Terveisiä aamuun heränneestä Obaman maasta, joka on kuin olisi Tuurin kaupalla. Kaikki on isoa, vanhojen rakennusten puute korvataan pykäämällä betonista rakennettuja linnoja ja joka puolella on Eurooppaa matkivaa kitschiä, kitschiä. Ranskalaiset taiteilijannimet on imaistu kahviloide. ja kuppiloiden nimiksi ja niitä ryyditetty jollakin jenkkiläisilmaisulla iloiseen sekoitukseen. Hauskaa ja hassua! Ihmisethän täällä pääsääntöisesti on huumorinheittelijöitä, pinnallisen kepeitä ja "kaikki käy"- mentaliteetillä mennään. Maahantuloviranomaisesta en päivänä muutamana tänne tullessa meinannut päästä irti, kun kyseli iloisena ja viihteellisenä työstäni ja reissuistani. Kyse ei ollut ristikuulustelusta, vaan hän halusi vain ehkä jonkun aikaa rupatella liukuhihnatyönsä virkistykseksi. Meikäläinen sen sijaan oli aika puhki ensin kotimaan kamaralla matkustamisesta, sitten matkasta eurooppalaiselle syöttökentälle, josta vielä monimutkainen reissu kunnes tässä maassa oltiin perillä kaikkine aikaerokiemuroineen.
Huomio täällä hyvinvoinnin valtamaassa (?) kiinnittyy ikäihmisten suureen määrään pikkuhommien tekijöinä. Kuljetuspalveiluissa, juoksupoikahommissa ja pienissä touhuissa näkee paljon tosi iäkkäitä ihmisiä, jotka kotimaassa olisivat olleet jo parikymmentä vuotta eläkkeensaajina. Osataanko me olla taaskaan tässä(kään) asiassa tyytyväisiä Suomen sosiaaliturvan tasoon? Toisaalta: vaikka näin varakkaasta maasta on kyse, jättää se osan kansalaisistaan onnensa nojaan. Mahtaako täällä "kansaneläkkeellä" elää tavallinen ikäihminen?
Amerikassa varoitetaan kaikesta, että "onpahan sanottu". Ikkunalaudalle ei saa kiivetä, siitä on oikein plakaatti erikseen, että älyää huomioida turvallisuusriskin. :)
Hyvää päivänjatkoa kaikille sinnepäin. Nyt tuli noutaja kyydin merkeissä.
t. Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti