Tämä ankka olkoon tämän matkan maskotti, sillä iPadiin kuvien lataaminen ylittää nyt työläydessään tämänhetkisen kapasiteettini.
Lentomatka tänne meni kaikin puolin hyvin ulkomaisen lentoyhtiön toimesta. Takanani istui noin viisivuotian tyttönen, jolle puhekielestä päätellen umpisupisuomalainen äiti ja isä olivat valinneet suomalaisittain erikoisen etunimen (näitä tämmöisiä kuten Disa, Crystal, Patricia, Corinne.). Tyttönen tuntui olevan tavallinen, reipas ja virkeä suomalainen tyttölapsi, joka kirkkaalla tytönäänellä kysyi kaikenlaista, mitä tavalliset lapset lentokoneessa kyselevät. Äitinsä oli äänensävyn perusteella jollain tapaa tyttöseen vähän uupunut ja kontrolloi kovalla, käskevällä äänellä likipitäen kaikkea mihin tyttöraasu ryhtyi. "Ä-lä nyt hyväntähden laita sitä haarukkaa siihen, se pitää laittaa tarjottimelle!" "Anna olla sen nyt siinä!" "Ja nyt justiin pois ne siitä, enkö mä jo sanonut!" Tyttö ei kyllä saanut tehdä yhtään mitään. Muumiolapsivaade?
@@@
Täällä kohteessa paistaa aurinko ja maa, johon ikinä en kuvittelisi tulevani (arabimaa), on ainakin näin alkuun näyttänyt itsestään paremman puolensa. Se, että tässä hotellissa lähes koko muu matkailijakunta on venäläisiä samoin kuin noin 2/3 reseptionin porukasta ja osa tarjoilijoista, ei saa meitä masentumaan :) Ainakaan vielä. Mutta semmoista en vielä ole missään kohdannut, että respan tyttö osaa puhua englantia vain sen verran, että sanoo:"I speak only Russian", se on kyllä uutta. Tämä venäläisporukka täällä on nuorta keski-ikäissukupolvea ja yllättävää: eivät monikaan puhu englantia. Varmaan juuri se tekee heistä koppavan oloisia (esim. hississä) kun pelkäävät, että jeille puhuttaisi, mutteivät ymmärtäisi? Toisaalta, ovat kyllä aika huonosti toisia huomioivia. Otan esimerkin tältä päivältä: menen hissiin, jossa on kaksi venäläisnaista pukeutuneena heille tyypillisesti lähinnä pelkkään puseroon eli vesiraja juuri ylittyy, huikean korkeat kirkuvanpunaiset korkkarit, kukallinen
yläosa, josta vetoketju vedetty niin alas auki, että alta pursuaa pitsinen rintaliivin/korsetin yläosa ja osa rinnoista, hameena on ohut suikale, kasvot kovassa sotamaalauksessa. Naiset eivät meinaa siirtyä sen vertaa, että pääsisin sisään hissiin, joten änkeydyn sinne nippa nappa niin, ettten jää oven väliin. Hissi tulee perille, naiset tunkeutuvat ohitseni oviaukkoa kohti kahden puolen. Oviaukossa toinen alkaa arpoa, pudottiko hän huonekortttinsa hissin lattianrakoon. Siinä he tutkivat lattiaa, minä heidän takanaan jumissa. Eivät luo katsettakaan, eivät sano "excuse me, I lost my card" tai muutakaan. Päättävät aitten, että ehkä kortti on muassaan. Astivat ulos hissistä, mutta en ehdi virlä päästä ulos, kun pyörähtävät kannoillaan vielä kertaalleen asiaa tutkailemaan. Minut luonnollisesti tungettiin siinä rytäkässä takaisin hissinpohjalle ilman pahoittelun sanaa tai ylipäätään mitään sanaa. Olin heille ilmaa. Toki terveellistä sekin. Pitää nöyränä.
@@@
Vastapainoksi saimme kiertää tänään 6 tuntia hauskan, hyvinkäyttäytyvän ja jatkuvasti toiset huomioivan brittiparin kanssa pelikentällä ja lisäksi ajeltiin samat taksimatkat. Loistavaa peliseuraa, vaihdettiin email-osoitteita.
@@@
Ruoka ja palvelu (jos tarjoilija ymmärtää englantia) tässä hotellissa on hyvä. Meillä on all inclusive (kuten ilmeisesti kaikilla hotellivierailla, en ole nähnyt rahallamaksajia), mikä meikäläiselle on uusi
tuttavuus. Ihan ok.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
Helga
4 kommenttia:
Tervehdys Helga!
Jos olisin taipuvainen kateuden pistoksiin, olisivat ne saattaneet rassata kylkiäni lukiessani aurinkoisesta kolopalloturnauksesta hyvin käyttäytyvien uusien tuttavien seurassa. Täällä kotomaassa losottaa nimittäin vettä, eikä kohteliasta uusista tuttavuuksista ole minkäänlaista havaintoa.
- Radio on auki, joten raportoin tässä kotomaan uutisia sen verran, että Ilkka Kanerva on jälleen äänessä. Sai jonkinlaisen vapahduksen viikko, toista sitten, ja on sen jälkeen ollut kestoääni mediassa. No, kelpaa Ilkkakin ikuisesti jatkuvan sosiaalidemokraattisen puheenjohtajavaalin lomassa.
En ole pahoillani venäläistulvan vähentymisestä täällä kotomaassa, ja kuvailemastasi syystä. Kulttuurimuuri on x potenssiin suuria lukuja verrattuna niihin kilometreihin, jotka meitä erottavat naapurikansasta.
Joten hyvää lomaa, koetan olla kiristelemättä hampaitani ja säilyttää perusilmeeni ryppyjen ehkäisemiseksi.
Toivottelee Tätikuntoisuusluokka Yliveto A1, jonka kinttu vihdoin alkaa olla marssikunnossa
Vanha äite tarttui tähän nimijuttuun. Mitä liikkuu sen vanhemman päässä joka pakottaa nelivuotiaan sanomaan: Mun nimi on Marco seellä kirjoitettuna!
Kun suomenkieli on täynnä hyviä nimiä!
Nauti kansainvälisestä seurasta! Ihana lukea!
Vanha äite tarttui tähän nimijuttuun. Mitä liikkuu sen vanhemman päässä joka pakottaa nelivuotiaan sanomaan: Mun nimi on Marco seellä kirjoitettuna!
Kun suomenkieli on täynnä hyviä nimiä!
Nauti kansainvälisestä seurasta! Ihana lukea!
Lepo vaan kaverit kotomaassa! Lempein mielin ja pilke silmäkulmassa kirjaan tähän rauhoitteluja A1-Tärikuntoisuusluokkaan. A1- Tätikuntoisuusluokka vaikuttaa iloin ihmiseltä maalla, merellä ja ilmassa. Onni ja ilohan on korvainväliasia: onneton on onneton lomamatkallakin, onnellinen iloitsee onnestaan arjessa ja työn touhussa ja työtön keksiessään päiväänsä sisältöä muista toimista. Raamatullista sanaa käyttääkseni on ihminen yltäkylläisyydessäänkin perin onneton, jos korvainvälissä kivistää.
Mitä hiivattia, tämähän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että elämä ittessään on arvokasta. Huolet ja murheet sitä rouhii, mutta aina sinne kaikesta huolimatta joku ilon pilkahdus jää sisäpuolelle kun ottaa silimän kätteen ja tarkkaan katsoo!
Lähetä kommentti