Mummoilua ja tunteiden tunnistamista

Tämä siis lainattu kuva (Cartoonstock.com)

Isoäitihommia meneillään.

Nykyajan kiireinen ja täydellä höyryllä yhteiskunnallista tuottavuutta lisäämässä oleva turbomummo ottaa syyskuussa 5 kesälomapäivää voidakseen helpottaa pienokaisen vanhempien yhteiskunnallista tuottavuutta lisäävän turboelämän sietokykyä ja jaksamista.

Ollaan koko sakki - ehkä myös lapsenlapsi jatkossa - sitä porukkaa, jotka on aina kipittäneet oravanpyörässä kuin viimeistä päivää. Meistä jokainen, pienokainen varmaan eniten, joutuu nousevien eläkerajojen loukkuun. Että ei kun tassua tassun eteen, kelloa soimaan ja höyryä pyttyyn, jotta yhteiskunnassa riittää mitä jakaa. Hyvinvointia kaikille siis. Ja ikkunat vaan auki maailmaan, että tänne vaan kaikki, täällä oravanpyörien laakereissa on hyvä rasva.

Nooo, mitä nyt jotkut suomalaisen työn kalleuteen kyllästyneet nahkiaiset irrottavatkin imusuukappaleensa tämän maan hyötysuonesta ja muuttavat Sveanmaalle perintöverojaan pakoon, niin viis siitä. 

Aktiivinen mummo nettilinkissä

Sillä meillä riittää hyviä syitä asua Suomessa. Uutiset ovat joka päivä niitä täynnä:

-jonkunhan pitää siivota Talvivaaran lääseiköt

-jonkunhan pitää siivota Rosatomin jälkisotkut (niitä ei vielä ole, mutta ennustuspalloni epäilee niitä tulevan)

-jonkunhan pitää ratkoa yhä kasvava työttömyys

-jonkunhan pitää räpiköidä läpi sotesotkusta, joka ennustuspalloni vakaan viestin perusteella läpikäy syvät pohjamudat palatakseen takaisin vanhoihin toimintamalleihin 

Joitakin sekalaisia mainitakseni.

Että ei täällä kuulkaa toimettomana lusita, ehei. Jokaiselle riittää työsarkaa isänmaan puolesta. Siis, ellei ole jostakin syystä työrajoitteinen, työtön, sisäilmaongelmainen, homekoululainen, sähköallerginen, suurpetokammoinen, moniallerginen, hiuslakka-astmainen, työergonomian vammauttama, torikammoinen, peliriippuvainen, kielitaidoton, epävoimaantunut tai koe muutoin selittämätöntä hengenahdistusta, outoa päänsärkyä, kummaa huimausta, limaisuutta kurkussa, sydämensykkeen outoja muljahteluita, suolen kurahteluita, sietämättömiä ilmavaivoja. 

Joitakin työsarkojen ulkopuolisia mainitakseni.

(Loppukaneetti: voiskos saada edes joitakin hyviä uutisia noihin radio-ja tv-lähetyksiin. Pliiiiis! Edes pari pientä valonpilkahdusta tunnelin päässä, jooo-oooo-ko! Olkaa kivoja!)

@@@

Kevyempiin aiheisiin.

Tänään tuumailin itsekseni kaksivuotiaan kanssa diplomatian keinoin taituroidessa, että nyt osaisin kasvattaa lapsen.

Mutta mitä hyötyä siitäkään tiedosta enää on, hommahan on jo passeé. 

Että kannatti tuokin taito sitten oppia liian myöhään.

@@@

Ruoanlaitto on nyt kunniassaan, kun pikkukaveri syö aamupuuron + välipalan + lounaan + välipalan + päivällisen + välipalan + iltapalan.

Teen ruoat aina edeltävänä iltana valmiiksi. Tänään pyöräytin noin pataljoonan väelle broiler-risottoa. Se on ladattuna aseeseen lounasaikaan, jolloin huraus vain ja mikro on lämmittänyt maittavan aterian. Kaksivuotiaan nälkä kun iskee kerralla vyön alle: ruuoookkaaaaaa...aaaa....äääääääääää!!!!! Ja siinä ei auta ruveta riisejä keittelemään.

Keksin myös ihan itte runsaan omenasadon ryydittämänä hauskan omenajälkiruokareseptin. Se upposi kuin väärä raha pikkukaveriin. Kas tässä:

Omenajälkiruoka

Ainekset:

-puolenkymmentä omenaa paloiteltuina

-maitoa peitoksi asti

-kunnon ropsaus sokeria (+vaniljasokeria ja kanelia)

1. uuniin hautumaan toisten ruokien kanssa, saa jäädä haalistuvaan uuniin odottamaan käsittelyä

2. kaivetaan esiin blenderi tmv. jonne kipataan koko lasti + jokunen manteli.

3. valmis. Maistuu vähän uuniomenajäätelöltä.

Heleppoa kuin heinänteko. Ja omeniahan meillä kaikilla pursuaa nurkista.

....loma jatkuu....

t. Helga

Ps. Luennan alla "Pikkuporon päivä" ja "Lauri Kilpa-auto", mutta myös Joni Skiftesvikin "Valkoinen Toyota vei vaimoni" (tämän vuoden tuotantoa). Olikohan Joni aivan varma siitä, että kansakoulun talonmies oli Jääskeläinen... vai sittenkin jokin toinen virkamies samalla koululla...? Ehkä tässä oli tahallaan koitettu hieman sotkea nimiä ja tunnistettavia henkilöitä, mene tiedä. - Kirja vaikutti ensin huonolta, kun siinä oli niin paljon asiavirheitä noiden sairaalakuvioiden suhteen. Mutta kylää käsittelevät kertomukset ovat mielenkiintoisia - no, fiktiota tietysti, mutta voihan olettaa, että vähän sinnepäin.

Ps2. Tunteiden tunnistaminen jäikin toiseen kertaan. Asia kirposi mieleen lenkillä kuullusta Pekka Saurin haastattelusta, jossa kertoo uudesta kirjastaan "Parempaa kuin seksi".
http://areena.yle.fi/radio/2358676

...ja näitä vali-vali-kehitysmaa-kauheuksia en jaksa yhtään. Yritin kuunnella ohjelmaa Viikon kirja, jossa kerrottiin Jhumpa Lahirin ja NoViolet Bulavayon kirjoista. Mutta eikö me tiedetäkin, että kauheuksia kehitysmaissa sattuu, vain mielikuvitus on rajana toteutustavoissa. Ei niiden kauheuksien kirjallisessa kertaamisessa ja  rypemisessä tule kuin ahdistusta ja raskasta mieltä. (Tämä subjektiivinen kantanani, itse en jaksa enää ahdistusta yhtään enempää kirjoista lähteä maistelemaan.)
http://areena.yle.fi/radio/2344349