:

-jonkunhan pitää siivota Talvivaaran lääseiköt

-jonkunhan pitää siivota Rosatomin jälkisotkut (niitä ei vielä ole, mutta ennustuspalloni epäilee niitä tulevan)

-jonkunhan pitää ratkoa yhä kasvava työttömyys

-jonkunhan pitää räpiköidä läpi sotesotkusta, joka ennustuspalloni vakaan viestin perusteella läpikäy syvät pohjamudat palatakseen takaisin vanhoihin toimintamalleihin 

Joitakin sekalaisia mainitakseni.

Että ei täällä kuulkaa toimettomana lusita, ehei. Jokaiselle riittää työsarkaa isänmaan puolesta. Siis, ellei ole jostakin syystä työrajoitteinen, työtön, sisäilmaongelmainen, homekoululainen, sähköallerginen, suurpetokammoinen, moniallerginen, hiuslakka-astmainen, työergonomian vammauttama, torikammoinen, peliriippuvainen, kielitaidoton, epävoimaantunut tai koe muutoin selittämätöntä hengenahdistusta, outoa päänsärkyä, kummaa huimausta, limaisuutta kurkussa, sydämensykkeen outoja muljahteluita, suolen kurahteluita, sietämättömiä ilmavaivoja. 

Joitakin työsarkojen ulkopuolisia mainitakseni.

(Loppukaneetti: voiskos saada edes joitakin hyviä uutisia noihin radio-ja tv-lähetyksiin. Pliiiiis! Edes pari pientä valonpilkahdusta tunnelin päässä, jooo-oooo-ko! Olkaa kivoja!)

@@@

Kevyempiin aiheisiin.

Tänään tuumailin itsekseni kaksivuotiaan kanssa diplomatian keinoin taituroidessa, että nyt osaisin kasvattaa lapsen.

Mutta mitä hyötyä siitäkään tiedosta enää on, hommahan on jo passeé. 

Että kannatti tuokin taito sitten oppia liian myöhään.

@@@

Ruoanlaitto on nyt kunniassaan, kun pikkukaveri syö aamupuuron + välipalan + lounaan + välipalan + päivällisen + välipalan + iltapalan.

Teen ruoat aina edeltävänä iltana valmiiksi. Tänään pyöräytin noin pataljoonan väelle broiler-risottoa. Se on ladattuna aseeseen lounasaikaan, jolloin huraus vain ja mikro on lämmittänyt maittavan aterian. Kaksivuotiaan nälkä kun iskee kerralla vyön alle: ruuoookkaaaaaa...aaaa....äääääääääää!!!!! Ja siinä ei auta ruveta riisejä keittelemään.

Keksin myös ihan itte runsaan omenasadon ryydittämänä hauskan omenajälkiruokareseptin. Se upposi kuin väärä raha pikkukaveriin. Kas tässä:

Omenajälkiruoka

Ainekset:

-puolenkymmentä omenaa paloiteltuina

-maitoa peitoksi asti

-kunnon ropsaus sokeria (+vaniljasokeria ja kanelia)

1. uuniin hautumaan toisten ruokien kanssa, saa jäädä haalistuvaan uuniin odottamaan käsittelyä

2. kaivetaan esiin blenderi tmv. jonne kipataan koko lasti + jokunen manteli.

3. valmis. Maistuu vähän uuniomenajäätelöltä.

Heleppoa kuin heinänteko. Ja omeniahan meillä kaikilla pursuaa nurkista.

....loma jatkuu....

t. Helga

Ps. Luennan alla "Pikkuporon päivä" ja "Lauri Kilpa-auto", mutta myös Joni Skiftesvikin "Valkoinen Toyota vei vaimoni" (tämän vuoden tuotantoa). Olikohan Joni aivan varma siitä, että kansakoulun talonmies oli Jääskeläinen... vai sittenkin jokin toinen virkamies samalla koululla...? Ehkä tässä oli tahallaan koitettu hieman sotkea nimiä ja tunnistettavia henkilöitä, mene tiedä. - Kirja vaikutti ensin huonolta, kun siinä oli niin paljon asiavirheitä noiden sairaalakuvioiden suhteen. Mutta kylää käsittelevät kertomukset ovat mielenkiintoisia - no, fiktiota tietysti, mutta voihan olettaa, että vähän sinnepäin.

Ps2. Tunteiden tunnistaminen jäikin toiseen kertaan. Asia kirposi mieleen lenkillä kuullusta Pekka Saurin haastattelusta, jossa kertoo uudesta kirjastaan "Parempaa kuin seksi".
http://areena.yle.fi/radio/2358676

...ja näitä vali-vali-kehitysmaa-kauheuksia en jaksa yhtään. Yritin kuunnella ohjelmaa Viikon kirja, jossa kerrottiin Jhumpa Lahirin ja NoViolet Bulavayon kirjoista. Mutta eikö me tiedetäkin, että kauheuksia kehitysmaissa sattuu, vain mielikuvitus on rajana toteutustavoissa. Ei niiden kauheuksien kirjallisessa kertaamisessa ja  rypemisessä tule kuin ahdistusta ja raskasta mieltä. (Tämä subjektiivinen kantanani, itse en jaksa enää ahdistusta yhtään enempää kirjoista lähteä maistelemaan.)
http://areena.yle.fi/radio/2344349

Sote vai Sotke?

Sote?

Mitä se on?

