Kiinalaisia viisumihakemuslomakkeita ja siirtoelimiä

Vanhan talon rauhoittavia tunnelmia kaukana Kiinasta.
Kuva otettu vuodenpäivät sitten.

"Vasten auringon siltaa säteet myöhäiseen iltaan sinut vierelleni tuo..." Trala-laa.

Olin jo lähdössä Shanghaihin, mutta matka torppautui ennen lähtöruutua. Nähkääs, hyvä ainut lukijani, Kiinanmaalle ei mennäkään heittämällä. Sinne pitää olla viisumi. The Visa.

Kiinan viisumin saa Kiinan suurlähettiläältä, tsing tsig tsing. Viisumihakemus ei olekaan mikään pikkujuttu. Kiinan viisumihakemuksessa on puolenkymmentä sivua. Se tulee palauttaa Kulosaareen, joka sijaitsee Suomen valtion alueella Helsinki-nimisessä kaupungissa, joka ei kiinalaisia kiinnosta.

Kulosaarta lähestyttäessä laitetaan silmät vinoon, ovesta sisäänastuessa nostetaan äänitaso oktaavia kimeämmäksi ja tökätään koreasti sormenjäljet suurlähettilään sinikantiseen vihkoon. Oma passi tulee olla mukana. Siitä otetaan ehkä nurkan takana laittomia kopioita Kiinan salaisen poliisin arkistoon. Vissiin. Ja nämä tiedot kun laitan tähän, niin häviän ihan saletisti linjoilta ennen aamuruskoa. Saa sanua, että meleko varmasti. Että zaiijian vaan teillekin.
Napsun linkki

"Kiinalainen kuni ajaa tsing-tsing tsing!" lauletaan lastenlaulussa. Ja tässä teille kiinalainen juomalaulu.
Kiinalainen juomalaulu

...että sanon kiinalaisille, jotta pitäkää tunkkinne. Enpä ois halunnukaan tulla pääskysenpesäkeittoanne syömään, eikä kiinnosta kyllä paistettu koirakaan, eikä kärmes. Tässä yhteydessä kerrottakoon, että tapasin joskus 90-luvulla yhden kiinalaisen, joka kertoi rinta rottingilla, että ellei saa siirtoelintä Suomessa, niin ei ole temppu eikä mikään hommata se Kiinassa.
...että pitäkää siirtoelimenne ja viisuminne. Prkl.

@@@

Asiasta kuudenteen mennäkseni, niin Paula Koivuniemi on kyllä kovan tason mimmi. Juuri nyt tulee randomilla Juutuupista musiikkia ja Paula vetää komeasti "Sua vasten aina painautuisin" (1978). Kerrassaan komeaa laulantaa!

Laulusta tulee mieleen joitakin aikoja sitten kuulemani tunnustus, jossa henkilö x kertoi suhteestaan naimisissa olevaan henkilöön z. Watsappailevat päivittäin. Perhe pyörii ympärillä, kun tyyppi salaviesteilee toiselle paikkakunnalle. Tätä sanoisin petokseksi pahimmasta päästä. Talousrikokset on pikkupala kaakkua tämmöisen rinnalla. Enkä syytä nyt henkilöä x, vaan tuota kaksoiselämän eläjää, nilviäistä sanoisin. Että ei kun viisumi Kiinaan vaan nilviäiselle lopuksi elämää ja pääskynsylkykeittoatriat hamaan kuolonpäivään. Koirasta tehdyt paistokset on tällä tyypille liian hyvää settiä.

@@@

Pittääkö tästä sitten lähteä johonkin muuhun viirusilmien maahan, häh.
Vai pysyäkö sittenkin kotomaan kamaralla.

Tämmöisiä ne on hyväosaisen länsimaisen pullamössökansalaisen aatokset. Mutta oon minä painanut duuniakin ja sitäpaitten matkailujutussa on toinenkin puoli. Nimittäin koira, joka rantautuu huusholliin jossain vaiheessa tämän vuoden puolella. Sitten ei lähdetä enää minnekään vähään aikaan, vaan ryhdytään paikkailemaan jälkiä, siivoamaan pissoja ja taistelemaan uusimmat villasukkansa äkkiä kaapin päälle naskalihampaiden ulottuvilta.

Näihin aatoksiin,
Helga

Ps. Kaikki kysyy (jopa email-teitse) vieläkö ratsastan. Sanon, että en. Vielä. Kävin juuri eilen tervehtimässä hyvää tuttua, jolla oli kipsi nilkasta reiteen ja monen kuukauden sairausloma. Pysyy realiteetit mielessä itselläkin.

Sekalaista meteliä ja Etelämantereen tuulahduksia

Kuva netistä, lähdetiedot kuvassa.

Tänään on pienten ja sekalaisten kommenttisten päivä.

Liikenne.

Tarjoan välillä tujaukset Madeiraa.

 Ehtiikö ihminen nopeammin perille, jos risteysalueella työntää autonsa keulan lähes vastaantulevan kaistalle päästäkseen kääntymään heti, kun olet koslasi kanssa lipunut ohitse?

Saako hieman enemmän elinaikaa itselleen? Kuoleeko 15 sekuntia myöhemmin?

Pakkanen.*

Pakkanen, aina kiristävä. Aina henkeäsalpaava, vaikka olisi vain 5 astetta kylmempi kuin eilen. Aina hyytävä. Estää hiihtämisen.

Mutta kuka muistaa vaikkapa talvea 1985, jolloin mittari ylitti -30 asteen rajan?

Vanhukset.

Missä ovat entisajan herttaiset mummut kiikkustoolia narisuttamassa kutomansa kaunis räsymatto tuolin alla? Hautaanko kaatuneet koko sakki? Tuliko tilalle yläripsiinsä irtolisäkkeet liimannut harppu, joka väännättää artroosilonkat tanallaan korkkareissa kadun yli puuteroitu ryppynaama äkäisissä kurtuissa?

Ankeuttajat.

Seuloutuvat esiin, kun laitat naamakirjaan kuvan riemukkaasta hiihtolenkistä. Tviittaavat, että nihkeä keli. Tai laitapa kuva lapsenlapsesta naamiaisasussa. Tviittaavat, että vaateparsi kiristää. Kokeilepa heppakuvaa? Tviittaavat, että aika- ja rahasyöppö.

@@@

*Ikuisuusaihe tässä talossa: jos pakkasta on tänään enemmän kuin eilen, laskiko pakkanen vai nousiko? Mielestäni laski. Yläkerran parlamenttiedustajan (vs.varajäsen) mielestä nousi. Mittarissa se kumminkin laskee minun mielestäni, joten konkluusio:

Pakkanen laskee.

Case is closed. Vs. parlamenttiedustajan varamies on väärässä. Taas.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Tiesitkö, että Suomella on Etelämantereella asumus?

Totta joka sana. Kuvassa on suomalainen tutkimusasema Aboa Etelämantereella. Olinpa kerran kauan kauan sitten seurueessa, jossa oli henkilö, jolla oli kontakteja tuonne. Kerroin, että Etelämantereella pitäisi vielä käydä, kun on ainut maanosa, jossa en ole käynyt. Siitä sikisi innokas rekrytointi: lähdepä sinne tohtoroimaan, sellaiselle olisi tilausta. 

No, ihan hullu en minäkään ole, vaikka läheltä liippaakin. En lähtenyt.

Sittemmin olen antanut kertoa itselleni, että Etelämantereelle tehdään Ruotsinlaiva-tyyppisiä risteilyjä Ushuaiasta, joka taitaa kuulua Argentiinalle. Siellä votkaturistit istuvat kuistilla trinksulasit kädessä on the rocks ja syynäävät hyiselle merelle. Laivan salissa alkaa ruokatarjoilu. Porsastelijat laskevat kaljatuoppiin hanaviiniä ja siirtyvät tappelemaan kaksin käsin katkaravuista, työntävät sormensa suklaakakkuun, nuolaisevat ja jatkavat samoilla sormilla tuulihattuja rusentelemaan.  Naapuripöydän paksumahainen mies röyhtäisee kuuluvasti ja niistää lautasliinaan. 

Yök. En lähde. 

@@@

Nämä kuvat on Sveitsistä tai Itävallasta.
Ehkä lähden sittenkin tänne.
Voiko tämä ihan oikeasti olla ottamani?

Lähtisinkö ehkä Australiaan tapaamaan naista, johonka tutustuin vuosia, vuosia sitten joutuessani jotenkin Angry Birds-sivuston kautta jollekin pelialustalle. Nainen sinkosi oikeasta reunasta kivikuulia vihreillä tipusilla lähestyessäni punaisella kotkalla takavasemmalta. Törmättiin jossain keskialueiden tietämillä, tervehdittiin ja ryhdyttiin naamakirjakavereiksi. Sain tietää hänen olevan vanhustenhuollossa hoitajana. Fb-päivitystensä kautta olen päässyt osalliseksi älyttömästä hirtehishumoristis-rahvaanomaisesta aussihuumorista, josta sain vihiä jo maassa käydessäni noin sata vuotta sitten. Ihan hervotonta porukkaa :D Viihtyisin siellä. Sinne lähdetään!

Lähteekö joku kanssani? Hyvä! Vaihdetaan kajakkiretki Aussinmaan tourneeseen. 

Keli oli häikäisevä ja ajankohta toukokuuta.
Kai tuo toinenkin kuva on ottamani, eikä Tsääreporin mainoksesta?
Tämä ainakin on, joten tuon toisenkin täytyy olla, kun oli samassa blokissa.

Keulani työntyi nyt kuva-albumiini ja ajatus lipuu koslallaan hitaasti ohitse. Viisain siirtyä Höyhensaarille.

Nukkukaa rauhallisesti ja pitäkää torppa lämpimänä,

Helga

Lauantaikimara: pohjoista leveyttä ja hypättyä eteläistä pituutta

Kuva: Helga, kuvasarja "Rompostelua lumikengillä"

Täällä Pohjantähden alla ja niin edelleen. Jeskamandeera, että viisu kävi joskus sieluun. Vaan niin muuttuu ihmisen sielu kurtistuvan nahkan myötä: nyt laulu tuntuu aika ätläkältä. (Kaunishan se on, juu juu. Ehkäpä pitkä toipumisvaihe on vain paaduttanut sieluni.)

No eniveis, terveisiä siis kaukaa pohjoisesta. Ammattilaisten kohtaamisia, verkostoitumisia, uusia kontakteja, hevoskuulumisten vaihtoa, työsuhdeproblematiikan pähkäilyä porukalla, besser wissereitä, hauskoja vanhoja tuttavuuksia, rautaista asiaa. Mikäpäs tässä on ollessa. Lunta riittää, eikä mikään sää ole huono ulkoilusää, jos kamppeet on kelejä myöten.

@@@

Viikon ruokavinkki

Päivänä muutamana osui K-Kaupan vinkkilehdykkä kätösiin ja muistutti laksasta! 

Laksa Sarawak oli polttaa sielun karelle kauan sitten Borneon Sarawakissa: tosi hottia. Borneossa oli kuin saunassa, suomalaisen lempiolosuhteet siis :) pakkasesta kun tullaan. 

Missään en ole kuullut niin erikoista linnunlaulua kuin Etelä-Kiinanmeren rannan sademetsissä. Olipa siinäkin seikkailua kerrakseen, jos kohta hyvin turvallisen ja siistin oloista. Malesia on muslimimaa, mutta länsimaalaisena naisena(kin) siellä oli ihan leppoisa olla ainakin noihin aikoihin.

Kuva: viimepäivien laksaa

Palattiin sittemmin saarelle uudelleen. Tuolla kertaa haluttiin tutustua saaren länsipäähän Sabahiin ja Kota Kinabaluun. Epäonneksi naapurimaan kansalaiset olivat majoittuneena samaan resorttiin oikein joukkokunnittain. Sikailu ja porsastelu rahatukot sormien välissä oli sitä luokkaa, että aasialaiset käänsivät inhoten katseensa. Ylenkatse ja röyhkeys kohdistui myös muihin matkailijoihin. Näin omin silmin kuinka ruotsalaiset saivat perinteiset "kilarit" ryslandialaisten takia. 

Paettiin iltana muutamana kalaravintolaan syömään. Vaan sinnepä oli vanjajoukkokin lapsineen rientänyt. Taisi olla heidän matkanjärjestäjänsä tuunaama illanvietto. Lapset kaivoivat viereisessä pöydässä antaumuksella neniään ja aikuisporukka ryntäsi esiintymislavalle pomppimaan ja kuvaamaan toisiaan iPadeilla paikallisen soitin- ja tanssiryhmän sekaan. Ryslandialaiset eivätkä ehkä ymmärtäneet, että kyseessä oli paikallisten vähävaraisten esitys ja ansaintamahdollisuus.

Resortin seisovan pöydän äärellä tapahtunut sikailu oli sitä luokkaa, että siirryttiin ruokailemaan lähialueen pieneen baariin, vaikka oltiin maksettu puolihoidosta. Vannon, että tarina on sanasta sanaan totta, enkä häpeile sitä kertoa. Eivät häpeilleet hekään mitenkään.

Summaroiden: Borneo on loistava lomapaikka, eikä lainkaan niin eksoottinen tai diivaileva kuin äkkinäinen ajattelisi. Matka kyllä on pitkä. Mahtaako Kuchingiin päästä Suomesta suoraankin? Aiemmin matka kulki Kuala Lumpurin kautta, tutustumisen arvoinen paikka sekin. Emme tosin osanneet Borneossa odottaa törmäävämme vanjakeskitykseen. Kaikesta kumminkin oppii. Opittiin tästä, että kannattaa ensin tutkailla mistä maista samalle alueelle matkoja tehdään ennen kuin alkaa matkaa järjestellä.

K-kaupan laksa

1 rasia (450g) broilerinpaloja

valkosipulia 

2 rkl kookosöljyä (laitoin ruokaöljyä)

3 rkl punaista currytahnaa (laitoin jauhetta)

2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna (laitoin inkiväärijauhetta)

8 dl kananlientä

1 tölkki kookosmaitoa

125 g riisinuudeleita

200 g tuoreita tai pakastettuja sokeriherneitä (skippasin tämän, kun ei ollut kaupassa)

3 rkl limetin mehua

1. Kookosöljy + broileri ruskista. Lisää curry + inkivääri.

2. Kanaliemi + kookosmaito. keitä 10 min.

3. riisinuudelit + sokeriherneet. Keitä 5 min. Lisää limetinmehu.

4. Jos keitos tuntuu liian kesyltä, lisää chilipalkoa hienonnettuna. Mungpavun itujakin suositellaan K-kaupan ohjeessa.

Kuva: Helga, sarja "Rompostelua lumikengillä".
Pienpetopyydys.

@@@

Viikon typeryyksiä, teille koonnut Porsasradio.

1. Fasepäivitykset. 

Sarja: Naiivit. 

Alaluokka: puutteelliset itsesuojeluvaistot

"Ilta kului ihanassa seurassa upean illallisen äärellä!"

2. Naistenlehtiotsikot.

Sarja: Keitetystä lampaanpäästä 

Alaluokka: vaihtoehtoiset faktat

”Pitkät työpäivät rasittavat myös ihoa.” 

Alaluokka: pseudofaktiset käsitteet

”Superruokaa.” 

Porsasradion oikaisupyyntö superrruokailijalle: 

Mitä hiton superruokaa? Tälläisen termin keksijät ja käyttäjät saisivat hävetä. Ruokahypetys kertoo liian hyvästä elämästä. Ruoalla on alettu leikkiä. Entisvanhaan siitä tuli tukkapöllyä.

Tästä kuvasta tarkkasilmäinen saattaa eräästä merkistä havaita, että lähituntumassa on lähde.

Kimaraterveisin

teidän Helga

Matkustamista, potilaita ja stressin hallintaa

Kuva: Helga

Kotona.
Kyllä matkailu avartaa. Mutta se on myös rankkaa jos ponnistelee ensin viisareiden edelle ja sitten jättäytyy niistä jälkeen. Siinä Helgalla nuppi menee sekaisin. Niinpä viime yönäkin aivosto sanoi klo 3.40, että nyt on nokkaunet otettu ja on aika nousta pirteänä viettämään iltaa ennen maatemenoa.

Mutta matka oli sen väärtti joka tapauksessa. Joku mölyävissä jenkeissä kovasti viehättää meikäläistä. Toisen ammattiryhmän edustaja kuvasi hyvin jenkkien pukeutumista, joka on kovin samankaltainen venäläisten kanssa, vaikka pitäisi olla "päinvastaista kansaa". Hyvin hoksattu!

Keski-eurooppalaisella pitkänmatkanlentojen syöttökentällä kuuntelin suomalaisseurueen puheita kotimaan lentoa odotellessamme. Mölysivät ensin kovaäänisesti tuoden tiettäväksi koko lähikunnalle, ettei tässä nyt millään naurettavalla Euroopanmatkalla olla oltu vaan kaukomailla. Sen jälkeen näppäräsormisin ryhtyi selaamaan netistä Suomen säätä raakkuen voitonriemuisena, että Suomessa on räntäsadetta ja tosi huonot kelit niin pitkälle kuin ennuste kantaa. Mustaa ja märkää! Sai suuren ilon sen tiedon julistamisesta, kuinka surkeaa kotimaassa on!
Ollaanko me kansana jotenkin negatiivishakuisia, kun saadaan tyydytystä siitä, miten ikävää meillä kotona on? Uutisetkin on yhtä marmatusta, asiaohjelmista puhumattakaan.

Toinen asia, mitä suomalaiset tuntuvat oikein rientävän mainostamaan (vaikkei se aina pidäkään paikkaansa), on pakkanen ja kylmyys. "We have -5 Celcius and snow, ha ha!" kuulin ulkomaalaisia informoitavan, vaikkei se ole totta. Eihän meillä mitään lunta ole kunnolla ollut oikein vuosiin ainakaan eteläisemmässä Suomessa.

http://lol-rofl.com/patient-care-cartoons/

Kyllä ajattelin suomalaista (liian?) hyvään tottumista potilaan puheitten kohdalla. Hän nimittäin tarvitsee pienen toimenpiteen. Hän ilmoitti kantanaan, että "haluaa sen ennen joulua". Haluaa?

Sanoin, että yritetään parhaamme, mutta lisäsin, että kun asialla ei nyt kuitenkaan ole erityinen kiire, pitää toki ensin huomioida ne, joiden toimenpide ei voi odottaa. Jouluunhan ei ole enää kovin monta työpäivääkään. 

Hän hyväksyi tämän muiden ihmisten huomioimisen hieman pitkin hampain ja jurputti siitä jonkun verran. Sitten hän lisäsi seikan, josta en voinut kuin ällistyä: "Teiltä pitää jonkun soittaa mullepäin siitä ajasta, mikä mulle aiotaan varata. Mä katon sitten sopiiko se mun aikatauluun."

"Mun aikatauluun" !? O tempora o mores. Sanoin selvällä suomenkielellä, että joulun jälkeen aikoja on enemmän, mutta ennen joulua on sen ajan ottaminen, mikä tarjolla on.

Ja aattelin, että on olemassa ihmisiä, joille mikään ei riitä. Me first - myself and I.

(Jutun yksityiskohtia ja käytettyjä sanamuotoja on muuteltu, ettei nyt kukaan pääse sanomaan, että täällä se laulaa aivan helposti tunnistettavien ihmisten tapauksia. Jos tuosta nyt joku tuon henkilön tunnistaa, niin annan kaikki siemenperunani valtion varmuusvarastoihin. Oikea tarina on kuitenkin pääjuoneltaan tämänkaltainen.)

@@@

Stressinhallinnasta
sen verran, että olen kurkkua myöten täynnä seuraavia hokemia:
- kukaan ei ole korvaamaton
- älä suorita elämääsi
- älä murehdi turhia
- älä pyri täydellisyyteen

Näitä hoetaan etenkin näin joulun alla suut vaahdossa. Ja näitä vaahtoavat eniten ihmiset, jotka sitten rientävät nypläämään nelikerrosten piparkakkutalojensa pitsikuorrutereunoja ja vaivaamaan tryffelitaikinaa itsekasvatetuista kaakaopavuista.

Kun meikäläinen sanoo, että ostan töysäläiset piparkakut Citymarketista, haen joulutortut leipähyllystä ja Olvin valmisjoulukaljapullot kilisevät ostoskassissani, he katsovat kummissaan: "Etkö edes perheelle laita...".
En. Isäntä laittaa mitä laittaa, sillä tänä vuonna tuli jouluaaton lisäksi bonuksena useamman pyhäpäivän työputki. Mutta sillä huhkimisella tienaan lomamatkan pelikentille ja isäntäkin pääsee mukaan.
Ja sanokoot kuka mitä haluaa, niin olen sen ansainnut. Toivon ansaittuja joululomia myös muille märässä ja pimeässä surkimusmaassa mataville kanssakansalaisille! Keneltäkään se ei ole pois, kun joku lomistaan nauttii.
Aamen plottis.

Helga,

joka alkuvuodesta harrastaa hieman vapaata kelluntaa ja pakkaa huusholliaan. Tätä kotia jään jonkin verran kaipaamaan, on niin hyvässä paikassa. Mutta toisaalta: my home is where I lay my hat. Maallisiin asioihin ei ole kiintyminen.

Pakkailen matka-askiani

Siinä se vanha ystävä taas ammottaa suu avoimena ja valmiina vastaanottamaan sekalaisen joukon vaateparsia, joista perillä on sitten hyvällä kekseliäisyydellä laadittava joltisestikin virallisen näköinen asetelma. Hyi olkoon, että se on sitten vastenmielinen laji.

Tottahan osaisin sonnustautua sävy sävyyn, räikyviin punaisiin korkokenkiin yhdistettynä yhtä räikeällä paloautonpunaisella kotelomekolla ja kaulahurstuukilla, siihen sipaistuna pikkujakkunen ja tätimoonika-tyyppinen käsväsky.
Entäpä flanellipaidan retale, polvista valmiiksi revityt farkut ja lätsähtäneet lenkkikengät, Parka-takki ja Luontoliiton logolla varustettu, kulmauksistaan rispaantunut reppu (Arabihuivi lisäbonuksena)?

Kenties mustat tekonahkahousut myötäilemässä appelsiini-ihoa, musta jerseyjakku ristiin rastiin vatsanpoikki kaahaavinen vetoketjuineen, vyölenkkiin paksu metalliketju, Rapala-uistin silmäkulmaan ja tukka trimmerillä ohimoilta kaljuksi vedettynä, harjasosaan violetti raita?

Njet.
Taidan pakata mukaan myös kansallispuvun, se sopii joka tilanteeseen :) Voisi tehdä Keski-Euroopassa säväyksen, kun pienellä "Näin vedetähän verkaa, näin kudotahan sarkaa"-tyyppisellä kansantanssiaskelluksella purkautuisin metrosta kokouspaikalle. (Ehkä metron paukahtavien ovien väliin jäävine helmoineni valitsisin kuitenkin taksikyydin?)

Äsh.
Nyt siellä on sekalainen määrä eripituisin hihoin varustettuja pikeepaitoja (pelipaidat talvikäytössä), yksi kallis Ruotsintiikerineule, parit mitäänsanomattomat housut, kappale kesäisenharmaita housuja, joku omituinen tunika (jota en kumminkaan käytä) ja hetken mielijohteesta ostettu kudosneuleen ja kangastilkkujen pariutumisen seuraukselta näyttävä sekasikiöjakku.
Jospa noista saa kasattua jotakin.

@@@

Nyt ei oikein ole lähtöfiilis-olo, kun reissu kestää niin monta päivää. (En sano montako, ettei valtava lukijämääräni ryntää Keski-Eurooppaan perääni vakoilemaan.) Vähempikin riittäisi. 

Olen haalinut kirjastosta Aapelin "Onnen pipanoita" ja Kurt Vonnegutin yhden kirjan. Edellinen Kurt Vonnegut-kokemukseni on synnytyssalista, jossa luin kirjaa nimeltä "Piruparka" ja muistaakseni juuri Vonnegutin tuotantoa. (Kirja piti kyllä laittaa vähäksi aikaa syrjään, kun tuli muuta mietittävää.) En muista kirjasta pätkääkään - kas kummaa :D Nyt on siis aika sivistyä uudelleen, sillä Kurt ei taida ihan pikkunappula olla maailman kirjallisuushistoriassa. Ei aivan yhtä stara kuin Sofi Oksanen, joka nykyisellään kaikkien edustustöittensä ohella hoitaa myös maamme ulkopolitiikkaa Frankfurtin kirjamessuilla. Mutta Sofin jälkeen Kurt on heti hyvänä kakkosena. Kysykää vaikka Pulizer-palkintoraadilta (jos sellainen löytyy).

Haa haa, katteellisten puhetta! Täällä harrastelijatöhertäjä heittää vinoa läppää maamme suuresta nimestä. Kas kun ei kohta äidy Sibeliusta morkkaamaan. Sitten vuorossa Mannerheim ja suurristin ritarit. On otsaa!

@@@

Mutta tuosta Pyhäjoen ydinvoimalahankkeesta sanon kyllä että jarrua kehiin ja maalaisjärkeä! Olen tänään suorittanut tutkivaa haastattelua työpaikan käytävillä: Rosatom - puolesta vai vastaan? Miten onkin, että yksikään haastatelluista (n= noin 10) ei sanonut "Daa". Jokainen oli jyrkästi vastaan. Yhdellä tosin oli hyvä argumentti: Rosatom OK jos liitytään samalla Natoon. Aika ovelaa. Kyseessä on henkilö, joka reissaa paljon Ryslandian syrjäseuduilla ja tapaa natiiveja. On kuulemma aika vasta joutunut venäläsiseurueessa nostelemaan maljoja Putinille. Ho hoo: epäisänmaallinen jenginpetturi! Ja se hänelle julki tuotiin.

...jos isot (ja pienikokoiset) poliitikkopojat väittää, että tuo ydinvoimala suorastaan vähentää Suomen riippuvuutta Venäjältä ostetusta sähköstä JA jos hesari tänään väittää, että iso osa sähköstämme ostetaan Pohjoismaista, niin voi asettaa kysymyksen: miksemme ostaisi vielä enemmän sähköä Pohjoismaista (liikeneekö niiltä?) ja sitä kautta vähentäisi Rysland-riippuvuutta?

Silkkaa typeryyttä ja sinisilmäisyyttä on antaa ydinasevaltion virittää ydinvoimalaa Suomen maaperälle. Entäs, jos niillä on joku mikrosiru asennetavaksi voimalan ydinreaktorin alle ja ohjauskeskus Moskovassa...Siinä on pommi valmiiksi, eikä tarvi omia nurkkia sotkeä.

Ydinviesti: EI Rosatomille! Njet Rosatom!

Olen puhunut. 

@@@  

No, lienee aika siirtyä räyhäämään Höyhensaaren väelle ja sitten nokka kohti Keski-Eurooppalaisia puhekorokkeita, joilta voi antaa lausuntoja (keltaiselle) lehdistölle tai ainakin kuvansa laihdutuslääkemainokseen.

Ripottelen pipanoita matkani varrelta. Jos joku kykenee niitä seuraamaan, niin ei kun vetäisemään sekasikiöasusteeni liepeestä ja mennään olutbaariin.

Bis Bald,

Helga

Laiska töitään laskee ja leuhkana kehuu

Kuva: Helga

Niin on ollut hektinen viikko, että heikompia hirvittää. Tunnelma vielä tiivistyy kaamosaikoja lähstyttäessä kun maassa on marras. Olen nimittäin aikeissa suorittaa kokeellisen tutkimuksen (n=1 eli mie itte). 

Tutkimusongelma: jos täyttää kalenterinsa kaamosajaksi äärimmilleen selviääkö siitä paremmin takaisin valoisaan aikaan? Jää nähtäväksi.

En ole sanonut yhdellekään luento- tai työpyynnölle "ei", vaan suostunut kaikkiin oikein innokkain mielin (kuuluu koeasetelmaan). En ole sanonut yhdellekään työ- tai kokousmatkalle "ei" (kuuluu koeasetelmaan).

Seuraus tällä viikolla: läksin eilenaamulla klo 5.20 liikenteeseen ja ajoin kotipihasta kauas pois antamaan asiantuntija-apua eräässä pahan työvoimapulan kurjistamassa terveydenhuoltoyksikössä. Kotona olin takaisin klo 20 ja takana yhteensä yli 500 km maantieajoa. Tämä toistuu jonkun viikon välein aina joululle asti (kuuluu koeasetelmaan).

Kuva: Helga, viimeisiä kukkijoita

Ensi viikolla häivyn *jonnekin päin Eurooppaa työmatkalle. Enköhän vinkaise sieltä tunnelmia eli vakoilen lähipiirin ihmisiä ja piirrän muutamin vedoin groquis-tyyppisiä luonnoksia ihmistyypeistä. Sitähän lukijani rakastavat, eikö totta ;)

Lähiaikoina on lisäksi tiedossa pieni pelimatka *lämpimään maahan naisporukalla. En tohdi siellä aivan koko viikkoa palloa läiskiä, blikten framför allt, ja palaan muuta joukkoa aikaisemmin. 

Sitten on tiedossa kokous- ja koulutusmatka *rapakon taa. Matkustusaikataulu vaikutti rankalta, eikä perilläkään kovin kauaa olla voimia keräilemässä. Saas nähdä, kuinka wanhalla enkrut riittää.

Ja vielä on yksi *aurinkopelimatka isännän kanssa heti, kun joulunpyhät olen armoitettuna ja arvalla valittuna saanut hyvän ja auttavaisen osan tehdä työtä sairaalassa muiden käpertyessä kinkkujensa ääreen. (Olen kyllä 2 edellistä jouluaattoa ollut töissä, mutta kuka vanhoja laskee!?)

Sen jälkeen on matka *Joensuuhun :D joka passaa loistavasti matkakohteeksi!

* merkkasin oikein näin tähdellä koeasetelman retkikohteet. Enks oo vähä...plim plom...!?

Kuva: Helga

Tässä se laiska töitään laskee olohuoneen sohvalla makuupussissa maatessa. En saa oikein nukutuksi makuuhuoneessa tällä hetkellä, jotenkin kuin ilma loppuisi? Isäntä siellä yksinään möllöttää, kun vaimo on vaeltanut retkeilemään olohuoneen sohvalle. Huomenna retkeilen tästä eteenpäin makuuksinen, sillä kurvaan tervakaupunkiin katsomaan pienokaista lapsenlasta. Tiedossa on mm. sormiväreillä maalaamista :). Ihanaa!

...mutta ennen lähtöä täytyy käydä ratsastustunnilla -  arvasitte varmaan.  Jos senkin jälkeen on ajokunnossa, niin ei kun Club for Five huutamaan ja urku auki konepellin alta.

Semmoista se on, kaamosajan tappo, kun koeasetelma on päällä ja koeasetelman testitoiminnot puskevat niskaan.

t. Helga

Helgan ryhmämatka 1 henkilölle. Päivä 1.

Kaikkea sitä näkyy, kun matkalle lähtee. Jo Suomen puolella.

Nainen, sääret kuin bambilla, huimankorkeat korkosaapikkaat, Zha Zha Garbon (tmv.) malliset aurinkolasit peittäen puoli naamaa, pikkuruinen villabolero-tyyppinen yläosa, kaksi koristeellista pikkulaukkua ja... arvatkaapa mitä toisessa kädessä?
Aivan oikein: pitkä nahkaremmi, jonka päässä tempoili kahden metsästyskoiran lemmen tuotos, kookas sekarotuinen, joka sännähteli sinne tänne ihmisiä tervehtimään ja emäntä korkeissa saapikkaissaan koitti pysyä pystyssä.

****
Näkyi myös iloinen golfinpelaajatyttönen matkalla Espanjaan harjoittelemaan: tsemppiä ja puhtia harjoituksiin! Oli menossa ihan kilpapelaajien harkkoihin,maamme nuoria valmennettavia.
****
Suomalaista taksinkuljettajaakin sain haastatella. Hän oli sitä mieltä, että aikoo yrittää ulkomaan bisneksiä. Taksia ajeli vain firaabelihomminaan renkinä kaverille. Innostui isoäitiydestäni niin, että suu loksahti polviin: ei voi ol...! Ja tuumi sitten kuulevansa kyllä kaikenlaisia ihmetarinoita taksitöissään.
Jospa halusi olla kohtelias :) vanhenevalle kalkkunakaulalle, ryhmysormelle.

****
Lentoaseman ravintolassa seuraava menu:
1 kpl suomalaisnaudanlihasta tehtyä Hampurilaista 20,50€ (kuivaa, mäkkäriä huonompi esitys, hinta tosin eri)
1 kuppi salaattia (sellaista valmissekoitusta pussista) 4,30€
1 pullo Luomu-Leevi olutta 8,40€
Viereisessä pöydässä kolme noin kuuskymppistä rouvaa, pitsikuosia ja kaulassa kukallista huivia (miksi vanheneva nainen haluaa ripustaa kaulaansa sen vanhan kukallisen keinokuituhuivin?). Tilasivat ruokaa ja sitten Pitsikuosi sanoi:
"Mitäs roskia nuo on?" ja osoitti ruokaansa.
Ja nuori geelitukkapoika opetti: "ne on pinjansiemeniä."
"Pinjansiemeniä, jaa. No, en mä niitä lyllä syö kuitenkaan."
Niin kääntyvät maailmassa roolit päälaelleen: ensin lapsi on ennakkoluuloinen ja ronklaa ruoka-annostaan, tädit informoivat. Myöhemmin täti on ennakkoluuloinen ja ronklaa, pojat informoivat.

