Kaksivuotiaan kanssa ei ole leikkimistä.
Tilanne lähtee ikään kuin puolivarkain vyörymään nälän, janon ja uupumuksen iskiessä moukarin tavoin kaksivuotiaan hypotalamukseen ja siitä limbiseen järjestelmään ja mitä niitä kaikkia pääkopassa onkaan.
Ja se on siinä.
Nimittäin: yöpuvun tiukkaa näppivoimaa edellyttävät nepparit ON saatava itse laittaa kiinni. Se lukee Suomen perustuslaissa. Vaikka käynnistettäisi kolmikantaporukalla ay-pomojen ryydittämät neuvottelut pussit silmien alla seuraavaan aamuun, ei linjoista tingitä.
Ratkaisu mummolassa: mummo nappaa pienokaisen kauniiseen, mutta määrätietoiseen syliotteeseen ja nappaa nepparit kiinni kovan porun, sätkinnän ja reklamaation säestämänä. Sen jälkeen kysytään: "Otatko tämän iltapalaksi? Laitetaanko soppaa myös?" Lapsi katsoo hölmistyneenä paperinenäliinaa - ja sitten ällistyneenä mummoa: tuo muorihan on ihan kipee!
Ei kun reippahasti köökin puolelle, lautasliina murokulhoon ja saisko olla muuta?
Lapsi nauraa kurkku suorana: ei ole kaikki valot päällä liiterissä minun mummolla.
(Eikä erehdy paljoakaan.)
 |
| Netistä (Kuvassa en ole minä. Samaa näköä kyllä on). |
Skiftesvikin rouvan päästin lähtemään valkoisella Toyotalla. Eli kirja luettu.
Sekametelisopan oli kirjailija keittänyt kokoon. Kertomukset lapsuusmaisemista (käsittääkseni Martinniemen sahamiljööstä) ja äidin elämäntarina olivat parasta Skiftesvikiä. Sen sijaan sairaalakuvaukset ei uponneet meikäläiseen, sillä tunnen tyylin, millä lääkäri puhuu potilaalleen, eikä Skiftesvik kyennyt sitä toistamaan yrityksestään huolimatta.
Taidanpa lisäksi aavistaa kuka sössiväksi kuvaillun, kauniin erikoistuvan lääkärin esikuva oli ollut. Hänen äitinsä päänmenoksi oli viritetty aika raskas systeemi. Äitee nähkääs vokotteli kertojan nuorena poikaoppilaana petiin kanssaan. Pitääpä tsekata, onko kollegan äiti tosiaan ollut rietastelevaa sorttia, ammatti kyllä passaisi ja aikajaksokin. Toki kirjailija käyttää aina luovaa mielikuvitusta, eikä faktoja kannata hakea. Mutta se tekee kuvion entistä omituisemmaksi, kun luova mielikuvitus tuottaa erikoistuvan lääkärin äidistä oppilaisiinsa sekaantuvan haukan.
Aika paljon kaikkinensa on kirjailijalla kertynyt lakkariin koettuja vääryyksiä. Perheenjäsenet olivatkirjan hyviksiä ja muut henkilöt enemmän tai vähemmän kirjailijaa väärinkohdelleita tuttuja tai ohikulkijoita aina sairaalan potilastovereihin saakka. Koska kirja on omaelämänkerrallinen, lienee ainakin jokin sytyke kullekin pahikselle oikeasti ollut. Kirja sisältää myös jonkin verran ikäviä juoruntyyppisiä kommentteja, jotka olisi voinut puhaltaa vaikka hyvälle kaverille.
Pahoja opettajia kirjailijalla oli ollut riittämiin. Tulee mieleen Seppo Heikinheimon "Mätämunan muistelmat", jossa opettajien taholta koetut vääryydet olivat jääneet vuosikymmeniksi kytemään. Oliko opettajat tosiaan entisvanhaan sadisteja ja törkimyksiä?
Kuvaus pojan kuolemasta oli hieno ja liikuttava. Tuon suuntaisia ajatuksia ihmisellä syntyy kun läheisensä menettää. Tiedän kokemuksesta.
