No, tässä se korianteri-parsakaali-palsternakkakeitto nyt on. Vähän pimeä kuvasta tuli.
(Tämä on niin down shifting, että kuvakin tulee vasta seuraavana päivänä :D )
***
Tänään ajelin erääseen kaupunkiin vähän työhommiinkin kesäloman piristykseksi ;) Piipahdin sitten torille kahvittelemaan ja havahduin kahvipaikassa asiaan, josta tein blogipäivityksen vastikään. Nimittäin: hidastamiseen, down shiftingiin.
Kas ja nääs, aattelin siinä jonniinmoisen työstä väsymisen tiimoilta, että hörppään torilla rauhalliset, rentouttavat kaffeet slow life-tyyppisesti ennen kuin lähden ajelemaan satoja kilometrejä kotiinpäin. Tsuumailin toria. Siellä oli parikin kahvittelupaikkaa. Valitsin päällisin puolin leppoisimmalta näyttävän. Mielessä oli paikallisen leipomuksen tahi piiraan ostaminen ja asettautuminen hetkeksi mielipuuhaani eli tarkkailuasemiin.
Mutta eipä ollut Strömsön tori kyseessä, sillä....
...perinnekahvilaksi itseään inttävällä torikahvilalla ei ollut tarjota kuin ranskalaisia croissantteja, italialaisia panettoneja, Wiener-leipiä, munkkeja, Dallas-pullia... ei mitään paikallista leipomusta. Ilmeisesti eivät paikalliselta tuottajalta olleet saaneet mitään myyntitiskilleen? Myyjätyttö kiehui tiskin toisella puolella satanen lasissa liemissään ja vähän äkeissäänkin oli hoputtamassa tiskiltä huis hiiteen. Että ensimmäinen down shifting-yritys oli tuomittu epäonnistumaan: hop-hop, pois-pois, hihnalla eteenpäin, vaikkei perässäni ollut kuin yksi vanha mies rauhallisena tutkailemassa valikkoa.
No, otin valikoimista itselleni syötävää ja kahvikupposen, joidenka kanssa väyläydyin pöytään, johon ostokseni laskin. Vesilasia kaipailin vielä ("Tuossa pumppupullossa", törähti tyttö). Kun palasin vesimukin kanssa, oli pirullinen mustarastas pistelemässä ostospullaani poskeensa.
Semmoista se on, down shifting. Linnutkin kiilaa!
Läksin siitä sitten takaisin parkkipaikalle. Peruutin uutta kärryäni poikkeuksellisen hitaasti (down shifting) parkkiruudusta, kun kuulin takaa autontorven vihaisen tuuttauksen. Vastapäisestä parkkiruudusta oli myös päätetty peruuttaa samaan aikaan ja olimme ajautumassa peräpuskurit vastakkain. Autossani on peruutustutka, joka ei vielä ollut ehtinyt inahtaakaan, joten välimatkaa vielä oli. Annoin kuitenkin torvensoittajalle suosiolla tietä ja näin sitten peruutuspeilistä nuoren naisen suuntaavan autooni pitkän, äkäisen katseen ennen kuin kaasutti ärhäkästi tiehensä.
Jäin pitemmäksikin aikaa pyörimään parkkialueelle, kun en löytänyt sen enempää ilmasta kuin maastakaan opasteita, joissa olisi neuvottu mistä pääsee ulos.
Mikäs kiire mulla down shiftaajalla oli mihinkään. Vaikka olisin jäänyt sinne lopuksi iltaa pyörimään - nopeampien menijöiden harmiksi ja haitaksi :D
t. Helga,
joka jää down shiftaamisissaan nykyajan vauhtipyörien rattaistoihin
2 kommenttia:
Tervehdys Helga,
kai teet downshiftaus-tutkimuksen marketin kassalla? Millä sanoin kuvaisit niitä tunnelmia, jotka kaupassa valtaavat hidastuneiden refleksien vuosikymmenille siirtyneen arjen sankarin... Saattavat tosin samat tunnelmat vallata nekin perheenjäsenet, joiden refleksit eivät vielä ole saavuttaneet edes kukoistuskauttaan; sen verran ripeitä ovat nykyiset kassasysteemit, jotka vaativat asiakasta huhkimaan hiki hatussa.
Ensin ladataan tavarat hihnalle, sitten ollaan samanaikaisesti toisessa päässä suurta kassapöytää pakkaamassa tai ainakin estämässä yrttinippujen totaalista littaantumista, revitään jollain kädellä pörssiä veskasta, jotta voidaan vetää kanta-asiakaskortti koneesta läpi ja näppäillä maksukortin tunnusluku ja tämän kaiken lisäksi yritetään vielä pitää lompsa kasassa ja ottaa hampailla kassatytön tarjoama kuitti talteen mahdollista tarkistamista varten (virheitä piisaa). Samalla yritetään olla piittaamatta selän takana tuuppijan yrmeästä ilmeestä ja suljetaan ajatuksista pois päivittäistavarakaupan huimasti kasvanut kate, jonka pitäisi päinvastoin laskea, koska työt on ulkoistettu asiakkaalle...
Mutta eipä ole kaikissa kaupoissa näin. Apteekissa ajan kanssa poikenneena olin repäistä vekkihameenikin, kun hyllyjä tutkiessani jouduin hätistelemään pois kaikkiaan neljä avuntarjoajaa, arrrrgggghhh! "Voinko auttaa?" - No et voi, kun et tiedä mitä kaapeistani tällä hetkellä puuttuu, enkä minäkään tiedä, kun en saa edes ajatella rauhassa...
Terveisin,
Tätikuntoisuusluokka A1
Marketin kassalle ei tuo downshiffaus- tyyli sovi ainakaan asiakkaalle.
Jostain kumman syystä meikäkäinen onnistuu valitsemaan jonon, joka torppaa, niin että jäätelöt sulaa odotellessa..
Kun sitten vuoro tulee, kassa onkin salamannopea..Kassahihna sylkee ostokset yhteen mössöön, et ehdi kuin siirtyä korttipäätten luo, kassa on jo auki, ja kassahenkilö valmiina aloittamaan seuraavan rahastuksen.. Viime viikonloppuruuhkassa edllisellä asiakkaalla keikahti lompakko nurin ja lattialle putosi iso tukku erilaisia kortteja. Tuli mieleen, että asiaksa ei ole kauppiaalle tärkeä sen jälkeen kun rahat ovat siirtyneet kassaan.!
Palvelu pelaa siis vain ennen kassaa!
Lähetä kommentti