Ystävänpäivän aattona

www.bhmpics.com

Havahduin eilen autossa kuuntelemaan ohjelmaa miestenvälisestä ystävyydestä. Ohjelmassa haastateltiin Tampereen yliopistossa näinä päivinä (tänään?) väittelevää maisteri Ira Virtasta, nettitietojen perusteella Oulunsalon tyttöjä lähtöjään. Ira tarttui nuorelle ja vielä hieman untuvikolta kuulostavalle naiselle (mutta fiksun oloiselle!) haastavaan aiheeseen. Eteläpohoojaalaaset körmyt ja kainuulaiset jurottajat eivät ehkä aivan helposti ole avautuneet nuorelle naistutkijalle, mutta tämä on pelkästään arkikokemukseen perustuva väittämä. Tieteellistä faktaa ei ole esittää.

But envies,
ohjelmassa tuli esiin ystävyyteen yleisemminkin liittyviä teräviä huomioita. Ne käyvät yksiin omakohtaisten havaintojen kanssa. Poimin joitakin näin ystävänpäivän kunniaksi.

Ystävä antaa asioille näkökulmaa.

Tämä on minusta ystävyyden tärkeimpiä ominaisuuksia. Ajatustensa kanssa yksin takutessa voi joutua kehäpäätelmiin, eikä näe metsää puilta. Ystävä katsoo asiaa ulkopuolelta ja tuo esiin uusia näkökulmia ja seikkoja, joita ei olisi tullut ajatelleeksi tai joille on sokea.
Uusien näkökulmien esittäminen edellyttää täydellistä toisen persoonan ja heikkouksienkin hyväksymistä ja empatiaa. Ystävä ei koskaan käytä hyväkseen heikkouden hetkeä. Mielestäni tämä on ystävyyden kriteerinäkin. "Väärä ystävä" näkee heikkouden hetkessä tilaisuutensa. Jätän lukijan mietittäväksi ne keinot tai menettelyt, joilla väärä ystävä toimii.

Ystävä on hetkessä läsnä.

Tämä on minusta oleellinen asia, että ystävä on "kuulolla", keskittyy ja paneutuu kuulemaan ja kuuntelemaan. Jos oma pää on täynnä omia asioita kuin Haminan kaupunki, on viisain rehellisesti sanoa, että päässäni on nyt niin paljon taustakohinaa, etten ehkä kykene asiaasi kunnolla keskittymään. Ja että palataan tähän pikaisesti.

Huonoin ratkaisu on kärsimättömänä ja hoputtamalla yrittää harsia toisen ajatukset "äkkiä pois häiritsemästä". (On ihmisiä, joilla on tapana ikään kuin jatkaa toisen lause loppuun tai puhua yhtä aikaa asian vauhdittamiseksi. Mutta tosiystävä ei runno eikä rusikoi toisen puhetta, vaan antaa toisen puhua loppuun, antaa toisen puhua pahan pois hätyyttämättä ja häiriköimättä. On ymmärrettävää, ettei tähän aina pysty. Pitää vain osata sanoa: "en nyt pysty keskittymään" ja toinen sen ymmärtää ja hyväksyy, ystävä kun on hänkin toiselle.)

Ei ole tärkeää, että ystävä sanoo ongelmaan ratkaisun kuin napista painamalla. Jos neuvoja ei pyydetä, niitä harvoin halutaan. 

Tässä kohtaa ohjelmassa puhuttiin myös neuvojen pyytämisestä yleensäkin. Neuvominen koetaan tervetulleeksi silloin, kun itse pidetään henkilöä asiantuntijana. Ainakaan ihmissuhde- ja tunneasioista puhuttaessa ei nähdäkseni ystävä ole asiantuntijaroolissa vaan tasaveroinen lähimmäinen. Asiantuntijana esiintyminen sisältää aina piiloviestin: olen hieman ylempänä, tiedän asiasi paremmin ja neuvon sinua, kun olet vähäpätöisempi. Sellainen asetelma ei mielestäni kuulu ystävyyteen.

Ystävä kuuntelee, näkee kokonaisen minäni, hyväksyy myös haavoittuvaisen puoleni.

Ystävyydestä ei ole kyse silloin, jos joutuu esiintymään vahvan ja haavoittumattoman ("Voittajan") roolissa ystävänsä edessä, jottei tämä jyrää alleen. Ystävälle voi - koirien käyttäytymiskieltä lainatakseni - paljastaa vatsanahkansa milloin tahansa ilman, että tämä haukkaa siitä hampaillaan.

