Elämän renkutusta, nettivihaa ja omahyväisiä puheita

Retkieväs

Nyt on kevät tullut ja ihmistä siunataan upeilla keleillä!

Jos kohta onkin ollut vähän härdeliä, on sentään ehtinyt pysähtyä miettimään elämän hyviä puoliakin. Ihminen ei koskaan voi olla tarpeeksi kiitollinen elämästään, vaikka vastoinkäymistenkin keskellä. Henki kumminkin pihisee. Se on pääasia, sillä ilman sitä ei ole mitään, ei vastoinkäymisiäkään. Vain tyhjää, tyhjää.

Mikäli lukijani on harras uskovainen, sallin sen mielihyvin ja pahoittelen omaa käsitystäni elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. Vaan iloittakoon niin kauan kuin vaellusta jatkuu, olipa rajan toisella puolella sitten mitä hyvänsä! Toki jokainen ajattelee, että mikäli jotakin on, se ei ainakaan helvetti ole. Sinnehän joutuvat vain tuhmat, eikä meistä kukaan koe olevansa siinä rykelmässä. Eikö ole hassua sinällään: ketä siellä sitten on, jos ei kukaan mene?

Vaan nytpä heti keksin vastauksen tuohonkin dilemmaan, siis mitä helvettiin tulee. Siellä on tietysti Johaug ja kaikki hiihtokilpailuissa voittaneet douppaajat. Suomalaiset on tietysti taivaassa, koska eihän nyt suomalaisurheilijat tietenkään mitään douppaile, muut ne vain sitä tekevät (esim. norjalaiset). Mehän ollaan niin hemmetin rehellistä kansaa, kaikessa (vino hymy).

@@@

Jeloustoun, vai mitä niitä rengasmerkkejä onkaan.

Olen elämäni ensimmäisiä kertoja törmännyt nettivihaan.
Kyse on niinkin tunteita kuohuttavasta asiasta kuin koiran ostaminen. Koko koirajuttu saa jotkut ihmiset aivan pois tolaltaan. Olen hevossivuilla innocent bystanderina niin ikään seuraillut, kuinka kiivaasti jotkut immeiset reagoivat jonkun toisen viattomaan kommentointiin tai kysymykseen. Piileekö lemmikkieläinten omistajissa aggressioita? Niitä ei äkkinäinen osaisi arvatakaan, kun niinkin lempeästä harrastuksesta on kyse. Toki suurin osa on tietysti asiallista porukkaa, mutta räikeimmät tapaukset sitäkin räikeämpiä.

Olen joskus kuullut sanottavan, että eläinpiireissä on yliedustetuna ihmistyyppi, joka tulee eläinten kanssa paremmin juttuun kuin edustamansa eläinlajin kanssa, nimittäin homo sapiensin siis. Saattaa olla perää.

Vinkki: Älä mene kyselemään koirapalstoilta mitään. 

@@@

Päivän klapit

Kehun vielä Yle Areenan "Pyöreä pöytä"- ohjelmaa*, mikäli lukijani pitää ajankohtaisista aiheista keskustelemisesta. Monenlaista juttua ajassa ja ilmanalassa tulee itsellä seurattua ja lohdullista on havaita, että samanlaisia hulluja löytyy muualtakin. Jollei muualta, niin radiosta :)

*Siellä on myös pari armottoman idealistista täti-ihmistä, joiden unelmatorttumaiset näkökannat täyttävät hyvin Helsingin Sanomien taannoisen lapsellisen projektin kriteeristön omalta osaltani ("Tapaa päinvastaisten mielipiteiden edustaja leivoskahvilassa"). Voi nähkääs vaikka kotisohvalla harjoitella itsehillintää korvanapit päässä tarvitsematta liikkua konditoriaan naurettavuuksia kuuntelemaan. Onneksi siellä on edes joskus Sirkka Hämäläinen ja Taru Tujunen.- Tämä oli sivuhuomautus.-

Kun keskustelen sattuneesta syystä varsin laajan ihmisjoukon kanssa, havaitsen etteivät kaikki suinkaan seuraa aikaansa. Tai ota selvää, mitä joskus on tapahtunut. Tätä on myös kollegion keskuudessa. Se on hämmentävää ottaen huomioon, että kyseessä on pitkälle koulutettua porukkaa, jotka on kyllä hyvinkin aktiivisesti osanneet lukea mm lääkiksen pääsykokeisiin tenteistä puhumattakaan. Mikä hitto niihin sen jälkeen iski? Laput silmillä ja korvillako kulkevat vaiko tieteellisen lehdistön julkaisut silmäinsä edessä 24/7 ?

