 |
| Kuva: Helgan arkisto |
Vaikka aamusta jo ajattelee: tänään kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan. Kirjoitan blogia, kirjoitan ne muutamat email-viestit, joihin odotetaan vastausta ja joita olen säästellyt vastattavaksi ajan ja ajatuksen kanssa. Kirjoitan sen kirjan ensimmäisen kappaleen.
"Mutta ensin lepään."
...eli nukuin aamupäivän sohvalla oltuani eilisen töissä ja herättyäni kukonlaulun aikaan ensiapupäivystäjän kysymyssoittoon.
"Sitten vähän touhuilen."
... eli perkasin 5 litraa puolukkaa, kokeilin uutta höyryllä toimivaa silitysapparaattia (ei korvaa silitysrautaa), pesin pyykkiä, viikkasin jo pestyä pyykkiä kaappiin, tein ruokaa (talonmies harrastamassa), luin päivän lehdet ja kuuntelin äänikirjaa touhutessani.
... ja sitten olikin aika mennä lapsenlapsen harkkoihin. Hän katsoo aina kentän reunalle ja vilkuttaa, kun harkat on jo alkaneet ja mummo tulee pyörällä paikalle. Tietää, että repussani on aina vähintään mehutetra tai smoothieta. Ne on vakiotuomisina, kun harkkojen jälkeen on hiki päässä ja janottaa. Voi tuota kullannuppua! Mummona on niin pirun hienoa ja leuhkaa olla! Sen tietää joka mummo.
@@@
Harkoista vinssasin marjametsään.
Olen ihan pakotettu menemään metsään melkein joka päivä välttääkseni hulluuskohtauksia. Etenkin näin syksyllä metsä on mykistävä paikka. Kaksikymmentä viisi kurkea lensi ylitse, aurinko vilkutteli puunrunkojen välistä ja mättäät oli puolukkaa punaisenaan. Olkoonkin, että vielä saisivat jonkin verran ehkä olla kypsempiä, niin poimin niitä silti ja ajan lingolla mehuksi. Jäljelle jäävän mössön sokeroin ja pistän pakastimeen hilloa varten.
 |
| Kuva: Helgan arkisto Tämä täplähattu tervehti polun reunalta. |
Talo on myyty ja uusi ostettu. Punkt o. slut.
Lapsenlapsi oli alkanut kotonaan kuulemma "nyyhkiä", että ollaanko kovinkin kauas lähtemässä ulottuviltaan. Ei olla, olivat vanhempansa lohduttaneet.
Muuttoon on jo pro-tason kokemus, eikä roinaa ole ehtinyt juurikaan kertyä, kun on pidetty varamme. Mitä nyt pari kajakkia pötköttää autotallissa, on cross traineria, haitaria, pyöriä, mailoja, suksia, meloja, retkeilykamppeita, autonrenkaita, pojan metsästysrompetta, ruohonleikkureita, vanhoja mattoja, yhden lapsen huonekaluja ja sen semmoista. Mutta hevosesta on jäljellä vain jokunen satulahuopa.
(Hevonen voi loistavasti. Näin siitä juuri komean kuvan. Uusi omistajansa rakastaa sen hengiltä!)
No mutta ketä kiinnostaa? Kuka jaksaa lukea tälläistä keittiönpöydän nurkalla tehtyä kotireportaasia, ei kukaan. Senpä takia lainaan pätkän Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä"- teossarjasta. Onhan lukijani huomannut, että upea Erja Manto lukee sitä paraikaa Yle Areenaan? Hyvä, niin minäkin. Kuljen luurit korvilla ja nautin upeasta sananpunonnasta!
"Hyväntahdon osoitukset hivelevät antajansa itsetuntoa sitä enemmän,
mitä kallisarvoisimmiksi hän tietää ne saajalleen."
Tuo näkökulma on yhdenmukainen elämästä tehtyjen havaintojen kanssa.
Voimia lukijalleni tulevaan viikkoon (jos on työsellainen),
Helga
 |
| Kuva: Helgan arkisto |
2 kommenttia:
Muuttoja takana noin 31, 35 vuoden aikana. Kuluva vuosi on siinä mielessä ihmeellinen, että olen jo toista vuotta pysynyt paikallani. Ensi vuonna on taas lähtö jonnekin, mutta toivottavasti se on sitten viimeinen ... ennen sitä ihan vihoviimeistä.
Pakkaamisen taidon olen oppinut. Samoin luopumaan turhasta. On ollut pakko. Nytkin on siivous käynnissä, lähdössä kirjoja ja lp-levyjä j vähän muuta turhaa roinaa. Kiertoon lähinnä. Se seiraava asunto, missä ja milloin lieneekin, tulee olemaan ainakin 20 m2 pienempi, joten parempi pikkuhiljaa alkaa karsia.
Kaunista syksyä! Onneksi metsä on ja jokamiehenoikeudet, saa käydä välillä tankkaamassa itselleen virtaa siellä. Ja siinä sivussa haeskella sieniä ja vähän puolukoitakin. Mutta tärkeintä on metsä itse.
Terv. Maarikka
Kiitos kommentista, Maarikka!
Meidän porukka on herättänyt kotitorpan portailta katselijoiden hämmästystä - jopa hienokseltaan pientä moitetta ja ainakin piiloaggressiivista "ihmettelyä" - kaikkinen liikkumisineen ja muuttoineen. Joten on lohdullista, tukea antavaa ja hauskaa kuulla, että muitakin muuttajia löytyy!
Tsempit Maarikalle!
t.H
Lähetä kommentti