@@@

Tässä vielä linkki em. ohjelmaan. Se siis käsittelee enimmäkseen miesten välistä ystävyyttä. Nappasin sieltä nämä ajatukset ja hieman kehittelin niitä yleisen ystävyysnäkökulman vinkkelistä.
http://areena.yle.fi/radio/2654407

@@@

Lopuksi haluan lähettää rakkaat ja rutistavat ajatukseni kaikille ystävilleni! Olen siunattu ihminen, kun olen saanut matkan varrelta osakseni runsaasti ystävyyttä ja hyviä ystäviä. Etenkin elämän mutkapaikoissa on tukena seissyt sama vankka joukko, joka ei ole pettänyt koskaan.
Tämä tuli testatuksi jälleen viime syksynä. Tuolloinhan pomppasin pois epäarvostavasta työympäristöstä, jossa ratkaisuni kirvoitti sosiaalisesti manipuloivia kommentteja*, jotka ystävät heti ampuivat alas realistisilla kommenteillaan. He toimivat järkipeilinä. Se oli arvokasta, etenkin kun jotkut heistä tunsivat tilanteen myös sisältä käsin.

Muistan jokaista ystävääni lämmöllä. Toivottavasti olen osannut, voinut ja jaksanut vastavuoroisesti olla yhtä hyvä ystävä heille kuin he minulle!

Kiitos paljon myös blogiystäville!

t. Helga

*Modus tonens (Aikin & Talisse 2008. Argumentation). Viittaan lähteen osalta kirjaan "Psykopatia" Edita.Helsinki.2009, josta myös seuraava on lainattu:
Tämä modus tonens tarkoittaa äänensävyn, eleiden ja silmänliikkeiden käyttöä toisen osapuolen näkökulman kyseenalaistamisessa. Se on sosiaalista manipulaatiota. Sukua tälle on äänensävyillä vaikuttaminen: ilmeillä, eleillä ja tuohtuneisuudella osoitetaan, kuinka paheksuttavia toisen osapuolen näkemykset ovat. Sosiaalisessa manipulaatiossa ei tuoda esiin mitään tarkkoja faktoja, joihin henkilö voisi tarttua ja puolustautua, vaan paheksunta on epämääräistä ja liian yleisluontoista vastattavaksi.

(Huom: en ole joutunut psykopaattien uhriksi :D Kaikkea kanssa. Mutta sosiaalisen manipulaation tunnistan - sitähän kuulee usein! Viimeksi eilen Petteri Järvisen blogi-sivulla sitä havaitsin Petterin tarttuessa OneCoin-bisneksiin, joissa on huijauselementtejä ja verkostomarkkinoinnin piirteitä. Jo sieltä joku/jotkut anonyymit tällä menetelmällä Petteriä lähestyivät. Bisnekset vaarassa varmaan.)

Mintturaitaa, tiedonkalastelun estovinkki ja pakattuja laukkuja

Mintturaita

Olen lähdössä autopelillä työmatkalle viikoksi, eikä se ei ole nainen, eikä mikään, joka ei inventoi jääkaappia ennen poistumista maantielle. Isäntä kyllä jää talonvahdiksi nelikäpälän kanssa, mutta nuo miehet...tiedämmehän heidät! Kun viikon päästä palaa kotiin, on vihanneslaatikon pohjalla vihertävä nestepatja, jossa kelluu simahtanut kurkku, homehtunut paprika ja pakkauksestaan ulos kiemurteleva salaatinkerä.

Koska kurkkua oli ylimäärin ja maustamaton jogurttikin jäisi yksinäisyyttään jääkaapinoveen itkemään, pistin toverukset halaamaan toisiaan. Pääsevät mukaan vietäväksi välimatkan krouvin emännälle. Tuliaisen nimi on: mintturaita. (Jos se on jo täällä esitelty tahi muutoin tuikituttu, niin sallinette revanssin.)