"Ole tyytyväinen itseesi, jos olet profeetta - omasta mielestäsi."
Fake Philosophy.

Näihin itsekeskeisiin puheisiin jätän lukijani toipumaan omituisista turinoistani ja toivotan hyvää alkavaa viikkoa, menipä se sitten työpaikalla lusiessa tai komeissa keleissä ulkoillessa.

Helga

Ja seitsemäntenä päivänä hän yritti levätä....

Kuva: Helgan arkisto

Aina se tulee ilta niin pian,että hirvittää.
Vaikka aamusta jo ajattelee: tänään kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan. Kirjoitan blogia, kirjoitan ne muutamat email-viestit, joihin odotetaan vastausta ja joita olen säästellyt vastattavaksi ajan ja ajatuksen kanssa. Kirjoitan sen kirjan ensimmäisen kappaleen.

"Mutta ensin lepään."
...eli nukuin aamupäivän sohvalla oltuani eilisen töissä ja herättyäni kukonlaulun aikaan ensiapupäivystäjän kysymyssoittoon.

"Sitten vähän touhuilen."
... eli perkasin 5 litraa puolukkaa, kokeilin uutta höyryllä toimivaa silitysapparaattia (ei korvaa silitysrautaa), pesin pyykkiä, viikkasin jo pestyä pyykkiä kaappiin, tein ruokaa (talonmies harrastamassa), luin päivän lehdet ja kuuntelin äänikirjaa touhutessani.

... ja sitten olikin aika mennä lapsenlapsen harkkoihin. Hän katsoo aina kentän reunalle ja vilkuttaa, kun harkat on jo alkaneet ja mummo tulee pyörällä paikalle. Tietää, että repussani on aina vähintään mehutetra tai smoothieta. Ne on vakiotuomisina, kun harkkojen jälkeen on hiki päässä ja janottaa. Voi tuota kullannuppua! Mummona on niin pirun hienoa ja leuhkaa olla! Sen tietää joka mummo.

@@@

Harkoista vinssasin marjametsään.
Olen ihan pakotettu menemään metsään melkein joka päivä välttääkseni hulluuskohtauksia. Etenkin näin syksyllä metsä on mykistävä paikka. Kaksikymmentä viisi kurkea lensi ylitse, aurinko vilkutteli puunrunkojen välistä ja mättäät oli puolukkaa punaisenaan. Olkoonkin, että vielä saisivat jonkin verran ehkä olla kypsempiä, niin poimin niitä silti ja ajan lingolla mehuksi. Jäljelle jäävän mössön sokeroin ja pistän pakastimeen hilloa varten.

Kuva: Helgan arkisto
Tämä täplähattu tervehti polun reunalta.

@@@

Talo on myyty ja uusi ostettu. Punkt o. slut.

Lapsenlapsi oli alkanut kotonaan kuulemma "nyyhkiä", että ollaanko kovinkin kauas lähtemässä ulottuviltaan. Ei olla, olivat vanhempansa lohduttaneet.

Muuttoon on jo pro-tason kokemus, eikä roinaa ole ehtinyt juurikaan kertyä, kun on pidetty varamme. Mitä nyt pari kajakkia pötköttää autotallissa, on cross traineria, haitaria, pyöriä, mailoja, suksia, meloja, retkeilykamppeita, autonrenkaita, pojan metsästysrompetta, ruohonleikkureita, vanhoja mattoja, yhden lapsen huonekaluja ja sen semmoista. Mutta hevosesta on jäljellä vain jokunen satulahuopa. 

(Hevonen voi loistavasti. Näin siitä juuri komean kuvan. Uusi omistajansa rakastaa sen hengiltä!)

