Mens agitat molem! - Henki liikuttaa ainetta!

Vergilius

"Mens agitat molem!" eli henki liikuttaa ainetta. Näin sanoi roomalainen runoilija Vergilius, joka eleli tässä maailmassa hiukkaa ennen kuin Betlehemissä paimenet tunnetusti käärivät eväsvoileipiä pergamenttiin, muiskauttivat läksiäissuukon kotiseimen ovelle pyyläytyneelle rouvalleen ja painelivat lampaineen kohti ketoa.

marissaames.com

Vergilius (Publius Vergilius Maro) oli viisas mies. Muita viisaita ei hänen jälkeensä lie juuri syntyneenkään ellei Paavo Väyrystä ja Kekkosta lasketa. (Olen täysin menettänyt kiinnostukseni politiikkaan, josta on tullut lähinnä naurettavan pikakokouksilla kokoonkyhätyn nuorisoliikkeen drum ' n bass-visertelyä.)

Mutta mennäkseni vielä Vigiliukseen, niin totean, että henkeni tosiaan lähti  - aivan kuten roomalaisälykkö toteaa - liikkeelle tästä työpaikasta jo vuosi pari sitten. Ja liikkuu nyt hitaasti kohti toista lasarettia, jonne se oikeastaan on jo istahtanutkin. Vain aineelliset kuoreni ovat enää paikalla. (Ja nekin siirtymässä tuota pikaa valtameren ylitse turvavyöllä köytettynä.)

@@@

Hengen liikkuminen on harmillista, sillä alku näytti kovin lupaavalta. Ja lupaavaa se olikin! Meillä oli mukava työporukka, jossa toinen jeesaili toistaan ja yhteishenki oli käsinkosketeltava joulupuuroineen ja kekkereineen. Tässä oli jotakin kotoisaa ja turvallista, kuin jokin hauska perhemalli (nehän ovat nyt niin kovin tapetilla).

Sitten tapahtui jotakin. Henki liikahti - ja sitä myöten myös aine. Tuli uusia tilajärjestelyjä, uusia henkilöitä, keskeisiä avainhenkilöitä eläköityi ja uusia rihmojenkiertäjiä invasoitui tilalle. Paljon ei tarvi hengen liikahtaa, kun yksi työyhteisö murentuu, menettää kiinteytensä ja ajautuu välinpitämättömyyden tilaan. Näin kävi meille. Voi mikä harmi!

@@@

Tapasin loppuviikosta toista ammattikuntaa edustavan henkilön. Hän on ollut porukassamme työyhteisöviihtyvyyden keskushenkilöitä, mutta on nyt pitkällä sairauslomalla näennäisesti somaattisesta syystä. Tiedämme toki kaikki (myös hän itse) tosiasiallisen syyn olevan muualla. 

Hänen ammattikuntaansa on pesiytynyt ongelmia, joille ei näytä mitään voitavan. Puuttuva esimiestyö loistaa poissaolollaan, vaikka kissa tulisi roikottaa pöydälle ja miettiä miksi huippuammattitaitoinen työntekijä ajautuu sairauslomakierteeseen. Mutta esimies ei tohdi tarttua ongelmaan (vaikka on hakeutunut esimiestehtävään!), on keinoton, avuton ja piiloutuu suljetun oven taakse. 

Toisen ammattikunnan ongelmiin ei tohtorikunnalla ole mitään asiaa mennä puuttumaan, sillä määräys- eikä johtovallan suhteen ovat eri organisaatiota omine esimiehineen. Ei siis auta kuin katsoa sivusta kuinka heidän sisäiset ongelmansa heijastuvat meikäläistenkin työhön ja työilmapiiriin - ja sitä kautta myös potilaisiin. Semmoista se on kahden tornin organisaatiossa. Kun viereinen torni huojahtelee, se moukaroi myös naapuria.

Kunpa tämä ensinmainittu henkilö vielä löytäisi itselleen sopivan työpaikan, jossa voisi sairauslomalla venymisen sijasta antaa ammattitaitoisen työpanoksensa viimeisinä työvuosinaan. 