Mintturaita

n. 2 dl maustamatonta jogurttia tai vastaavaa
1 kurkku
1 tl suolaa
3 rkl tuoretta minttua tai apouttiarallaa sinne päin sama määrä kuivattua minttua

Tekoaika: n. 15 min
Huomioitavaa: ehdottoman puhtaat kädet

1. laita jogurtti suodatinpussissa kahvinsuodattimeen valumaan (= vesi pois)
2. pese kurkku, halkaise, kaiverra greippilusikalla tai vastaavalla pois siemenhötöinen ydin (idea: saadaan kuivempaa tuotetta)
3. raasta kurkku hienoksi raasteeksi, käsiraastin paras apu tähän (ei onnistu Bamixilla tms, menee liian mössöksi)
4. puristele jogurtti suodatinpussista astiaan
5. laita uusi suodatinpussi suodattimeen, sinne kurkkuraaste ja anna valua, puristele lopuksi vielä käsin vettä pois
6. tyhjennä kuristettu kurkku jogurtin sekaan
7. lisää suola + minttu ja sekoita hyvin, anna torkahtaa hetkinen jääkaapissa.

Tämä raita on kaikkein parasta joitakin tunteja tai seur. päivänä valmistumisesta. Lihan, kanan, riisin kanssa tai meikäläinen syö sitä leivän päällä. Eläköön intialaisten niukoista ainesosista kehittämät ruokalajit!

@@@

Intialaisista tuli mieleen ne kaksi dalit-tyttöä, jotka joutuivat Uttar Pradeshissa väkivaltaisesti kuolemaan. Vietin parikin hiljaista hetkeä, kun heidän hirttokuvansa kiersi Facebookissa. En toivoisi FB:iin päivityksiä, jotka täyttävät sosiaalipornon kriteerit. Toki on tärkeä tietää ja pitää avata silmät ja blaablaablaa, mutta ahdistuksen jakamiseen riittää verbaalinen ilmaus. Meidän on huono täällä pullamössömaassa ahdistua tästä(kään) kauheudesta, toki empaattisesti voimme ajatella. Ja siirtyä sitten vinkumaan Kelan möhläyksiä, korkeita veroja ja hallituksen tekemiä talousleikkauksia.
Voi meitä hyväosaisia.

@@@

Lopuksi Petteri Järvisen viimeisin vinkki. Petteri on, kuten lukija varmasti tietää, maamme ensimmäinen ihka-aito tietokonenörtti. jo 80-luvulta muistan hänen kirjoituksensa ja kirjansa.

Petteri varoittaa blogissaan FB:ssa liikkuvasta valeilmoituksesta, jossa muka turvallisuuden parantamiseksi tulisi antaa tietoja itsestään ja päivittää salasanaansa. Viekkailla tyypeillä on tarkoitus vain kalastella tietoja ja "turvallisuuspäivitys" etenee tietojen kyselyssä pankkitunnusten kyselyyn saakka. Koko Petterin jutun voi lukea hänen blogistaan täältä:

http://pjarvinen.blogspot.fi/2014/05/vanha-niksi-tiedonkalastelua-vastaan.html

Ydinidea Petterillä on neuvoa se, kuinka voi tarkistaa, onko joku päivitys oikealla asialla vai joku tietojenkalasteluhuijaus. Nimittäin, jos antaa käyttäjätunnukseksi *Joulupukki* ja salasanaksi *poro2* niin se menee kalastelijoille täydestä. Miksi? Siksi, että jos antaisit oikeat Facebook-tunnuksesi, he joutuisivat itse kirjautumaan FB:n salasanakantaan tarkistaakseen asiaa. Sitä eivät tee, syytkin Petteri mainitsee, ks. tarvittaessa Petterin blogia.

Petteri sanoo näin:

" Olen käyttänyt yksinkertaista kikkaa kalastelusivujen paljastamiseen: kirjoitan takuulla väärän käyttäjätunnuksen ja salasanan. Yleensä kalastelusivu ei tarkista, ovatko tiedot oikein... (lause jatkuu)."
Petteri jatkaa eteenpäin: "Oikea Facebook antaisi vääristä tunnuksista virheilmoituksen, mutta kalastelusivu hyväksyi joulupukin mukisematta ja alkoi kysellä lisätietoja."

Opetus:
kalastelijoille voi myös tehdä jäynää se, jolla rohkeus ja ymmärtämys riittää.

Tämä Salzburgin veikkonen toivottaa hyvää lepopäivän jatkoa.

...ja nyt: ei kun baanalle ja kaasuhana auki. Edessä hyvä rupeama pitkin suomalaista asfalttia, jossa tällä hetkellä on luvattoman paljon reikiä ja railoja: hei halloo, tiehallinto kuuleeko kukaan!?

t. Helga