Paahdetut uunikasvikset sekä hieman kolopalloa

Koska maailmassa ei juurikaan ole ruokablogeja, keittiöohjelmia tai keittokirjoja ja koska asiantila on niinkin surkea, että naistenlehdet suorastaan huutavat tyhjyyttään mitä soppakattiloihin ja rättäyksiin tulee, niin olen aivan pakoitettu (kielipoliisille tiedoksi: ylimääräinen i on tehokeino, näsäviisauttasi ajauduit vain lankaan) jatkamaan kokkausohjeitteni ylöskirjaamista (svetisismi, tiedetään).
Lisätiedoksi lukijalle: lingvistinen hermoni näyttää tänään kulkevan pintakerroksissa. Lukija antanee anteeksi.

Siis ruokaohjeisiin, jotka nykyisellään myös housuniekkoja jaksavat viehättää.

***
Uunipaahdokkaat - eli pellillä paistattelevat kasvikset (kuva yllä)

3 porkkanaa
6 perunaa
3 valkosipulinkynttä
2 tl suolaa (joo joo)
2-3 tl grillimaustetta
isot loraukset (esim. 4 rkl) ruokaöljyä (suomalaista rypsiöljyä)
rouhittua mustapippuria tai myllytettyä vastaavaa

1. pese potut, kuori porkkanat kevyestä ooooohuella ohuella kuorintavehkeellä (sellainen kevytmetallinen u:n muotoinen on hyvä, jossa on keinuva terä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan)

2. murskaa valkosipuli veitsenterällä tai lusikalla painamalla, jolloin sipulin sisuskalut tulevat parhaiten esiin (virhe on kuulemma rusikoida ne terävällä veitsellä kuutioiksi, mene ja tiedä sitten)

3. paisko kannelliseen muovikulhoon mausteet, valkosipulimurske ja öljy, sulje kansi ja ravistele vähän aikaa

4. paisko kasvikset sekaan, kansi päälle ja ravistele ynnä heiluttele niin, että vihannekset saavat ylleen öljy-maustetujauksen

5. uuniin 200 astetta, uunivahtikoira haukkumaan 30 min kuluttua

6. kasvikset pellille kellimään uunin paahteeseen, peitoksi voi vielä nakella hieman vaikkapa epäterveellistä ja tappavaa suolaa tahi terveyden romahduttavaa öljyä

7. valmis.

***

Jotta huomiseksikin riittää keittokirjalleni jatkoa, säästän varsisellerikeiton sinne. Ei näitä reseptejä kukaan jaksa sivutolkulla lukea, eikä kyllä ole järjen häivääkään ryhtyä nyt tänne ruokaohjeita latelemaan, kun netti on pullollaan trendiruokablogeja. Katsotaanpa....
No herraparatkoon, niistähän on oikein Top100- ränkinglista. Ja loput tuhannet on pimennossa, vai?
http://top100ruokablogit.com/

Voi hyvää päivää! Jos ihmiset ottaisivat muutkin asiansa noin suurella enthusiasmilla (sivistyssana, tiedetään - ja brassaillaan sillä silti, tarvittaessa KVG), niin meillä olisi yhteiskunta ruodussa ja tukat kammattuina. Jossakin blogissa jopa anovasti huudahdetaan: "Nälkä, tule takaisin!" Siinäpä sitä onkin länsimaiselle ihmiselle pulmaa kerrakseen, jos bloginpito tyssää ruokahalun katoamiseen.

***

Nousinko hieman väärällä jalalla sohvalta pelattuani ensin raikkaassa raekuurossa kierroksen kolopalloa? Terveisiä muuten Peuramaan pojalle: piipahdin sivustollasi tänään joulukuisen postauksesi havaittuani (pitkät kaapelit).

Jenkkiläläinen golfinpelaaja

Kolopalloon kun päästiin, niin kerron, että kun kenttää tänään zuumaili, sattui tähtäimeen melko reippaasti ylipainoisia miehiä - ja kas vain: myös tosi pulleroita naisia. Hyvä!!! Siellä viipottavat iloisesti vatsaansa kannatellen ja kärryään työnnellen vasta- ynnä myötämäessä, ryömivät puskiin ja pöheikköihin ja antavat rasvakudokselleen sitä, mitä rasvakudos vaatii: liikuntaa!

