| Kuva: Helga |
Kotona.
Kyllä matkailu avartaa. Mutta se on myös rankkaa jos ponnistelee ensin viisareiden edelle ja sitten jättäytyy niistä jälkeen. Siinä Helgalla nuppi menee sekaisin. Niinpä viime yönäkin aivosto sanoi klo 3.40, että nyt on nokkaunet otettu ja on aika nousta pirteänä viettämään iltaa ennen maatemenoa.
Mutta matka oli sen väärtti joka tapauksessa. Joku mölyävissä jenkeissä kovasti viehättää meikäläistä. Toisen ammattiryhmän edustaja kuvasi hyvin jenkkien pukeutumista, joka on kovin samankaltainen venäläisten kanssa, vaikka pitäisi olla "päinvastaista kansaa". Hyvin hoksattu!
Keski-eurooppalaisella pitkänmatkanlentojen syöttökentällä kuuntelin suomalaisseurueen puheita kotimaan lentoa odotellessamme. Mölysivät ensin kovaäänisesti tuoden tiettäväksi koko lähikunnalle, ettei tässä nyt millään naurettavalla Euroopanmatkalla olla oltu vaan kaukomailla. Sen jälkeen näppäräsormisin ryhtyi selaamaan netistä Suomen säätä raakkuen voitonriemuisena, että Suomessa on räntäsadetta ja tosi huonot kelit niin pitkälle kuin ennuste kantaa. Mustaa ja märkää! Sai suuren ilon sen tiedon julistamisesta, kuinka surkeaa kotimaassa on!
Ollaanko me kansana jotenkin negatiivishakuisia, kun saadaan tyydytystä siitä, miten ikävää meillä kotona on? Uutisetkin on yhtä marmatusta, asiaohjelmista puhumattakaan.
Toinen asia, mitä suomalaiset tuntuvat oikein rientävän mainostamaan (vaikkei se aina pidäkään paikkaansa), on pakkanen ja kylmyys. "We have -5 Celcius and snow, ha ha!" kuulin ulkomaalaisia informoitavan, vaikkei se ole totta. Eihän meillä mitään lunta ole kunnolla ollut oikein vuosiin ainakaan eteläisemmässä Suomessa.
| http://lol-rofl.com/patient-care-cartoons/ |
Sanoin, että yritetään parhaamme, mutta lisäsin, että kun asialla ei nyt kuitenkaan ole erityinen kiire, pitää toki ensin huomioida ne, joiden toimenpide ei voi odottaa. Jouluunhan ei ole enää kovin monta työpäivääkään.
Hän hyväksyi tämän muiden ihmisten huomioimisen hieman pitkin hampain ja jurputti siitä jonkun verran. Sitten hän lisäsi seikan, josta en voinut kuin ällistyä: "Teiltä pitää jonkun soittaa mullepäin siitä ajasta, mikä mulle aiotaan varata. Mä katon sitten sopiiko se mun aikatauluun."
"Mun aikatauluun" !? O tempora o mores. Sanoin selvällä suomenkielellä, että joulun jälkeen aikoja on enemmän, mutta ennen joulua on sen ajan ottaminen, mikä tarjolla on.
Ja aattelin, että on olemassa ihmisiä, joille mikään ei riitä. Me first - myself and I.
(Jutun yksityiskohtia ja käytettyjä sanamuotoja on muuteltu, ettei nyt kukaan pääse sanomaan, että täällä se laulaa aivan helposti tunnistettavien ihmisten tapauksia. Jos tuosta nyt joku tuon henkilön tunnistaa, niin annan kaikki siemenperunani valtion varmuusvarastoihin. Oikea tarina on kuitenkin pääjuoneltaan tämänkaltainen.)
@@@
Stressinhallinnasta
sen verran, että olen kurkkua myöten täynnä seuraavia hokemia:
- kukaan ei ole korvaamaton
- älä suorita elämääsi
- älä murehdi turhia
- älä pyri täydellisyyteen
Näitä hoetaan etenkin näin joulun alla suut vaahdossa. Ja näitä vaahtoavat eniten ihmiset, jotka sitten rientävät nypläämään nelikerrosten piparkakkutalojensa pitsikuorrutereunoja ja vaivaamaan tryffelitaikinaa itsekasvatetuista kaakaopavuista.
Kun meikäläinen sanoo, että ostan töysäläiset piparkakut Citymarketista, haen joulutortut leipähyllystä ja Olvin valmisjoulukaljapullot kilisevät ostoskassissani, he katsovat kummissaan: "Etkö edes perheelle laita...".
En. Isäntä laittaa mitä laittaa, sillä tänä vuonna tuli jouluaaton lisäksi bonuksena useamman pyhäpäivän työputki. Mutta sillä huhkimisella tienaan lomamatkan pelikentille ja isäntäkin pääsee mukaan.
Ja sanokoot kuka mitä haluaa, niin olen sen ansainnut. Toivon ansaittuja joululomia myös muille märässä ja pimeässä surkimusmaassa mataville kanssakansalaisille! Keneltäkään se ei ole pois, kun joku lomistaan nauttii.
Aamen plottis.
Helga,
joka alkuvuodesta harrastaa hieman vapaata kelluntaa ja pakkaa huusholliaan. Tätä kotia jään jonkin verran kaipaamaan, on niin hyvässä paikassa. Mutta toisaalta: my home is where I lay my hat. Maallisiin asioihin ei ole kiintyminen.
4 kommenttia:
Aluksi: Olen ehdottomasti jouluihminen.
Toiseksi: Kun koko vuoden on puritaanisesti karttanut eineksiä ja pääsääntöisesti tehnyt ruuat jälkikasvulle ja vaimolle tuoreista kotimaisista raaka-aineista niin hyvin mielin Jouluna kannan einekset pöytään ja nautin pitkistä vapaista.
Minä olen kokenut kantapään kautta, että joulu tulee, naikka sitä ei "laita" mitenkään.
Muutaman suoritusjoulun jälkeen on ihanaa odottaa joulua, jossa on ihana rauha.
Eiköhän tuo uhoaminen Suomen surkeudesta matkoilla ole kissan hännän nostoa! Kun riittävän monta kertaa matkustat ulkomaille, kyllä Suomi kirkastuu!
Hyvää jouulua ja ihanaa että joku on silloin hätää varten töissä!
Kyllä joulu tulee kaikille, jotka sen haluavat vastaanottaa. Kartanossa tahi torpassa. Lisäksi on paljon niitäkin, jotka eivät joulua vietä. Hoksasin tämän aivan vasta toivottaessani hyvää joulua potilaalle, joka fiksusti nyökkäili ja huikkaili hyvästit. Hänen mentyään muistin hänen olevan Jehovan todistaja. Nostin hattua sille, miten tyylikkäästi hän sivuutti jouluaiheen, johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa.
Helga
Tuota potilasjuttua jäin pohtimaan. Sairaalasarja Sykkeen alkujaksossa hoitaja sanoo asiakkaalle tiukasti: ei me palvella, me parannetaan. Tai jotenkin niin.
Onko silloin oikeasti sairas, jos ei tarjottu aika sovi? Tai haluaa muistuttelupalvelua? OIkeasti kipeälle kelpaisi kyllä.
No, äite onkin vanha jo.
Lähetä kommentti