Nainen, sääret kuin bambilla, huimankorkeat korkosaapikkaat, Zha Zha Garbon (tmv.) malliset aurinkolasit peittäen puoli naamaa, pikkuruinen villabolero-tyyppinen yläosa, kaksi koristeellista pikkulaukkua ja... arvatkaapa mitä toisessa kädessä?
Aivan oikein: pitkä nahkaremmi, jonka päässä tempoili kahden metsästyskoiran lemmen tuotos, kookas sekarotuinen, joka sännähteli sinne tänne ihmisiä tervehtimään ja emäntä korkeissa saapikkaissaan koitti pysyä pystyssä.
****
Näkyi myös iloinen golfinpelaajatyttönen matkalla Espanjaan harjoittelemaan: tsemppiä ja puhtia harjoituksiin! Oli menossa ihan kilpapelaajien harkkoihin,maamme nuoria valmennettavia.
****
Suomalaista taksinkuljettajaakin sain haastatella. Hän oli sitä mieltä, että aikoo yrittää ulkomaan bisneksiä. Taksia ajeli vain firaabelihomminaan renkinä kaverille. Innostui isoäitiydestäni niin, että suu loksahti polviin: ei voi ol...! Ja tuumi sitten kuulevansa kyllä kaikenlaisia ihmetarinoita taksitöissään.
Jospa halusi olla kohtelias :) vanhenevalle kalkkunakaulalle, ryhmysormelle.
****
Lentoaseman ravintolassa seuraava menu:
1 kpl suomalaisnaudanlihasta tehtyä Hampurilaista 20,50€ (kuivaa, mäkkäriä huonompi esitys, hinta tosin eri)
1 kuppi salaattia (sellaista valmissekoitusta pussista) 4,30€
1 pullo Luomu-Leevi olutta 8,40€
Viereisessä pöydässä kolme noin kuuskymppistä rouvaa, pitsikuosia ja kaulassa kukallista huivia (miksi vanheneva nainen haluaa ripustaa kaulaansa sen vanhan kukallisen keinokuituhuivin?). Tilasivat ruokaa ja sitten Pitsikuosi sanoi:
"Mitäs roskia nuo on?" ja osoitti ruokaansa.
Ja nuori geelitukkapoika opetti: "ne on pinjansiemeniä."
"Pinjansiemeniä, jaa. No, en mä niitä lyllä syö kuitenkaan."
Niin kääntyvät maailmassa roolit päälaelleen: ensin lapsi on ennakkoluuloinen ja ronklaa ruoka-annostaan, tädit informoivat. Myöhemmin täti on ennakkoluuloinen ja ronklaa, pojat informoivat.
***
Tulin tähän vanhaan Keski-Eurooppalaiseen kaupunkiin lentoasemalle, että baffff vaan. Sitten pitikin ryhtyä miettimään käytännön toimia, kuten: mistä täältä saa lipun junaan, joka menee kaupunkiin ja koska se menee ja mistä. Mutta rauhassa miettimällä (tai maanmiehiä seuraamalla, tosin nyt heitä oli perin vähän) asiat selviää.
Pääsin kaupunkijunan penkkiin ja eikös vastapäätä istahtanut joku skimbapoika rinkkoineen. Excuse me, please, oh sorry, no problem! Näin me juteltiin vähän aikaa, sitten poika soitti kännykällä ja puhui sinne ihan selvää suomea. Sanoin pojalle, että puhutaanpa sittenkin suomea.
Ja niin me puhuttiin. Helsinkiläinen akateeminen bisnespoika matkalla skimbalomalle. Jaettiin kokemuksia ja kuulumisia eri aloilta. Aina on hyvä kuulla uusia näkökantoja.
Poika oli ollut opiskelijavaihdossa kaupungissa, johon olin menossa ja osasi kertoa kaikenlaista.
***
Sitten tuli vastaan rautatieasema. Ja was nun? Mihkäspäin se hotelli nyt tulikaan, kun pari viikkoa sitten sitä siikasin viimeks... Ei kun kännykän karttaohjelma esiin. Mutta täh: kännykkä ei saa yhteyttä internettiin, herjailee vaan. Siis: ei karttaa, joten päätin ostaa makkaran Ein Wurstler oli myyjä. Mustardia päälle.
Makkaran myötä äkkäsin karttoja myyvän paikan, 5.60€ ja kartta näpeissä.
...ja ei kuin kohti hotellia. Siellä pieni harmaatukkainen setä juuri ja juuri häämötti tiskin takana. (Hieman erikoinen hotelli ikivanhassa talossa, jossa on erästä sivistynyttä toimintaa hotellitoiminnan lisäksi.)
Setä sanoi: "Ei ei! Guten Tag! Sie mussen in den anderen Hotell gehen, yk-si kak-si kol-lme, manantai tistai keskiviko torstai perjantai, nakemin, hyva yota..." Sanoin sedfälle, että sie können Finnish, oder was? Uksi viko opiskelu. Jaha.
Setä opasti toiseen hotelliin, josta palauduin takaisin sedän luo. Tällä välin englantilainen humalainen (nicht Finnisch!) aiheutti sedälle päänvaivaa ja hän tyrkkäsi minut hissistä kohti huonettani. Kapusin jonnekin hassulle vintille, jossa avaimeni ei sopinut oveen, tai ei ainakaan kiertynyt. Kokeilin kahvasta: huoneen ovi oli auki valmiiksi. Siis ei kun eteenpäin, keskelle huonetta pakaaseineni ja katsahdin sänkyyn: siellä makasi täysissä pukeissa (tosin shortsit jalassa) mies mitä ilmeisimmin sikakännissä. Ei havahtunutkaan tulooni.
Peruutin käytävään, jossa kuulin setävanhuksen tappelevan umpipäissään olevan, arviolta äänestä päätellen n. 35-vuotiaan nuorenmiehen kanssa.
Tutkailin avainta: siinä luki 505. Ovessa luki 502.
***
Ja tällä välin kännykkääni oli tullut viesti: Jyrki Katainen eronnut pääministerin virasta.
***
OMG! Mistä me nyt uusi Jyrki saadaan. Joku Jyrgen Heider ehkä täältäpäin?
...kaadun petiin tässä siistissä, mutta hieman hassussa ullakkohuoneessa.
t. Helga
Ps. kuva puuttuu, kun Samsung-kamera ei löytänyt täältä wifi-verkkoa. Mutta ehkä huomenna?