Katsotaanpa Sosiaali- ja terveysministeriön sivustolta. 

http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/palvelurakenneuudistus

"Sote-uudistuksen tavoitteena on: 
- edistää hyvinvointia ja terveyttä 
- taata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille 
- kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja 
- siirtää painopiste ehkäiseviin ja oikea-aikaisiin palveluihin 
- vahvistaa peruspalveluja 
- turvata henkilöstön osaaminen ja saatavuus 
- siirtyä järjestelmä- ja ammattikeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen 
- varmistaa toimivat hoito- ja palveluketjut 
- purkaa päällekkäisyyksiä 
- turvata palvelujen rahoitus."

Yritin syksyllä tutustua johonkin muuhun sote-raporttiin. En ymmärtänyt siitä tuon taivaallistakaan.

Mutta mitä tämä yllä esitetty voisi olla käytännössä? 

Vastaan: silkkaa liturgiaa. 

Ennen kuin joku muuttaa ylläesitetyn listan konkreettiseksi ruohonjuuritason toiminnaksi, jää se huudahduksiksi tuuleen. 

Tarvitaan siis seuraavia ohjeita: "A menee tästä ovesta ja B tulee tänne. C istuu tuon pöydän taaksen ja D istuu tuohon. Tälle luukulle ei enää ilmoittauduta vaan ilmoittautuminen on tässä."

Eikö me nyt olla edistetty hyvinvointia ja terveyttä? Mikä on ihmisen oma osuus tässä?

Yhdenvertaisuutta ei ole koskaan: Puolangalta on yhä edelleen aivan yhtä pitkä matka Kajaaniin ja Ouluun kuin tähänkin asti. Eiralaiselle yksityislääkäri on jatkossakin lähempänä kuin liperiläiselle. Munuaisen siirtoleikkauksia tehdään jatkossakin vain Helsingissä, eikä Rovaniemelle saada päivystävää silmälääkäriä yhtään sen helpommalla jatkossakaan (ellei muuteta rikoslakia niin, että Rovaniemelle komennetaan joku nimetty silmälääkäri rikostuomion uhalla). Riittäisi, kun saataisi riittävästi tk:lääkäreitä maaseudulle ja myös heidät pysymään siellä kymmeniä vuosia.

Ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja on vaikea kaventaa niin kauan kuin ihmiset syövät, juovat ja polttavat tasan sitä, mitä itse haluavat. Sosiaaliluokasta huolimatta. 

Vahvistaa peruspalveluita? Ei onnistu niin kauan kuin terveyskeskusten resursseja ei lisätä. Tulisi järjestää työolot niin, että siellä ihmiset jaksavat olla töissä.

Turvata henkilöstön osaaminen?! Eikö himpatti vieköön tämän maan terveydenhuoltohenkilöstö ole jo riittävän osaavaa?! Kun sairaanhoitaja tarvitaan jopa potilasruokia jakamaan, niin eikö se ole jo osaamistason maksimointia?! (En lakkaa ihmettelemästä, miksi apuhoitajaporras saneerattiin pois - käsittämätöntä!)

Siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen?! Antakaa mun repiä hiuksiani. Asiakkaan ja terveydenhuollon välinen asiakaskeskeisyys on kiihtyvällä vauhdilla tärvääntymässä laitteeseen, jonka pillin mukaan nykyään mennään. Asiakas jää siinä ihan mopen osaan. Laite on: tietokoneella tehtävä kaikenlainen kirjaaminen, tilastointi, kooditus, luettelointi, sisään- ja uloskirjaus, hoitoisuusluokitus, diagnoosiluokitus, laskutusperusteiden laatiminen ja SPAT-tilastointi milloin mitäkin instnssia varten. Ja niitä on useita. Kyllä asiakaskeskeisyys on jäänyt tämän lisätyön varjoon aivan täysin. 

Lisää sihteereitä ja vähemmän kirjaamista, siinä avain asiakaskeskeisyyden parantamiseen. Tämä tilastointi- ja sähköisten järjestelmien palvontaralli tuntuu vain kiihtyvän. Se vie yhä enemmän aikaa "asiakaskeskeisyydeltä" ja "asiakkaiden" kontaktien lukumäärää täytyy yhä enemmän rajoittaa, jotta jää aikaa Todelliselle Asiakkaalle, nimittäin sähköiselle kirjaamiselle.

Ammattikeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen? Tarvitsen viereeni auditoijan ja konsultin, joka kädestä pitäen muuttaa tämän sanahelinän konkreettiseksi toiminnaksi. "Tässä olit nyt liian ammattikeskeinen. Teepä nyt jatkossa aina siten, että (....neuvoo...) niin työntekosi muuttuu asiakaskeskeiseksi." Viittaan edelliseen kohtaan ja tietokoneen vaatimaan huomioon. Kuka palauttaisi potilastyön toiminnan keskeisimmäksi osaksi? Siinä olisi yksinkertainen sote-uudistus, josta tulisi eniten käytännön hyötyä.

Purkaa päällekäisyyksiä? Käytännön ohje, miten? Mitä en enää tee ja kuka sen jatkossa tekee?

Jossakin lehdessä oli hyvä oivallus:

”Jos tämä olisi helppoa, eikö se olisi jo tehty”, sanoi peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.). Seuraavaksi hallituksen pitäisi pohtia kysymystä: ”Jos tämä on liian vaikeaa, kuinka pitkälle kannattaa jatkaa?”

***

Muutoksia saa ja pitää olla. Niihin tulee suhtautua positiivisesti. Mutta se, joka alkaa uudistaa ilman asiantuntemusta terveydenhuoltoa, on auttamatta väärässä puuhassa. Eikähän siitä mitään ole tullutkaan. Eikä tule.

t. Helga