Hän ei nauti saikulla olosta itsekään ja kaipaa töihin. "Mutta tänne en enää tule", hän sanoi päättäväisesti. "Etkä siellä ole kohta enää sinäkään", hän lisäsi. 

(Ehdotin, että perustetaan yhteinen vanhainkoti, jossa toimimme ripirinnan ja teemme viisaita päätöksiä ja ratkaisuja.)

@@@

Lopuksi hieman pakkaamisesta ja matkatavaroista:

- olen joskus tilannut netistä paksua, läpinäkyvää muovia (kuin pressumuovi, mutta läpinäkyvä) olevan suuren, litteän ja vetoketjullisen "taskun", jonne voi kaataa kaiken sälän, jota arvelee matkalla ehkä tarvitsevansa

- pussukassa on seuraavia asioita: taiteltavat kynsisakset, laastaria, nesessääri eli ompelusetti, varasilmälasit, piilolaseja, raakausvehje (kertakäyttöparranajovehje?), pyykkipoikia, pesupulveria, retkipyykkinaru, linkkuveitsi, pinnejä, huulirasva, nenäsuihke, tulitikkuja, korvatulpat, kynsiviila

- toiseen pussukkaan kerään kaikki tietokone- ja kamerapiuhat

- kolmannessa pussukassa on pesuvehkeet

- neljännessä on jonkunlaiset alkeelliset, alkeellisen kauneuden ylläpitovehkeet

- otan aina mukaani myös yksittäispakattuja Nescafe-pitkuloita ja pari teepussia (vaikka niitä on yleensä hotellihuoneissa, jos on vedenkeitin...jonka olen spiraalimallisena ostanut itselleni ja kuljetan mukana, en kuitenkaan nyt rapakon taa raijjaa)

- laukun ("matkalaukkuni" ei ole "kovakantinen") sivutaskuun tungen Läkerolia, purukumia, ylimääräisen vyön, käsidesipullon, varakirjan

Tietokoneen kuljetan aina mukana, satoi tai paistoi, jopa kajakkireissuilla, sillä kirjaan ylös aina kaikenlaista, kuten tarkkasilmäisimmät ovat vuosien varrella havainneet. Terveisiä vain melaväelle!

Sanalla sanoen: inhoan pakkaamista, enkä harjaannu siihen koskaan. Haluaisin vain ottaa ja lähteä. Toisin sanoen haluaisin antaa hengen liikkua vapaasti materian leijaillessa ympärillä sen mitä sitä nyt ylipäätään tarvitsisi muassaan. 

Ehkäpä droonit vielä tulevat avuksemme kunhan ilmailuviranomaiset antavat niille lento- ja pariutumisluvan? Olisipa onni, jos ne saisivat vapaina ja villeinä lennättää materiaa halki pimeiden yötaivaiden, yli myrskyävien merien ja kuljetustyössä avittaisivat aikuisdroonien vanavedessä hauskat pienokaiset pienenpienet tarttumapihtinsä täynnä pussukoitani. Oikea drooni-lentolaivue seuraisi suihkukonetta ja laskeutuisi viereeni kun pääsisin tulliviranomaisten ohi ja viheltäisin ne luok... No jaa. Asiaahan voisi kehitellä vaikka kuinka pitkälle, mutta...

Olutta kuljettava drooni

drooni (engl. drone)

...ehkä kiskon nyt henkeni takaisin ruhoni sisuksiin eli reaalimaailmaan turhia liihottelemasta pitkin taivaankantta. Koirakin katsoo vieressä aprikoivin silmin, että mikähän täällä taas on meneillään, kun emäntä vain takoo näppäimistöä, eikä lenkistä näytä olevan tietoakaan.

Siirrän näin muodoin muodollisen materiani ulkoilmaan,

drooniterveisin Helga

Ps. Allaoleva vinkiksi elämän vaikeisiin tilanteisiin.