***
Tulin tähän vanhaan Keski-Eurooppalaiseen kaupunkiin lentoasemalle, että baffff vaan. Sitten pitikin ryhtyä miettimään käytännön toimia, kuten: mistä täältä saa lipun junaan, joka menee kaupunkiin ja koska se menee ja mistä. Mutta rauhassa miettimällä (tai maanmiehiä seuraamalla, tosin nyt heitä oli perin vähän) asiat selviää.
Pääsin kaupunkijunan penkkiin ja eikös vastapäätä istahtanut joku skimbapoika rinkkoineen. Excuse me, please, oh sorry, no problem! Näin me juteltiin vähän aikaa, sitten poika soitti kännykällä ja puhui sinne ihan selvää suomea. Sanoin pojalle, että puhutaanpa sittenkin suomea.
Ja niin me puhuttiin. Helsinkiläinen akateeminen bisnespoika matkalla skimbalomalle. Jaettiin kokemuksia ja kuulumisia eri aloilta. Aina on hyvä kuulla uusia näkökantoja.
Poika oli ollut opiskelijavaihdossa kaupungissa, johon olin menossa ja osasi kertoa kaikenlaista.
***
Sitten tuli vastaan rautatieasema. Ja was nun? Mihkäspäin se hotelli nyt tulikaan, kun pari viikkoa sitten sitä siikasin viimeks... Ei kun kännykän karttaohjelma esiin. Mutta täh: kännykkä ei saa yhteyttä internettiin, herjailee vaan. Siis: ei karttaa, joten päätin ostaa makkaran Ein Wurstler oli myyjä. Mustardia päälle.
Makkaran myötä äkkäsin karttoja myyvän paikan, 5.60€ ja kartta näpeissä.

...ja ei kuin kohti hotellia. Siellä pieni harmaatukkainen setä juuri ja juuri häämötti tiskin takana. (Hieman erikoinen hotelli ikivanhassa talossa, jossa on erästä sivistynyttä toimintaa hotellitoiminnan lisäksi.)
Setä sanoi: "Ei ei! Guten Tag! Sie mussen in den anderen Hotell gehen, yk-si kak-si kol-lme, manantai tistai keskiviko torstai perjantai, nakemin, hyva yota..." Sanoin sedfälle, että sie können Finnish, oder was? Uksi viko opiskelu. Jaha.
Setä opasti toiseen hotelliin, josta palauduin takaisin sedän luo. Tällä välin englantilainen humalainen (nicht Finnisch!) aiheutti sedälle päänvaivaa ja hän tyrkkäsi minut hissistä kohti huonettani. Kapusin jonnekin hassulle vintille, jossa avaimeni ei sopinut oveen, tai ei ainakaan kiertynyt. Kokeilin kahvasta: huoneen ovi oli auki valmiiksi. Siis ei kun eteenpäin, keskelle huonetta pakaaseineni ja katsahdin sänkyyn: siellä makasi täysissä pukeissa (tosin shortsit jalassa) mies mitä ilmeisimmin sikakännissä. Ei havahtunutkaan tulooni.

Peruutin käytävään, jossa kuulin setävanhuksen tappelevan umpipäissään olevan, arviolta äänestä päätellen n. 35-vuotiaan  nuorenmiehen kanssa.
Tutkailin avainta: siinä luki 505. Ovessa luki 502.

***
Ja tällä välin kännykkääni oli tullut viesti: Jyrki Katainen eronnut pääministerin virasta.
***
OMG! Mistä me nyt uusi Jyrki saadaan. Joku Jyrgen Heider ehkä täältäpäin?

...kaadun petiin tässä siistissä, mutta hieman hassussa ullakkohuoneessa.

t. Helga

Ps. kuva puuttuu, kun Samsung-kamera ei löytänyt täältä wifi-verkkoa. Mutta ehkä huomenna?

Kiirettäkö?
Ei suinkaan. Vain hieman monen tason toimintaa, siinä kaikki.
Olen nimittäin jo vuosia sitten tullut siihen lopputulemaan, että kaikki tuntemani kiireisyyttään korostavat hahmot ovat kiireriippuvaisia. Tarvitsevat kiireen pysyäkseen vakuuttuneina siitä, että ovat kiinni systeemissä.
Tähän systeemiin ei enää kiirettä kaivata.

***
Sen verran on kuitenkin ollut puuhaa, että Jari Tervo Esikoisineen on lepäillyt rauhassa olohuoneen nojatuolinjalkojen alla odottamassa päivää parempaa.
Miksi nojatuolinjalkojen alla?
Siksi, että remontin vuoksi olemme ukkokullan kanssa vetäytyneet olohuoneen nurkkaan, jossa isäntä makaa sohvassa, minä hallinnollisena alamaisena (uskokoon ken haluaa) astetta alempana lattialla patjalla ja koira kolmannella tasolla eli alapuolellani. Kuten verbaalisiin väläyksiin taipuvainen toverini totesi, asustamme isäntä, emäntä ja koira alenevassa polvessa.
Remontti nousee ensi viikon alussa tänne yläkertaan, jonka vuoksi leirimme pakenee alakertaan. Herra tietää, muttei vielä kerro, minne kaikki tavara roudataan alta pois.
Mutta Herra omistaan huolen pitää ja kaikki järjestyy aina jollain tapaa, uskokaamme.

***

"Harakka on huono lentäjä", sanoi isäntä ruokapöydästä ulos katsoessaan.
"Ja millä perusteella!?", huudahti harakka ohilentäessään.
Aivan. Ihminenkö ilman siipiä määrittelee oikeaoppisen lentotavan.
Saatoin vain liittyä harakan edustamaan mielipiteeseen kaikella tarmollani.
Ihminen pysyköön lestissään, eivät taivahan linnutkaan tule meitä neuvomaan.

***

Matkasuunnitelma on jumittunut Keski-Eurooppaan, joskin Dar Es Salaamin lentoja on tutkailtu.
Sielläpäin olisi vähän kyläpaikkaa. Mutta sen verran menee lentoreitti kiemuraiseksi ennen kuin perille päästään, että täytyy jättää väliin ja pysyttäytyä alppimaiden tuntumassa.
Ehkä otan junan Luzerniin, Livornoon, Lioniin tai Lictensteiniin?
Olen jo melkein matkani tehnyt karttoja tutkimalla ja makustelemalla. Tartteeko lähteäkään :) ?

