Ystävistä kiitollisen puhetta

Tämä kuva on kaverin mökiltä, josta olen nyt melkoisen kaukana. Haluan jakaa tämänhetkiset tunnelmani teidän kanssanne, uskolliset blogiystäväni.

Istun ison kivitalon keittiössä hiljaisuudessa ja ällistyn taas kerran sydämellisyyttä, jota rakkaat, pitkäaikaiset ystäväni jaksavat minua kohtaan osoittaa. Tulen ja menen ja he seuraavat touhujani kotiportailtaan - kuvaannollisesti ja kirjaimellisestikin.

Tästä talosta, joka on kaunis ja tyylikäs iso omakotitalo, on isäntäväki lähtenyt ulkomaille viettämään opettajien pitkän kesäloman alkuviikkoja. Koska tiesivät minun kulkevan työmatkalla tämän kaupungin ohitse huomisen merkkipäiväjuhlaan osallistumisen takia, he vaativat, että hotellin sijasta tulen talonmieheksi heidän tyhjään taloonsa. Jättivät koko maallisen omaisuutensa käsiini sillä puheella, että tyhjennän heidän postilaatikkoaan näinä muutamina päivinä, jonka täällä viivähdän.

Nyt kun katselen tätä kaunista ja huolella vaalittua kotia, on pala kurkussa. Pöydällä oli lappu, jossa oli huolehdittu syömisistäni. Pistin pyykkikoneeseen likapyykkini pyörimään, kävin suihkussa ja ajattelin liikuttuneena sitä, kuinka jääkaappiin oli loudattu minua varten erityisiä ruokatarvikkeita, joita pitkän yhteisen ystävyytemme tiimoilta tietävät herkuikseni. Piti nielaista pari kertaa:
matkavalmisteluittensa keskelläkin he ovat kauppareissullaan uhranneet ajatuksen minun parhaakseni. Makuukset oli huolehdittu, kaikkea oli ajateltu tuloani varten.Osaako ihminen olla riittävän kiitollinen tälläisistä ystävistä?

Kuljen täällä ympäriinsä ja katselen. Keitän teetä. Kaapista osuu käteeni jo hieman kulunut muki, jossa lukee:
"Tulet aina olemaan ystäväni - tiedät liikaa."
Se on minun ostamani. Kuinka se onkin jo noin kulunut? Eihän mukin ostosta ole kuin.... kaksikymmentä vuotta.