keskiviikko 27. elokuuta 2014


Kerrassaan viehättävä ruotsinkielinen radio-ohjelma kauniin naisen vanhenemisesta sille, joka haluaa ja pystyy kuuntelemaan ruotsiksi. Kieli on helppoa ja luulen, että ihan kouluruotsillakin ymmärrettävissä.

Kyseessä on rouva Maya Weberin (noin 80 v) haastattelu. Aivan ihana! Hän on ollut mannekiini ja kertoo vanhenemisestaan ja elämästään. Kun hän antaa näytteen, kuinka hän vislaa linnuille, olen pakahtumaisillani ihastuksesta! Tuon naisen kanssa olisi lottovoitto saada rupatella :) Uskon, että naurua piisaisi ja monenmoisia mielenkiintoisia tarinoita saisi häneltä kuulla. (Haastattelen usein vanhoja ihmisiä työn ohessa ja kuulen niin mielenkiintoisia ja stimuloivia stooreja, että joka päivä ällistyn eletyn elämän moniväristä raitaa!)

Häntä kuvaillaan ohjelman alussa tavattoman taitavasti (vapaa suomennos: Helga).
"Jos joskus piipahdat Stockmannin tavaratalossa, niin tiedät mitä tarkoitan ilmaisulla "Stockmann-daami". Hän on juuri sellainen. Elegantti daami, jolla on jännittävä profiili. Hänellä on suuret silmät, pitkät mustat silmäripset ja valkoiset, tupeeratut hiukset nostettuna ylös sianselkäkampaukselle. (...) Stockmannin kassalta minulta kysytään, onko minulla kanta-asiakaskortti. Mutta täällä tietävät kaikki, että hänellä on sellainen - siis musta, kaikkein ylellisin. "

Näitä naisiahan Helsingissä ei voi olla huomaamatta. Heitä ei juurikaan näe muissa kaupungeissa, ei Tampereella eikä Turussa, Kuopiosta ja Oulusta puhumattakaan. Hienoja rouvia toki sielläkin lipuu katuja pitkin, mutta ei tätä aitoa stockmanrotua. Joku pieni vivahdus tahi ympärillä leijuva genree näissä maakuntakaupunkien daameissa kuitenkin kertoo, etteivät he ole tavanneet puolisoaan helsinkiläisen purjehdusseuran ravintolassa, eivätkä eläneet Suvisaariston huvilalla kesiään.

Tällä naisella on ripsienpidennys, koska hän sanoo sen olevan helppo tapa pitää itsensä aina kuosissa ilman maskaraa ja sen semmoista :D Hänellä on krooniset säärihaavat, joita lähihoitaja käy kerran päivässä hoitamassa ja tukisukkien päällepukemisessa auttamassa. Maya Weber kertoo, että hän oli vuosi taapäin jo lähdössä tästä elämästä.
Ohjelmassa hän kertoo koko elämästään vaimona ja äitinä.

Ohjelma kiinnosti minua monesta syystä. Olen työnkin kautta monesti miettinyt, onko kauniin ja näyttävän naisen jotenkin vaikeampi "luopua" komeasta kuorestaan, kun se väistämättä rapistuu maan vetovoiman kiskoessa yhä tiukemmin itseään kohti. Kasvot rutistuvat, hiukset ohenevat ja harvenevat, hampaat kellastuvat, kasvoihin tulee luomia ja läiskiä, vatsa ja rinnat alkavat roikkua. Olen joskus havaitsevinani, että nk. "muinainen kaunotar" (laulun sanontaa lainatakseni) voi ikääntyessään olla hankaluuksissa katoavan kauneutensa kanssa. Mutta tämä on vain minun rajoittunut ajatukseni, sille ei kannata panna paljoakaan painoarvoa. Ohjelma on tässä mielessä lohdullinen: Maya tuntuu olevan sinut ikääntyvän kuorensa kanssa.

Ohjelmasta piirtyy myös se, kuinka miehet olivat vuosikymmenet sitten kotona kuin hotellissa (hän kertoo sen lempeästi). Hänenkin miehensä hädin tuskin kykeni keittämään itselleen teevettä.

Maya oli aika radikaali: hän kävi jo tuohon aikaan ravintolassa ominkin päin. Hän tykkäsi ruoanlaitosta ja oli kahdelle pojilleen tärkeä ("De kallade mig hemmets Hitler"). Kasvattajana hän kertoo olleensa ankara.
Maya kertoo myös vanhenemisen aiheuttamista ongelmista, mm. että naapurinpoika piti pyytää ottamaan kattila kaapin ylähyllyltä, kun hän ei enää pettymyksekseen siihen ylety.