No mutta ketä kiinnostaa? Kuka jaksaa lukea tälläistä keittiönpöydän nurkalla tehtyä kotireportaasia, ei kukaan. Senpä takia lainaan pätkän Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä"- teossarjasta. Onhan lukijani huomannut, että upea Erja Manto lukee sitä paraikaa Yle Areenaan? Hyvä, niin minäkin. Kuljen luurit korvilla ja nautin upeasta sananpunonnasta!

"Hyväntahdon osoitukset hivelevät antajansa itsetuntoa sitä enemmän, 

mitä kallisarvoisimmiksi hän tietää ne saajalleen."

Tuo näkökulma on yhdenmukainen elämästä tehtyjen havaintojen kanssa. 

Voimia lukijalleni tulevaan viikkoon (jos on työsellainen),

Helga

Kuva: Helgan arkisto

Ystävänpäivän aattona

www.bhmpics.com

Havahduin eilen autossa kuuntelemaan ohjelmaa miestenvälisestä ystävyydestä. Ohjelmassa haastateltiin Tampereen yliopistossa näinä päivinä (tänään?) väittelevää maisteri Ira Virtasta, nettitietojen perusteella Oulunsalon tyttöjä lähtöjään. Ira tarttui nuorelle ja vielä hieman untuvikolta kuulostavalle naiselle (mutta fiksun oloiselle!) haastavaan aiheeseen. Eteläpohoojaalaaset körmyt ja kainuulaiset jurottajat eivät ehkä aivan helposti ole avautuneet nuorelle naistutkijalle, mutta tämä on pelkästään arkikokemukseen perustuva väittämä. Tieteellistä faktaa ei ole esittää.

But envies,
ohjelmassa tuli esiin ystävyyteen yleisemminkin liittyviä teräviä huomioita. Ne käyvät yksiin omakohtaisten havaintojen kanssa. Poimin joitakin näin ystävänpäivän kunniaksi.

Ystävä antaa asioille näkökulmaa.

Tämä on minusta ystävyyden tärkeimpiä ominaisuuksia. Ajatustensa kanssa yksin takutessa voi joutua kehäpäätelmiin, eikä näe metsää puilta. Ystävä katsoo asiaa ulkopuolelta ja tuo esiin uusia näkökulmia ja seikkoja, joita ei olisi tullut ajatelleeksi tai joille on sokea.
Uusien näkökulmien esittäminen edellyttää täydellistä toisen persoonan ja heikkouksienkin hyväksymistä ja empatiaa. Ystävä ei koskaan käytä hyväkseen heikkouden hetkeä. Mielestäni tämä on ystävyyden kriteerinäkin. "Väärä ystävä" näkee heikkouden hetkessä tilaisuutensa. Jätän lukijan mietittäväksi ne keinot tai menettelyt, joilla väärä ystävä toimii.

Ystävä on hetkessä läsnä.

Tämä on minusta oleellinen asia, että ystävä on "kuulolla", keskittyy ja paneutuu kuulemaan ja kuuntelemaan. Jos oma pää on täynnä omia asioita kuin Haminan kaupunki, on viisain rehellisesti sanoa, että päässäni on nyt niin paljon taustakohinaa, etten ehkä kykene asiaasi kunnolla keskittymään. Ja että palataan tähän pikaisesti.

Huonoin ratkaisu on kärsimättömänä ja hoputtamalla yrittää harsia toisen ajatukset "äkkiä pois häiritsemästä". (On ihmisiä, joilla on tapana ikään kuin jatkaa toisen lause loppuun tai puhua yhtä aikaa asian vauhdittamiseksi. Mutta tosiystävä ei runno eikä rusikoi toisen puhetta, vaan antaa toisen puhua loppuun, antaa toisen puhua pahan pois hätyyttämättä ja häiriköimättä. On ymmärrettävää, ettei tähän aina pysty. Pitää vain osata sanoa: "en nyt pysty keskittymään" ja toinen sen ymmärtää ja hyväksyy, ystävä kun on hänkin toiselle.)

