Viime viikkoina olen tavannut useamman nuorehkon tahi keski-ikäisen isän. Ajat todella ovat muuttuneet isyyden suhteen. Iltana muutamanakin kaksi rapiat nelikymppistä miestä ajelivat golfautolla pelitoverinani (Täti-ihminen paarusti mailapusseineen reipasta tahtia pysyäkseen poikain kärryn vauhdissa). Koska jouduimme välillä odottamaan lyöntivuoroa, kuuntelin sivusta miesten keskustelua lastensa päivähoitopaikoista. Toisella oli ilmeisesti nuorin lapsi siirtynyt kotihoidosta vieraiden hoitoon ja tätä asiaa miehet pohdiskelivat. Hienoa! Nykyisellään mies osallistuu lasten hoitoasioiden miettimiseen siinä missä äitikin.
Työpaikalla taannoin nuoret miehet vertailivat pesukoneita ja kuivausrumpuja. Vaihtoivat kokemuksia pyykinpesuväleistä ja sen semmoisesta. Kehitys on ollut oikea ja äidit opettaneet poikansa huushollintekoon. Aplodit näille äideille! Ja vaimoille!
(Tämä on kestoaiheeni, mutta jo ihan poikain äitinäkin olen niin ylpeä nykysukupolven miehistä!)
Joukkoon tummaan eli samalle lähdölle kanssani sattui iltana muutamana tuntematon rouvashenkilö. Kertoi kotikentäkseen yhden pääkaupunkiseudun hienoimmista kentistä. (Olin kuin en olisi ymmärtänytkään koko kentän statusta. Maalaisihmisenä voi ihan rauhassa teeskennellä tolloa.)
Oli nyt hommannut itselleen kakkoslukaalin pikkukaupungista pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Päätti piipahtaa vaihtelun vuoksi vieläkin loitommalla pelaamassa eli kotikentälläni.
Kas ja nääs: ei päästy kuin pari väylää, niin oli raportoinut jo koko elämänstoorinsa täkypalat. Oli asunut pitkään eräässä Välimeren maassa ja niin eespäin ja poispäin. (Lienee unohtanut vahingossa ja varmasti aivan vallan tahattomasti erittäin kalliin eteläeurooppalaisen pelikentän merkin mailapussinsa kylkeen. Mitä huolimattomuutta...) Pääkaupungissa asuu nyt sillä-ja-sillä alueella (varakkaiden asuntoalue). Asuntonsa pikkukaupungissakin sijaitsee varsin hyvällä paikalla aivan veden äärellä vanhan puistoalueen laidalla. (Maalaistollo tollotti muka öönä aapisen laidalla ja sanoi, että sehän on mukavaa.)
Koska mielelläni bongailen ihmisten murteita, kysyin pelin edetessä - ja kun hän jatkoi kertoilemista omasta elämästään - mistä hän on syntyisin. (Kuulin heti intonaatiosta, ettei ole syntyjään stadin gimmoja.) Kokemuksesta tiedän, että tämän paljastaminen saattaa joskus olla tämäntyyppisille ihmisille tuskallista, vaikka mielestäni heidän (ja meidän kaikkien) tulisi olla ylpeitä synnyinseudustaan! Jotkut sanovat rinta rottingilla, että "Olen lähtöisin Pohjois-Karjalasta!" ja nostan näille ihmisille lippalakkia korkealle. Mutta jotkut luikertelevat saippuapaloina ja yrittävät painaa villasella: "Nooo...oikeastaan lähdin sieltä jo hyvin nuorena..." Tämä rouva oli Koillismaan tyttöjä lähtöjään. Arvasinkin.
Kerron pelikierroksilla mahdollisimman vähän itsestäni, ellei aivan suorasanaisesti kysytä. Koitan ohjata juttelun koskemaan sitä, minkä äärellä ollaan eli peliä itseään. Onhan sitä siinäkin jo jutunjuurta kerrakseen!
Tämän rouvan kanssa mietin pitkin matkaa syytä sille, miksi haluaa niin paljon minulle kertoa. Pohdin sitäkin, annanko jonkun haasteen, johon tämä kaikki tulee ikään kuin vastauksena. En löytänyt syytä itsestäni. (En koskaan kulje kalliissa brändivaateissa haastamassa ihmisiä statuskisaan, sillä en pidä sen tyypin stailailuista. Peli on meikäläiselle liikunta- ei näyttäytymislaji.)
Ehkä rouva oli yksinäinen tai jollain tapaa varvistelunhaluinen, mene ja tiedä. Toivottavasti sai itselleen hyvän mielen joka tapauksessa. Ainakin kovasti kiitteli hyvästä peliseurasta.
Näihin puheisiin,
Helga...
...joka huolestuneena kuuntelee valtiovallan kommentteja rajojamme hipovista venäläiskoneista. Mihin ryssäläiset pyrkivät "halutessaan ärsyttää suomalaisia"? Miksi meitä pitäisi ärsyttää?
2 kommenttia:
Parahin Helga,
pohdit rouvan tarvetta kertoa seikkaperäisesti elämästään.
Suomessa piirit ovat pienet, ja vaikka rikkaita (kuulemma) on, ei samansorttisen seuran löytyminen liene ihan helppoa varakkaalle naishenkilölle, joka ei kuitenkaan tule vanhan rahan piireistä. Eli yksinäinen hän varmaan oli, eikä itsetuntokaan ehkä ollut aivan ylärekisterissä.
Itsetunto onkin tosi tärkeä juttu. Siitä hyötyy niin köyhä kuin rikas. Liekö sillä pitkänhuiskealla, vahvahiuksisella naapurinpojalla kuitenkin alemmuuskompleksi, kun pitää niin pullistella...?
Kyseleepi Täti A1
Lähetä kommentti