Yläluokkaisia ajatuksia

Lienee jostakin elokuvasta, en löytänyt lähdeviitettä etsimälläkään.

Nyt se on luettu lukupäivän kunniaksi viimeiseen sivuun (257 sivua).
Siis Laura Kolben "Yläluokka - olemisen sietämätön vaikeus." Oli vähän mielenkiintoinen - ja väliin vähän pitkäpiimäinen, kun historioitsija en ole (inhokkiaineeni kouluaikana). Olen tässä-ja-nyt- tyyppinen renessanssi-ihminen :)

@@@

Joitakin poimintoja kirjasta, jossa tosiaan läpikäydään se fakta, että Suomessa on yläluokka, haluttiinpa tahi ei.

"Kukaan ei sano kuuluvansa siihen, mutta sen olemassaoloa säätelee silti yhteiskuntakeskustelua. (...) Yläluokka sopii pilakuvien ja karikatyyrien aiheeksi, vihapuheiden ja poliittisten toimenpiteiden kohteeksi. (...) edellisen sukupolven vasemmistohegemonian jälkivaikutus tuntuu edelleen viiveellä."

Laura luonnehtii hyvin, että "ranskalaisina" ja "ruotsalaisina" pitämämme ominaisuudet ovat kasvatuksen, eivät perimän, lopputulosta. 

Niin totta! Kun suomalainen kajauttaa kuuluvan röyhtäyksen viereisessä ravintolapöydässä etanat syötyään (viittaan vakoiluaineistooni joku viikko taapäin), ei sitä voi pitää "suomalaisuutena", vaan puuttuvana käytöskasvatuksena.

(Itseään arvostavat dosenttikoulutuksen saaneet ihmisetkin saattavat syödessä maiskuttaa kuuluvasti, syödä suu auki tahi kyynärpäähän nojaten haarukalla ruokaa lappaen kuin hevoset appeen äärellä. Puhun nyt ammattikunnastani. No "koulujen käynti ei ole sivistyksen tae ja kansakoulun käyneetkin voivat olla siv...blaa blaa blaa", mutta kyllä koulutettujen ihmisten, julkisuuden ihmisten, korkeiden virkamiesten, pappisihmisten, näkyvissä asemissa olevien ihmisten, opettajien ja sen semmoisten tulisi olla edes jonkunlaisena mallina niille, joita äiti ei ole opettanut tavoille. Seison tämän mallinnuksen takana. Jokainen voi käytöstavoillaan osoittaa kuuluvansa "yläluokkaan", olipa kuka tahansa.)

"Opin ja lahjakkuuden periytyvyys on meilläkin tosiasia, johon vahvistusta antavat muun muassa Tilastokeskuksen hyvinvointikatsaukset."

Varmaan näin on. Onhan maassa näyttelijäsukuja, opettajasukuja, yliopistosukuja, lääkärisuvuista nyt puhumattakaan (Naapurustossa asuva henkilö sanoi olevansa 4. sukupolvessa lääkäri, "Ja enempää ei tule!" hän lisäsi pontevasti. En tiedä miksi, fed up?).

"Kun kaikkea on tarjolla, on varaa myös nautinnoista kieltäytymiseen, luonnon vaalimiseen, ekologisten arvojen kunnioittamiseen ja hyvän sisäisen elämän tavoitteluun."

Helppo allekirjoittaa. Afrikassa ei pohdiskella laihdutuskuureja, eikä valita rucolaa pieteetillä.

"Eiketin avulla tehdään pesäeroa." Hyvin huomioitu. Jalous, ystävällisyys, sävyisyys ja itsensä hillitseminen ja hallitseminen ovat yläluokkaisia käyttäytymismuotoja. Nöyristely ja toisaalta rähjääminen ja kovaääninen rietas nauraminen alaluokkaista. Näin on vanhoissa käyttäytymisohjeissa luonnehdittu ja kaipa se vieläkin jotenkin piilotettuna pitää paikkansa. Räkäinen, kovaääninen nauru suu ammollaan ei oikein meikäläisten käytösasteikossa kieli herraskaisuudesta (Huom: en sano, että paheksuisin tätä itse, eikä tämä ole minun mielpiteeni!). Seuratkaapa vain hienosteluun taipuvaisia ihmisiä: eivät he virnota naama levällään, vaan muikistelevat hienovaraisesti suppusuutaan ja asettelevat hansikkaitaan. (Tämä puolestaan on minun huomioni.) 

Jos kyseessä on yläluokkanainen, hän sipsuttelee eteenpäin päätään keikistellen kuin maaherran vastaaotolla. Jos kyseessä on mies, hänellä on kelsiturkki ja nahkainen Stetson. 

Näin tälläisen miehen aivan vastikään kadulla ja tuumin itsekseni: pukeutumiskoodilla ihminen tuo salansa ja unelmansa julki enemmän kuin sata jänistä pusikoissa. Bättre folk oli kyseessä, ilman muuta. 

(Kun vastaanotolle lompsii mies työvaatteessa työkalut reisilenkeistä roikkuen ja isot kourat maalissa, olen aivan myyty ja mykistynyt ihailusta! Kun ovesta saapuu stetsonmies kamelinkarvatakissa ja sanoo ensimmäiseksi: "Älä sitten kiinnitä huomiota siihen, kuka minä olen vaan suhtaudu kuten keneen tahansa" niin olen oksentaa. Yleensä ei sitä paitsi ole hajuakaan, kuka suuri ego on kyseessä, eikä kiinnostakaan. Niin kuin ei useimpia naislääkäreitä. Mieslääkäritkin on kiinnostuneita vain jääkiekkoilijoista. Lähes kaikkien lääkäreiden ainut kiinnostuksen kohde on se, mikä vaiva ihmisellä on ja montako vaivaista vielä on listoilla sille päivälle. Tämä julkiseksi tiedoksi ökyilijöille.)

Näin sitä päästiin taas asiasta toiseen että räpsähti ja yöpuu kutsuu suunsoittajaa. Siinä elämä on tasapuolinen kaikille, jotka auringon alla taivaltaa. Olivatpa herroja tahi narreja, niin oksalleen käyvät siipensä alle jok'ikinen.

t. Helga,

kaikkien narrien äiti