Schadefreunde, skadeglädje ja myötätuntoisuuden erilaisia ilmauksia

Griinibunkkeri Teneriffalla. Kuva: Helga

Kuulkaas hyvät ystävät,

ei lie jäänyt epäselväksi, että olen vaihtamassa työpaikkaa. Samalla tulee eteen muuttokin kunhan tässä ehditään ja keretään. Heittäydyn joksikin aikaa freelanceriksi omaan ammattiini ja aloitan sitten toisella paikkakunnalla pelastaakseni kansakunnan sillä Suomennimen nurkalla. 

(Ehdotin miehelleni myös Ahvenanmaata, mutta piti sitä nykytilanteessa sotilasstrategisesti arvelutavana paikkana mahdollisine naapurin lentolaivuesaattueineen ja sukellusveneineen. Heh!)

@@@

Olen elämäni varrella seuraillut ihmisten reaktioita erilaisiin elämänkäänteisiin. Tästä on tullut täällä leuhkittuakin siinä määrin, että äkkinäisemmät on ärähtäneet, jotta mikäs se sinä luulet olevas ihmisten kyttäilijä ja nälvijä. Belsebuubi itte (terveisiä kissanaiselle, nappasin tämän hyvän vanhan tuhman sanan FB-päivityksestäsi, loistosana!).

Näissä elämän muutoskaarteissa sitä on aitiopaikalla pistäessään kauniisti tarjottimelle uusimmat käänteensä ja tyrkkätessään ne lähimmäisen eteen: mitäs sanot tästä!?

Kirjaan tähän alle reagointeja, joita on viime päivinä tullut vastaan. Kyseessä ovat vanhat kaverini, joilla jokaisella on hänelle ominainen reaktiotapansa, jota osaan odottaa.

(Kaunis kiitos heille! Kysyn aina monen mielipidettä ja pystyn näin keräämään monipuolisen näkövinkkelin asiasta kuin asiasta. Olen siunattu, kun ei tarvi tuijottaa omasta suorasta putkesta ulos vaan voi katsoa tilanteita kuin kaleidoskoopilla ystävien ja tovereitten kautta. Yllättävän erilaisista vinkkeleistä asiat voidaan nähdä. Kiitos matkasisar sinullekin kilvoittelun tiellä ja terveisiä veteraaneille!)

1. Myötäeläjä - ja pettyjä

Hän on aina parhaimmillaan ja terävimmillään silloin, kun murhe on syvin ja epäonni kohdannut jotakuta. Hän kommentoi myötäelävin, viisain sanoin silloin, kun ojanpohja on tulossa vastaan ja eletään synkeimmissä alhoissa. Se tila viehättää häntä. Tuolloin äänensä on rauhoittava, matala, verkkainen - hieman kuin arkun äärelle asettuneella ja sanatkin kuin hiekkaa arkulle laskiessa. Siinä sitä ehtii sivullinenkin rauhoittua, saada ilmaa aatostensa alle ja pysähtyä miettimään.

Mutta huonoimmillaan hän on silloin, kun aurinko äkkiä rävähtääkin paistamaan ja leppeä tuuli nostaa ojanpohjallarämpijän äkisti korkealle myötätuuleen. Eikä hän yllättänyt nytkään pyytäessään mahdollisimman pian uusia (huonoja...?) uutisia.  

Soitin iloisella äänellä kuulumisiani:

Helga: "No nyt on uusi työpaikka lakkarissa, jip-pii! Ja näin äkkiä!"

Hän: "...öhhh....Voi ei (surkealla äänellä)!...Siis...voi ei."

Helga: "Ai täh!? Etkö sä olekaan iloinen!?" 

(Tiedän, että hän olisi toivonut hieman pitempää draamaa ja hautajaistunnelmaa. Tilanteen nopea ratkeaminen parhain päin ei tyydytä häntä. Pieni hehkuttelun aika sentään olisi ollut poikaa ja elähdyttänyt hieman häntäkin.)

Hän: "...no... kun... no kun (surkealla äänellä) se...se teidän uusi asuntokin on niin hyvä. Varmaan sääli luopua!...Että tämä varmaan harmittaa (toivorikkaana)?"

Helga: "Paskanmarjat yhdestä asunnosta! Pääasia, että ihminen voi henkisesti hyvin! Asunnot tulee ja menee, niitä ei kirstuun saa."

Hän: "Niin. Ajattelin vain. Että se varmaan harmittaa kun joutuu luopumaan..."

Helga: "Täh!? Hölmö! Ei harmita, ole ihan huoleta!"

(Terveisiä vain Kauhun Kaunotar X, tunnistat itsesi tästä kyllä, blogini seuraajana :D Suorat välit since 30 years! Tunnistat ominaisuutesi, josta ollaan niin usein puhuttu.)

2. Urkkija

Hän soittaa tai laittaa näennäisesti huolettoman viestin. Siihen on kuitenkin piilotettu se seikka, että hän on jostakin tietolähteestään (hänellä on jatkuvasti paljon verkkoja vesissä) saanut vihiä jotain olevan tapahtumassa. 