Jos joku vielä väittää, ettei kolopallo ole liikuntalaji, niin hävetköön tietämättömyyttään.  Nimittäin jotkut erittäin trimmatut ihmiset asettavat - ihmiselle tyypillisesti - itsensä Kultaiseksi Standardiksi ja ajattelevat, että liikunnan tulee olla sitä, millaiseksi he sen näkevät: armotonta rääkkiä suorituskyvyn ylärajoilla syystä, että jokin psykiatrinen häiriö on ohjelmoituna heidän aivostoonsa normisuoritteeksi. (Terveisiä vaan triathlonistikaverilleni sinne jonnekin! Lukijalle tiedoksi: hän on henkisesti erittäin terve ihminen ja pelastaa ihmishenkiä tälläkin hetkellä, kun me muut vietetään lauantai-iltaa.) Mutta eihän pullea ihminen kykene pyöräilemään viittäkymmentä kilometriä päivittäin ohutrenkaisella kilpapyörällä, jossa pyöräilyasentokin jo ottaa vatsarasvaan kiinni ja renkaat vääntyy soikeaksi. Entäpä kilpajuoksuradat, joissa pullero ystävämme sepelvaltimot vinkuen hyllyisi tuskan hiki naamallaan kaikkinen rasvoineen ja saisi koko jutusta lopullisesti tarpeekseen viidessä minuutissa? Entä suunnistus, jossa vakioharrastajan perusvartalotyyppi on anorektisen laiha hämähäkkiraajainen kuippana?

Italialainen suunnistaja

No way, sanon minä. Liikunnan pitää olla kullekin ruholle sopivan rasittavaa ja sellaista, että se tuottaa iloa ja mielihyvää. Tässä kohtaa astuu kehiin ystävämme kolopallo! Siinä on laji, jossa kuin salaa saa liikuntaa rauhallisesti puistomaisissa olosuhteissa kuljeskellen. Voi vaikka jättää lyöntejä väliin, jos menee liian rankaksi muiden rytmissä pysytteleminen ja siirtyä suoraan seuraavalle lyöntipaikalle penkille huilaamaan ja muita odottamaan. Mielenkiinto säilyy niin kuin missä tahansa pelissä (korttipeli, netin kukkapeli jne.), eikä huomaakaan kulkeneensa 5-6 kilometriä kärriä työntäen ja noin 100 kertaa mailaa heilauttaen.

Gaattori pelikentällä
Hilton Head, USA (netistä imuroitu)

Matkalla näkee kasveja ja eläimiä (totta! ks. kuva vieressä) puistomaisissa olosuhteissa ja voi hieman meditoidakin itsekseen, mikäli ei sitten innostu sosiaaliseksi ja solmi uusia tuttavuuksia. Juttua kyllä pelistä riittää juttelua kaipaavalle ja seuraa saa! (Varoitus: jotkut paskapääpelaajat voi olla todella ynseitä tosikkoja eli omaan peliinsä väsähtäneitä. Tälle porukalle ei kannata ryhtyä suutaan pieksämään. Mutta tavallinen ihmistuntemus riittää huomaamaan nämä hermorauniot.)

Think about this!
Kentillä on nykyisin hyvin matala kynnys ottaa uusia jäseniä avosylin vastaan. Laji ei ole enää mikään yläluokkainen. Kaikkia ammattiryhmiä löytyy ja jos joku hämääntyy parkkipaikan autovalikoimasta, niin ei kannata välittää: osa golfareista on (myönnettäköön) hieman nousukasmaisuuteen taipuvaisia, mutta suotakoon. Autot on joka tapauksessa enimmäkseen käytettynä ostettuja tai Saksasta tuotuja.
Nooo, Talin kentälle nyt ei kannata enshätiin yrittää, enkä suosittele Sarfvikiäkään tai Hämeenlinnan Linna-golfia tahi Kytäjää (pääkaupunkiseudun ihmisen näkövinkkelistä). Siellä pelaavat von Kökkelströmit ja vormula-Raikkoset ja rikkaiden turhamaisuudesta vaurastuneet muotitaiteilijat. Mutta siinäpä ne vältettävät kentät ovatkin. Koko maassa on läjäpäin muita kenttiä, joita kesällä voi vaikka kiertää matkailumielessä ja levittää lomaeuronsa kotimaahan.

Liikunta- ja paahtokasvisterveisin,
Helga

Alla muutama miespelaaja.
1. Yläkuvassa pojat on Kuuban porukkaa (joku Che Guevara ja joku Fidel Gastro, pelasivat salaa)
2. Suosikkimiespelaajani, lähipelin taituri Phil Michelson