Maya antaa myös asiallista, tiukkaa palautetta lääkäreille! Hyvä, Maya! Kipulaastareilla tosiaan moni mummu on saatu kanttuvei (huom: oikeilla annosmäärillä ne kuitenkin ovat kullanarvoisia voimakkaista kivuista kärsiville).

Mayan resepti kreikkalaisista pavuista

Vihreitä papuja
Tomaattia
Tomaattipyreetä
mausteita (mitä? hän ei kerro, kreikkalaisissa ruoissä käytettäviä varmaankin)
hienoksihakattua sipulia.
-Nämä keitetään yhdessä "mössöksi" ja syödään kreikkalaiseen tapaan vaalean leivän kanssa.  (Mayan isä oli kreikkalainen.)

Tobak, stödstrumpor och grekiska bönor - om konsten att åldras
http://areena.yle.fi/radio/2315917

- Raikuvat fanfaarit tälle naiselle!

lähettää Helga

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tätikuntoisuusluokka A1 täällä hei!

Virkistävää, että Helgan ja Täti A1:n ajatuksissa on eroja - välillä Helgan kirjoituksia lukiessa on nimittäin tuntunut karmaisevasti, että Helgalla on kaukovarjostimet, ajatustenlukijat tai mitkä lie vimpaimet hallussaan, kun osuu kirjoittamaan juuri sellaisista asioista, joita itsekin on samoihin aikoihin pähkäillyt.

Ei Tätikään ihan viis veisaa ulkonäkökysymyksistä, mutta ei voi muuta kuin silmät ymmyrkäisinä muistella, kuinka erääseen tilaisuuteen yhdeksi puhujaksi buukattu nuori nainen peruutti puhujanvuoronsa noin päivää ennen tilaisuutta - huuleen kun oli iskenyt herpes.
- Jep, kauneus ennen kaikkea!

Joo, semmoista ei monikaan kaipaa, mitä ei ole koskaan ollut. Mutta edes kaikki kaunottaret eivät sure ulkonäköään vanhetessaan.

Jokainen vanhenee tavallaan, mutta nuoruudessa ja nuoruudenaikaisessa tyylissä roikkujat ovat hiukkasen surullinen ilmestys. Aika aikaa kutakin.

Terveisin,

Tätikuntoisuusluokka A1, joka jokin aika sitten kokeili tyyristä Chanel-tyyppistä jakkua. Vaate lensi äkkiä takaisin henkariin teini-ikäisen puuttuessa poikkeuksellisesti asiaan: "Äiti, tuo tekee sinusta vanhan näköisen!"

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Haa ja hoo: täällä puhuu Kaukovarjostinten Käyttöympäristö! Kuuntelen kaikkia ajatuksiasi, kas näin: raks,raks,raks,ptyiiii....raks,runks,raks,wi-hiiii! Että vai semmoista peliä siellä pidetään!

Mutta Täti A1: jäin askartelemaan sen ajatuksen kanssa, jota en tekstistäsi hahmottanut. Nimittäin: mikä oli se ajatus, joka meidät erotti?

Tosiaan: semmoista ei kaipaa, mitä ei koskaan ole ollutkaan. Mutta se koskee vain pärstää eli ruhoa. Monet kaipaa rrrrrrahaa aivan sikana. Sellaiset, joilla sitä ei ole ollut - mutta myös sellaiset, joilla sitä on ihan törkeen paljon.

...kuitenkin ja kaikitenkin on yksi asia, joka nämäkin ryhmät yhdistää: se on katoava kauneus, rypistyvä nahka ja lopulta se lopullinen kulkuväline. Siinä me ollaan paidat päällä herrat ja narrit ripirinnan.

(Näin eilen lepakon, joten puheet sitä myöten. Nukkukaa hyyyyyytäväääss----siis hyyyy-vin.!)
t.Helga

Anonyymi kirjoitti...

Totta pakinoit, Helga, että ajatuksenjuoksu jäi kirjoituksessani hitusen hämärän peittoon; kaukovarjostin oli se yksi juttu, mutta ajatuspoliisi ihan toinen ;)

Pointti on siinä, että kirjoituksista päätellen Helga kiinnittää huomiota ulkonäköseikkoihin jonnin verran enemmän kuin Täti A1, joka huomaa toisinaan paahtaneensa työpäivän läpi vilkaisematta peiliin edes vessassa käydessään... eihän tuo mikään kehuskelun paikka ole, mutta minkäs teet, kun on ko. naisellisuuden geeni jäänyt matkan varrelle.

Terveisin, Täti A1