WhatsAppi kilahtaa, tekstari vingahtaa tai puhelin pärähtää:

"Moi! Tässä kahvipöydässä naapureiden kanssa alettiin ihan ex tempore vaan aprikoida, että mitä sitä teille... Että onko entiset kujeet heh vai mennäänkö kohti uusia...? (korvat venyvät) Siis kun nykyisin ihmisillä on niin monenlaisia suunnitelmia, sillä me vaan..."

Helga vetää tyylillään ja täräyttää oikean suoran palleaan räppäämällä, että olet tainnut kuulla meillä olevan uusia suunnitemia ja nyt soittelit kysyäksesi, eikö totta? Joten tässäpä tulee (ja sitten vain tarjotin eteen, että ei kun katsot kaikkien kuppien alustasta tehdasleimatkin).

3. Reilu 

Hän soittaa, koska on kuullut, että jotakin on meneillään. Hän sanoo sen heti kiertelemättä ja kaartelematta:

"Kuulin Tellervolta, että olet vaihtamassa työpaikkaa. Mistä on kyse?"

Hänelle voi kertoa asiat suoraviivaisesti mitään lisäämättä ja mitään poisjättämättä. Hän ymmärtää heti ja puolesta sanasta, sillä hän on itsekin jämäkästi säädellyt työelämäänsä ja jättänyt taakseen huonon esimiehen. Hän on astunut pääkonttorin ovesta pääjohtajan puheille kertomaan havaitsemistaan epäkohdista ja läpikäymään poislähtönsä syitä. Suorin vartaloin, suorin katsein ja pelkäämättä. Siihen hänellä on riittävästi hartioita, koska on aina hoitanut asiansa kunnolla ja niin kuin ne tulee hoitaa.

Hänen mottonsa on: rohkeasti tulta päin!

4. Arkajalka

Hän soittaa kertoakseen, ettei vieläkään ole uskaltanut sanoa miehelleen, että tämän tulisi huolehtia roskapussista. Ettei vieläkään ole saanut sanotuksi äidilleen, ettei halua hoitaa kesämökin mustajuuriviljelmää. Ettei ole tohtinut ilmaista isänpuolen tädille, ettei hänellä ole kiinnostusta sukuseuran talouskirjanpitoon. 

Sanalla sanoen: hänen kauhuskenarionsa on se, että jollekin tulee paha mieli. Että joku suuttuu. Että joku pitää häntä tuhmana ja laiskana tyttönä. 

Purettuaan kaiken uupumuksensa, huolehtimisensa (pitäisikö jo ottaa esiin pitkät kalsarit miehelle? tulisiko äidin hälytysranneke testauttaa?) ja rasittuneisuutensa, hän kysyy:

"Mitenkäs teillä? Oletko muistanut kastella sitä orkideaa, jonka toin? Muistitko laittaa kasteluveteen virkistettä?"

Helga se puuskahtaa, että jo nyt on hlvetti sun kanssasi, relaa vähän. Meikäläinen ei ole orkideaa kastellut, vaan vaihtaa maisemaa ja heittää orkideat hlvettiin.

Hän kauhistuu: kuinka te selviätte sen muuttokuorman kanssa? Pitäisikö minun ottaa töistä vapaata, että voisin tulla katsomaan, että selviätte?

Hoh hoijaa. Eikö elämää voi ottaa vähän vähemmällä huolella ja heittäytyä välillä huolettomaksi tuhmaksi työtöksi, joka haistattaa orkideaviljelmille, käskee tädin hoitaa itselleen tärkeät sukuseura-asiat kuten parhaaksi katsoo ja äiti pitäköön mustajuurensa ?

...mutta mikäs se minä olen neuvomaan. Paraskin!

@@@

Lopuksi kerron, että koirani kuolasi ruokapöydän vieressä sen verran, että sai komennon työhuoneeseen ja ovi perässä kiinni, kliks. Ruokailun jälkeen koiran oli aika päästä vapauteen. Ja mit' se hemmetin hurtta oli mennytkään tekemään! Syömään lentokentältä ostamani purkillisen Xylitol Jenkkiä! Myrkkyä siis!

Ei kun suolaa teelusikallinen kurkkuun, mutta piruparka ei alkanut oksentaa. Siinä sitä sitten on ruiskulla tässäkin kirjoittamisen välissä käyty tursottamassa siirappia roikaleen kurkkuun. Sen verran se kävi isännän kanssa jalat tutisten pihalla, että oli oksentanut isot määrät vaaleaa mössöä.

Xylitolista tulee koiralle verensokerin lasku ja tuokin hyväkäs kinttujaan tutisutti ja hoiperteli (nyt se oksentaa).

Lähden lääkitsemään rakkiparkaa. Toivottavasti ei tullut maksavauriota. Vieläkö tässä nyt piti koiralle hyvästit jättää?

Helga