Mereltä metsään, Suomesta Eestiin, Sotesta sairaalasoppaan

Kuva: Helga. Viime viikolla tuolla, nyt kaukana rannoilta rakkailta.

Piilopirtillä töitä tekemässä.



Olen viettänyt 13 tuntia erään kirjallisen tehtävän parissa ja saanut selkäni kipeäksi könöttämisestä. Täällä ei ole työpöytää, ei mukavasti keinahtelevaa martelalaista, ei jalkatukea, eikä kyynärpäille tukikehikkoja. Ja mitä kaikkea niitä konttorityöläisille fysioterapeutit käy laatimassa.


Kerran kyllä yhdessä työpaikassa oli innokas fyssari, joka piipahti työhuonettani kartoittamassa. Sanoi tulevansa kun kiireiltään ehtii eli parin viikon päästä torstaina klo 10. Ja laskeskeli, että saamme varata työhuoneeni ergonomiatilanteen tarkasteluun parisen tuntia.




"AI TÄH! Parin viikon päästä torstaina klo 10 ja parisen tuntia!" sanoin minä. "No potilaat kai vissiin otetaan mukaan?"


"Ai miten niin potilaat?" sanoi hän.


"No minnekäs ne sitten pannaan?! Ja kuka ne sen jälkeen kattoo?"  kysyin.


"Miten niin odottamaan!? Miten niin, että kuka kattoo?" sanoi hän.


"No aamusta asti on potilaita perä perää ruokataukoon asti (jos ehtii pitää) ja siitä sitten klo 16 saakka. Ellei ajat oo myöhässä. Poliajat annetaan kuukausia aiemmin ja potilaat ovat menonsa, työstä poissaolonsa ja lastenhoitonsa järjestäneet. Ei heitä voi kattoa kun muulta hommalta ehtii."


"Ai...?...jaaa. (uusi näkökulma selkeästi hänelle) Siis enksmä voi tulla? Ku mun aikataulussa ei kyllä ole paljon venymävaraa..." sanoo hän.


"Ei haittaa. Ei meilläkään. Potilasajat on annettu seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi eteenpäin." sanoin minä.
"Ai jaa...? Onksne niin muka...siis ettei teillä ole yhtään vapaata siinä välissä..." ihmettelee kovasti hän.
"Mitä vapaata? Vastaanottoa on vastaanoton perään, kun se on meidän työ täällä. Ei siinä oo mitään "vapaata" niissä vastaanottoaikojen väleissä. Ellei peru ihmisten aikoja, joita ne on oottaneet kauan. En sitä voi tehdä!"


                                                              * * *


Loppunäytös: mitään ergonomiakartoitusta ei koskaan pidetty. Vanhat toimistokalusteet jatkoivat elämäänsä kuusi vuotta siinä työhuoneessa missä tuolloin olin ja jatkanevat siellä edelleen.

Kuva: Helga. Täältä jostain.

Se siitä ergonomiasta.

Ei se tottavie täällä piilopirtilläkään ole kaksinen. Mutta aina on jotain hyvää: rauhassa keskittyminen! Kukaan ei kulje ovissa, eikä tule sieltä innokkaana selittämään jotakin juttua. Kenenkään puhelin ei soi, eikä oviaukossa roiku ketään kyselemässä. Työteho on siten täysin toisissa sfääreissä - huiskis vaan tulee hommat hoidetuksi.


Kuinkahan ne uusien sairaaloiden suunnittelijat saa lääkäreistä työtehon irti, kun niihin ei tehdä omia työhuoneita kellekään- ei ilmeisesti edes omaa työpöytää. Kaikki on kollektiivin käytössä. Vastikään talosuunnittelijalta kuulin, että vain pappi ja potilasasiamies saavat oman huoneen. Heillä on sen verran vaitiolovelvollisuuden alaista asiaa, nääs ;D ja ovat muutoinkin sairaalan ydinhenkilökuntaa. (Sarkastista huumoria.)




Mutta hehän tosiaan ovat - tulevaisuuden sairaaloissa siis! Jatkossa nimittäin sekä papille että potilasasiamiehelle tulee rutkasti töitä, kun lääkärillä ole mitään paikkaa, missä voisi ajatella potilaan diagnostiikkaa ja hoitoa rauhassa. Ympärillä hyörii monenlaista toimijaa, puheenlärpätystä kuuluu, kaksi hoitajaa juttelee keskenään toisesta potilaasta ja sihteeri soittaa jatkohoitopaikkaan viereisen pöydän puhelimesta. Ei siinä voi keksittyä.


Mutta pääasia on, että oheisryhmät, hoitotieteen hallinto ja keskushallinto voi tehdä työtään keskittymisen takaavissa olosuhteissa. Lääkäreiden puuhastelut on toissijaisia. Jos nyt joku elvytystilanne, uusi syöpädiagnoosi, tehopotilas ja sydäninfarkti sinne tänne, niin mitä siinä huoneita tarvitaan. Kuolleiden omaiset voi ihan hyvin jututtaa käytävälläkin ja syöpäsairaalle huikata käytävän odotuspenkille, että sulta löytyi muuten sitten syöpä. Ja pyytää sairaalapastoria viemään järkyttynyt ihminen omaan huoneeseensa voideltavaksi.


Kihisevää sarkasmia tuo tietenkin on, sillä sairaalasuunnittelu on kuin SOTE. Ts. toimintaa, jossa ammatti-ihmisiä ei ole haluttu, osattu, ehditty, älytty, katsottu aiheelliseksi riittävässä määrin kuulla sen suhteen mikä toimii ja mikä ei. Kukaan ei tiedä miksei ole kuultu, mutta näin se on. Tämä on vain politiikkaa ja se siitä. Yksi potilas on vain politiikan pelinappula ja pääasia se, että kokoomus ja kepu saavat poliittiset tavoitteensa läpi. Mutta oikeastaan kukaan ei ole tasan tarkkaan keksinyt, mitä tekemistä kokoomuksella ja kepulla on terveydenhuollon kanssa ja miten politiikka voi sanella sen, miten tälläisissä asioissa tehdään. Asiantuntijoiden näkemyksiä ei politikoinnilla voi korvata.


Hyvä Elina Lepomäki!


         *  *  *




Kuva: Helga. Moottorikelkanpohjaa pitkin pääsee vaikka minne ja kuinka kauas vaan!




*****************

Jotta piristyisi ennen nukkumaanmenoa, on viisainta kääntää joitakin sananlaskuja viroksi Eesti100- hengessä.


Katsotaanpa: otetaan Google-kääntäjä käyttöön.


"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto." ... ja annetaan kääntäjän puhua:
"See on kuues konsultatsioon korteri jalamil."  ... enpä tiiä. Onkohan noin (kuues?). Tahtoo lisää!


Yritin useampaa, mutta ihan outoja ilmauksia tulee. Vaikken osaa viroa, niin päättelen, ettei sitä osaa Google kääntäjäkään.


Katsotaanpa yksittäisiä sanoja:
pyy = sarapuu kana                                              pulkka = kelgutamine
kananpoika = tibu                                                sukset = suusad
hevonen = hobune                                               suksisauvat = suusakepid
hevosenkenkä = hobuseraud                               nukkuminen = magav
kuolaimet = natuke                                             aamu = hommik
ratsastus = ratsutamine                                       ilta = öhtu


Joten tässäpä lyhyt vironkurssi :)


Toivon nyt linnamajaanne head ööd ja siirryn metsamajan voodille norskamaan.




Kuulumisiin,


Helga