@@@
Kesken jääneitä kirjoja:
- Seppäsen "Suomen rikkaat" (tylsä)
- Taivas ja helvetti - 18 yrittäjää jotka saivat lähes keiken + 3 jotka menettivät paljon mutta selvisivät siitäkin (ei nappaa, yrittäjämaailmasta)
- Graham Greene: Tädin kanssa maailmalla (sekava juonenkulku, kun täti on ihan sekopää)
t. Helga,
joka paahtaa huomenna maantietä suuntaan a ja suuntaan b kaksivuotias takapenkillä
3 kommenttia:
Voi Mummojen Mummo...sinä Helga!
Kyllä olen hykerrellyt ja nauranut sun mummoilullesi. En tiedä toista noin maanmainiota mummelia.
Omani oli joskus 100 vuotta sitten pienen pieni ja hintelä, valkoinen tukka nutturalla niskassa, yleensä mustanpuhuva leninki (muistaakseni jossain leningissä oli valkoisia pieniä kukkia) päällä ja ylen hillitysti käyttäytyvä kunnioitettava leskirouva. Hän tuli meille joka kesä useammaksikin viikoksi sisarensa kanssa "maalle". Siinä sitä sitten Herran nuhteessa oltiin olevinamme kiltisti.
Muuten, ihanaa tuo sinun mummoilusi siltäkin kantilta, että olet suurin piirtein ainoa ihminen, joka ei kehu jatkuvasti ja taukoamatta omia lastenlapsiaan maailman parhaiksi siinä ja siinä asiassa ja sitten vielä siinä. Tämä, kuten tuossa ennemmin mainitsit, kuuluu siihen maailman ärsyttävimpään kategoriaan kuulijan kannalta, missä ei meinaa saada hymyilylihaksiaan naamastaan kehumistuokin jälkeen rentoutumaan millään. Siis pakkohymyilyn. Myönnän, olen katala kaksinaamainen akka. Miksi on muka hymyiltävä niille kehumisille?! Kysyn vaan.
Onneksi sinun lapsenlapsesi on ihan tavallinen ipana, jolla on ja tottakai kuuluukin olla ipanan tavat ja temppuilut.
Voin olla satavarma, että rakastat sitä "neppariukkoa" suunnattomasti ja päinvastoin. Hän ja vanhempansa varmaan muistavat kaikki ihanuutesi iänpäivän. En muista oletko kertonut lapsen olevan poika, mutta niin kuitenkin kuvittelen, vaikkei sillä tietenkään ole mitään merkitystäkään.
Ihana, ihana rakastava hölmö, oikein tosihölmö mummeli olet. Kiitos taas juttujesi jakamisesta.
Hyvää aina vaan piemenevää syksyä sinnekin suuntaan toivottaa
Monni
Kiitos Monni suurenmoisen paljon!
Hölisen täällä itsekseni ja toisinaan tuntuu, että lukeekohan näitä kukaan :) Mutta olen päättänyt, että hölötän tänne ihan oman terapian mielessä, sillä - kuten sata kertaa on tullut esiin muillakin foorumeilla - rakastan kirjoittamista.
Juuri sain kännykkääni tiedustelun taannoin antamastani haastattelusta erääseen pieneen, mutta kumminkin valtakunnan tason lehteen. Tekstarissa kysyttiin, kuinka haastattelu meni. Vastasi, että ihan hyvin, sillä kirjoitin jutun alusta loppuun itse :) , toimittaja vähän sitä lyhenteli ja oli tyytyväinen kun pääsi vähemmällä ;)
Hölöttelen toisinaan siis myös lehtiin, ensimmäiset tekstit meni joskus lukioaikoina. Meitähän on sellaisia, joille kirjaimet ovat maalisuti. Kiva, jos joku "tauluja" vielä sitten katseleekin.(Onhan niitä harrastelijamaalareitakin.)
Mainitset tuossa mummojen kehuskeluista. Tämä on aihe, jota olen tuuminut jo pikkulasten äidiksi tultuani. Otan aiheen tämän päivän blogitekstiini, kun mulla tuli siitä sanomista ja ajatuksia. Thänks!
t. Helga
Kirotusvirhe tuli:
"Vastasi, että ihan hyvin," kun piti olla, että vastasiN.
Lähetä kommentti