 |
| Kuva: wikipedia |
Nyt siis seisahduimme koiran kanssa nykyteknologian pysäyttäminä. Ei niin huono sekään, sillä siinä seisoskellessa ryhdyin tarkkailemaan sulapaikkaa, josta tuntui kuuluvan outo ääni. Ensin se vaikutti jäänreunan ritinältä pakastuvassa illassa, mutta sitten alkoi kuulua kova tuhina. Kuin siili olisi tuhissut jään reunan tietämillä vieressämme! Eipä ollut siili, vaan saukko se siinä oli tullut tarkastelemaan ohikulkijoita! Oli varmaan sukeltanut pitempään ja haukkaili välillä happea. Olin myös havaitsevinani sulan toisella reunalla toisen saukon, vaikka netin mukaan eivät mitään laumasakkia olekaan. Lisäksi olin kuulevinani aivan kuin vihellystä, hyvin korkeataajuista kuin koirapilli. Viheltävätköhän saukot toisilleen vai vihelsikö vain päässäni? (Hyvin mahdollista. Tai ehkä koira vihelteli pitkästyksissään.)
@@@
Joku viikko taapäin olin hiihtelemässä jäällä ja havaitsin nämä jäljet.
 |
| Kuva: Helga |
Kukapa muu se siinä on viuhtonut menemään, ellei saukko itse. (Nuo sukset ovat minun. Älkää uskoko koiraa, se on kova valehtelemaan.) Häntä on siipottanut sivuitse saukon tohottaessa.
Hiihdellessäni eteenpäin havaitsin pienessä rinteessä tämän laskujäljen.
 |
| Kuva: Helga |
Voi sitä saukkoa, mikä veijari!
Allaolevasta linkistä lisää saukosta, jonka latinankielinen nimi on hauskasti lutra lutra. Kovasti se sulassa lutrailikin ennen kuin solahti näkymättömiin ja pulpahti esiin toisella puolella sulan reunaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saukko
Luonnon tarkkailu on kyllä yksi suurimmista ja halvimmista riemuista! (Etenkin tässä, missä nyt asun. Harmi on muuttaa tästä paratiisista pois!)
t. Helga
2 kommenttia:
Heippa Helga! Voih, kateeksi käypi luontokokemuksesi... Eikä noita saukkoja nyt joka päivä ympärillä häärää. Mutta luonnossa onkin se juttu, että pitää jaksaa pysähtyä tarkkailemaan, eikä painella naama punasena mahdollisia muita liikkujia sauvoilla ja kirveillä huitoen. Kyllä ulkona pitää olla "sillä silmällä" matkassa, ettei jää kaikki kokematta.
Ei se sun Koira kovin kova ole valehtelemaan, kun yritti hyvissä ajoin jo viestittää omia näkemyksiään asioista. Paitsi jos se yritti valehdella, että kuvasitkin sen ikiomia joulupukilta saamia suksia :)
On tämä kevään tulo ihanaa aikaa! Täällä paistaa aurinko täydellä naamalla ja saa mielet iloisiksi.
Äläkä luule, etten lukisi jokaikistä juttuasi, vaikka en kovin usein vastailekaan. Päivieni ilo!
Oikein mukavaa jatkoa
toivottaa Monni
Hei Monni,
totta! Saukkohavainto on takuulla ensimmäinen ja viimeinen.
Tein päivänä muutamana myös havainnon tuosat "naama punaisena paahtamisesta". Joku nainen oli ajautunut luistelusuksilla sellaiselle jääbaanalle, jossa oli umplittu moottorikelkalla ja jonka pinta sitten oli jäätynty rosolaiseksi pöpeliköksi, kuin Pohjoisnavan ahtojäissä. Ja hän sinnikkäästi koitti edetä sitä uraa pitkin tuskan virnistys kasvoillaan, kun hankikaan ei vieressä kantanut. Aattelin mielessäni retkisuksilla paarustaessa, että joku hiihtohulluden geeni tähän kansaan on kyllä virittynyt, että pitää vain puskea, vaikka läpi harmaan kiven. Nauttinut ei varmaan hiihdostaan ei sitten pätkääkään! Voihan sen kilpasuoritushiihtopätkän suorittaa pururadoilla ja tehdyillä latupohjilla, jos se nyt on ihan must.
(Taidan pakata Trangian, eväät ja hiihtää retkeille koiran kanssa.)
Hauskaa päivää Monnille!
t.Helga
Lähetä kommentti