Mintturaitaa, tiedonkalastelun estovinkki ja pakattuja laukkuja

Mintturaita

Olen lähdössä autopelillä työmatkalle viikoksi, eikä se ei ole nainen, eikä mikään, joka ei inventoi jääkaappia ennen poistumista maantielle. Isäntä kyllä jää talonvahdiksi nelikäpälän kanssa, mutta nuo miehet...tiedämmehän heidät! Kun viikon päästä palaa kotiin, on vihanneslaatikon pohjalla vihertävä nestepatja, jossa kelluu simahtanut kurkku, homehtunut paprika ja pakkauksestaan ulos kiemurteleva salaatinkerä.

Koska kurkkua oli ylimäärin ja maustamaton jogurttikin jäisi yksinäisyyttään jääkaapinoveen itkemään, pistin toverukset halaamaan toisiaan. Pääsevät mukaan vietäväksi välimatkan krouvin emännälle. Tuliaisen nimi on: mintturaita. (Jos se on jo täällä esitelty tahi muutoin tuikituttu, niin sallinette revanssin.)

Mintturaita

n. 2 dl maustamatonta jogurttia tai vastaavaa
1 kurkku
1 tl suolaa
3 rkl tuoretta minttua tai apouttiarallaa sinne päin sama määrä kuivattua minttua

Tekoaika: n. 15 min
Huomioitavaa: ehdottoman puhtaat kädet

1. laita jogurtti suodatinpussissa kahvinsuodattimeen valumaan (= vesi pois)
2. pese kurkku, halkaise, kaiverra greippilusikalla tai vastaavalla pois siemenhötöinen ydin (idea: saadaan kuivempaa tuotetta)
3. raasta kurkku hienoksi raasteeksi, käsiraastin paras apu tähän (ei onnistu Bamixilla tms, menee liian mössöksi)
4. puristele jogurtti suodatinpussista astiaan
5. laita uusi suodatinpussi suodattimeen, sinne kurkkuraaste ja anna valua, puristele lopuksi vielä käsin vettä pois
6. tyhjennä kuristettu kurkku jogurtin sekaan
7. lisää suola + minttu ja sekoita hyvin, anna torkahtaa hetkinen jääkaapissa.

Tämä raita on kaikkein parasta joitakin tunteja tai seur. päivänä valmistumisesta. Lihan, kanan, riisin kanssa tai meikäläinen syö sitä leivän päällä. Eläköön intialaisten niukoista ainesosista kehittämät ruokalajit!

@@@

Intialaisista tuli mieleen ne kaksi dalit-tyttöä, jotka joutuivat Uttar Pradeshissa väkivaltaisesti kuolemaan. Vietin parikin hiljaista hetkeä, kun heidän hirttokuvansa kiersi Facebookissa. En toivoisi FB:iin päivityksiä, jotka täyttävät sosiaalipornon kriteerit. Toki on tärkeä tietää ja pitää avata silmät ja blaablaablaa, mutta ahdistuksen jakamiseen riittää verbaalinen ilmaus. Meidän on huono täällä pullamössömaassa ahdistua tästä(kään) kauheudesta, toki empaattisesti voimme ajatella. Ja siirtyä sitten vinkumaan Kelan möhläyksiä, korkeita veroja ja hallituksen tekemiä talousleikkauksia.
Voi meitä hyväosaisia.

@@@

Lopuksi Petteri Järvisen viimeisin vinkki. Petteri on, kuten lukija varmasti tietää, maamme ensimmäinen ihka-aito tietokonenörtti. jo 80-luvulta muistan hänen kirjoituksensa ja kirjansa.

Petteri varoittaa blogissaan FB:ssa liikkuvasta valeilmoituksesta, jossa muka turvallisuuden parantamiseksi tulisi antaa tietoja itsestään ja päivittää salasanaansa. Viekkailla tyypeillä on tarkoitus vain kalastella tietoja ja "turvallisuuspäivitys" etenee tietojen kyselyssä pankkitunnusten kyselyyn saakka. Koko Petterin jutun voi lukea hänen blogistaan täältä:

http://pjarvinen.blogspot.fi/2014/05/vanha-niksi-tiedonkalastelua-vastaan.html

Ydinidea Petterillä on neuvoa se, kuinka voi tarkistaa, onko joku päivitys oikealla asialla vai joku tietojenkalasteluhuijaus. Nimittäin, jos antaa käyttäjätunnukseksi *Joulupukki* ja salasanaksi *poro2* niin se menee kalastelijoille täydestä. Miksi? Siksi, että jos antaisit oikeat Facebook-tunnuksesi, he joutuisivat itse kirjautumaan FB:n salasanakantaan tarkistaakseen asiaa. Sitä eivät tee, syytkin Petteri mainitsee, ks. tarvittaessa Petterin blogia.

Petteri sanoo näin:

" Olen käyttänyt yksinkertaista kikkaa kalastelusivujen paljastamiseen: kirjoitan takuulla väärän käyttäjätunnuksen ja salasanan. Yleensä kalastelusivu ei tarkista, ovatko tiedot oikein... (lause jatkuu)."
Petteri jatkaa eteenpäin: "Oikea Facebook antaisi vääristä tunnuksista virheilmoituksen, mutta kalastelusivu hyväksyi joulupukin mukisematta ja alkoi kysellä lisätietoja."

Opetus:
kalastelijoille voi myös tehdä jäynää se, jolla rohkeus ja ymmärtämys riittää.

Tämä Salzburgin veikkonen toivottaa hyvää lepopäivän jatkoa.

...ja nyt: ei kun baanalle ja kaasuhana auki. Edessä hyvä rupeama pitkin suomalaista asfalttia, jossa tällä hetkellä on luvattoman paljon reikiä ja railoja: hei halloo, tiehallinto kuuleeko kukaan!?

t. Helga