Ei ole tärkeää, että ystävä sanoo ongelmaan ratkaisun kuin napista painamalla. Jos neuvoja ei pyydetä, niitä harvoin halutaan. 

Tässä kohtaa ohjelmassa puhuttiin myös neuvojen pyytämisestä yleensäkin. Neuvominen koetaan tervetulleeksi silloin, kun itse pidetään henkilöä asiantuntijana. Ainakaan ihmissuhde- ja tunneasioista puhuttaessa ei nähdäkseni ystävä ole asiantuntijaroolissa vaan tasaveroinen lähimmäinen. Asiantuntijana esiintyminen sisältää aina piiloviestin: olen hieman ylempänä, tiedän asiasi paremmin ja neuvon sinua, kun olet vähäpätöisempi. Sellainen asetelma ei mielestäni kuulu ystävyyteen.

Ystävä kuuntelee, näkee kokonaisen minäni, hyväksyy myös haavoittuvaisen puoleni.

Ystävyydestä ei ole kyse silloin, jos joutuu esiintymään vahvan ja haavoittumattoman ("Voittajan") roolissa ystävänsä edessä, jottei tämä jyrää alleen. Ystävälle voi - koirien käyttäytymiskieltä lainatakseni - paljastaa vatsanahkansa milloin tahansa ilman, että tämä haukkaa siitä hampaillaan.

@@@

Tässä vielä linkki em. ohjelmaan. Se siis käsittelee enimmäkseen miesten välistä ystävyyttä. Nappasin sieltä nämä ajatukset ja hieman kehittelin niitä yleisen ystävyysnäkökulman vinkkelistä.
http://areena.yle.fi/radio/2654407

@@@

Lopuksi haluan lähettää rakkaat ja rutistavat ajatukseni kaikille ystävilleni! Olen siunattu ihminen, kun olen saanut matkan varrelta osakseni runsaasti ystävyyttä ja hyviä ystäviä. Etenkin elämän mutkapaikoissa on tukena seissyt sama vankka joukko, joka ei ole pettänyt koskaan.
Tämä tuli testatuksi jälleen viime syksynä. Tuolloinhan pomppasin pois epäarvostavasta työympäristöstä, jossa ratkaisuni kirvoitti sosiaalisesti manipuloivia kommentteja*, jotka ystävät heti ampuivat alas realistisilla kommenteillaan. He toimivat järkipeilinä. Se oli arvokasta, etenkin kun jotkut heistä tunsivat tilanteen myös sisältä käsin.

Muistan jokaista ystävääni lämmöllä. Toivottavasti olen osannut, voinut ja jaksanut vastavuoroisesti olla yhtä hyvä ystävä heille kuin he minulle!

Kiitos paljon myös blogiystäville!

t. Helga

*Modus tonens (Aikin & Talisse 2008. Argumentation). Viittaan lähteen osalta kirjaan "Psykopatia" Edita.Helsinki.2009, josta myös seuraava on lainattu:
Tämä modus tonens tarkoittaa äänensävyn, eleiden ja silmänliikkeiden käyttöä toisen osapuolen näkökulman kyseenalaistamisessa. Se on sosiaalista manipulaatiota. Sukua tälle on äänensävyillä vaikuttaminen: ilmeillä, eleillä ja tuohtuneisuudella osoitetaan, kuinka paheksuttavia toisen osapuolen näkemykset ovat. Sosiaalisessa manipulaatiossa ei tuoda esiin mitään tarkkoja faktoja, joihin henkilö voisi tarttua ja puolustautua, vaan paheksunta on epämääräistä ja liian yleisluontoista vastattavaksi.

(Huom: en ole joutunut psykopaattien uhriksi :D Kaikkea kanssa. Mutta sosiaalisen manipulaation tunnistan - sitähän kuulee usein! Viimeksi eilen Petteri Järvisen blogi-sivulla sitä havaitsin Petterin tarttuessa OneCoin-bisneksiin, joissa on huijauselementtejä ja verkostomarkkinoinnin piirteitä. Jo sieltä joku/jotkut anonyymit tällä menetelmällä Petteriä lähestyivät. Bisnekset vaarassa varmaan.)