***
Spotifystä huutaa Huulio Ikleesias. Voi hyvän tähden, siinä on sitten jämäkkä kundi noin niin kuin ulkoisilta olemuksiltaan. Entäpä jos jonakin remonttiaamuna sohvalta nousisikin Huulio? Olisipa siinä ällistystä kerrakseen. Mutta tyydyn Tom Jonesiin :) Joskin hänen viimevuosien kuvansa olivat aika...no jaa. Aika aikaansa kutakin, eikäpä omakaan peilikuva ole vuosien varrella kohentunut. Mutta näkö on huonontunut ja sen puoleen siis tasoissa ollaan.

Tämä nainen oli korjaamassa museoaluetta Intiassa.

***

Lopuksi:
jos joku tietää, kuinka iPhonen käyttöjärjestelmäpäivityksen (iOs7 kai?) jälkeen saadaan podcastit toimimaan, niin ei kun neuvoa tännepäin. Olen parikin tuntia taas yrittänyt ratkoa, kuinka saisin tilatuksi podcastit tähän hauskaan kuunnelmaan:

Linnunradan käsikirja liftareille

Sehän on Yle Areenasta alkanut tulla uudelleen, lukijana iki-ihana Lars Svedberg.

Hemmetin hemmetti, en saa edes .mp3-tiedostoina sitä imuroiduksi. 

Heitän tuolla hempatin iPhonella kohta harakkaa. Kamerakin meni päivityksen myötä ihan huonoksi. Nämä samat havainnot näyttää tehdyn myös muissa maissa. Olen tutkinut netistä asiaa. Tuohon podcast-ongelmaan vaan en ole löytänyt ratkaisua sieltäkään.

****

Nyt kaverin kanssa lenkille nelijalkainen ystävä kolmantena pyöränä riuhtomassa sinne tänne.

Hyvää tulevaa pyhäpäivää!

t.Helga

Matkailua, väsymystä ja tohtoriseurueita

Matkailusuunnitelmani ovat jumiutuneet eräälle keskieurooppalaiselle lentokentälle. Meno- ja paluulippu on jo lakkarissa, mutta minne hiivattiin lähtisin siitä etenemään?

Tarkastelin päättömän suunnitelman varassa ensin lentoja Hong Kongiin, jossa olen Kowloonissa viettänyt joitakin hotelliöitä ja pyörinyt puolukkana liukuportaita ylös ja alas, kipittänyt katuja sinne tänne ja ollut jäädä auton alle. Päätin tuolloin tulla sinne vielä uudelleen muutamaksi päiväksi. Enempää siellä ei todennäköisesti jaksaisi olla.

Tämä allaoleva kuva on tallentunut myös omaan kameraani, joskin tässä se on imuroitu netistä.

Mutta HongKongia lienee siirretty kauemmaksi sitten viime käynnin, sillä Keski-Europastakin sinne lentelee kotvan aikaa. Joten hylkäsin Hong Kongin.

***

Jokin Välimeren rannikon kohde ehkä? Jota voisi lähestyä vaikkapa rautateise tehden ensin junalla mutkia alppiratoja pitkin. Venetsia? Herätä aamulla kondolikuskin vihellykseen Canal Granden liplattaessa ikkunan alla? Tai kenties sumuiseen aamuun, jolloin ilmeettömät naamiokasvot lipuvat helmat maata viistäen pitkin Venetsian katuja kadoten mystiseen sumuun ja ilmestyäkseen uudelleen nurkan takaa. Mustat silmäaukot naamarissa tuijottamassa kohti? Vai oliko sittenkin alkuperäinen tarkoitus nousta muutaman kilometrin korkeuteen johonkin hiljaiseen alppimajaan lehmänläjien ryydittäessä tienvierusta?

Ikkunat ja kaikenkarvaiset suunnitelmat auki Eurooppaan. Kyllä Herra omistaan huolen pitää. Päädyn todennäköisesti lopulta kuitenkin jonnekin, mikäli vanhat merkit pitävät kutinsa. Maa ja paikkakunta siis vielä auki.

***

Ihmisen riehuessa sinne tänne, kertyy siitä väsymystä. En tahdo aina muistaa pysähtyä huilaamaan. Tänään saavuin eräästä Suomen yliopistokaupungista, jossa kokoustettiin eilisestä lähtien ja vielä aamullakin. Kotiin saavuttuani kävin sohvalle ja vietin siinä yhden työpäivän verran. Nyt voikin kohta siirtyä nukkumaan.

Ydinviesti: muistakaa ihmiset levätä välillä.

***

Tapasin läjän tohtoreita. He ovat päteviä, tärpäköitä, kilpailuviettisiä, kunnianhimoisia, lahjakkaita, hauskoja, kovaäänisiä, kiilareita, älykkäitä, itsekkäitä, narsistisia, lempeitä, kollegiaalisia, huumorintajuisia, tosikkoja ja aivan hemmetin fakkiutuneita ammattiasioihinsa. Siis ihmisiä. 

Joskus toivoisin, että he huudahtaisivat yllättäen: "Sain eilen komean mateen!" Tai: "Hemmetti, etten saanut niitä matonkuteita vielä leikatuksi."

Kun he eivät sitä tee, teen sen itse. Mutta mulla onkin kollegion kesken omituisen tyypin maine jo valmiiksi. Että mitään menetettävää ei sen puoleen ole.

***

Muista pyhittää lepopäiväsi,

t.Helga,

(joka nappaa edellisestä lauseesta heti itsensä kiikkiin: aioin tehdä kiireellisiä työhön liittyviä hommia, höh)