Simaa, työn orjia ja menestyjiä

Kuva: www.finnishtravelblog.com

Taas on siman, munkkien, serpentiinien, torvisoittokuntien ja vappupillien aika.
On ylioppilaiden vappuriehaa, on sovinistisia teekkarivitsejä, on työläisten uhoilua (kuolemassa sukupuuttoon) ja poliisilla kädet työtä täynnä. Helpolla ei pääse päivystyksenkään väki.

Monta peräkkäistä vapaapäivää ajaa lukuisten ihmisten maksat tulehduksiin, pamauttaa haimat pykimään, lohkaisee otsaan palkeenkielen, lyö hampaat sisään ja silmän turvoksiin. Kurkkuja kuristetaan, saunat syttyvät palamaan, pullot särkyvät ja kaasupallot irtoavat karkuteille. Isä ja äiti hoipertelee takapihalla, lapset katsovat akkunoista. Naapuri lähtee laitamyötäisessä autonrattiin, etelänvarekset kaasuttavat moottoriveneellä laituripalkkiin ja Lapin mies ajaa kelkkansa sulaan. Poliisi tulee kerrostaloon kotikäynnille.
Uskovaiset kokoontuvat kirkolle siunaamaan maailman kansoja ja rukoilemaan muslimien puolesta. Seurakuntakodin naiset ovat paistaneet munkit ja käyttäneet siman illanviettoa varten.

Semmoinen se vappu on tässä maassa. Kahden kerroksen väen juhla. Ja duunarit kaupan päälle.

@@@

Uskokoon ken haluaa, mutta Skaraborgs-kuva on Sveanmaan Skaraborgin läänistä*! Kuka muistaa vielä aikaa, kun Suomessa vasemmisto marssi ja paksumahainen kommunisti huusi lihaniska punoittaen mustassa pusakassa, että "Herrat ne katsoo, kun työläinen marssii ja solidaarisuus voittaa!"

Kuva: Skaraborgs Läns Tidning

Kuva: Sveriges Socialdemokratiska Ungdomsförbund

Mutta voittiko solidaarisuus? Eikö kommunistikin liponut kieltään lihapatojen äärellä? Eikö kommunistikin noussut kepeästi mustaan valtion mersuun?

Oli aikoja, kun Suomi-Neuvostoliitto- seuran paikallisjärjestö liehutti lippuaan korkealla ja vapauden kaiho soi! Surkeiksi on menneet marssit ja aatteet sittemmin. Työläinen kaasuttaa sorron yöstä bemarillaan syrjäytyneen katsoessa aidanraosta leipäjonosta haettu muovikassi kädessään. Maassa on edelleen köyhälistö ja sorrettujen joukko, mutta se ei koostu sorretuista työläisistä. Missä on solidaarisuusmarssit, missä rukoukset syrjäytyneiden puolesta? Kuka enää kehtaa tosimielellä hoilata linkistä löytyvää laulua? (Ihan takuulla lihapatojen äärellä pullistuneet mersumiehet, rintehet ja arhippaiset vetää tätä härskisti joka vappu pokerinaamalla. Niinhän me itse kukin olemme heikkoja oman tekopyhyytemme äärellä olipa aate mikä tahansa. Ihminen on niin altis feikkaamaan.)

https://www.youtube.com/watch?v=xW9VBLH-0_s 

*näyttää olevan Etelä-Ruotsissa lähellä Norjan rajaa.

@@@

Jep. Kävin vappubileissä minäkin. Kutsuttuna ja vesiselvänä. Bileet ovat menestyjäperheen talossa, joka oli imuroitu täyteen muita menestyjiä, uraohjuksia, kovan tason pärjääjiä, korttinsa oikein pelanneita ja onnistujia. (Miten h*vetissä minä sinne jouduin, kapinen bloginpitäjä? Selitys: ollaan siipan kanssa vähän ikään kuin sukulaisia. Ja hauskoja ihmisiähän aina pyydetään joka paikkaan, eikö totta! Nk. tyhmä vappuvitsi.) 

Menestyjät kertoivat: joku oli kiivennyt Kilimanjarolle, joku pyöräillyt läpi Compostellan, joku menossa Vasa Loppetiin, joku Tukholman maratonille ja Nyy Jorkkiin. Lapset oikiksessa, lääkiksessä, kauppiksessa, Harvardissa, Oxfordissa, ulkomaankauppaministeriössä, maajoukkuevalmennettavissa ja mitä niitä kaikkia onkaan ja kuka niitä laskee. Mitäs siinä muuta kuin yhtyy yleiseen mielipiteeseen: hienoa, valtavaa, loistavaa! 

Kuuntelin: hiihtokilometrejä, juoksupeninkulmia, maastopyörähehtokilometrejä, Lapin mökin pilkkikisoja, laskettuja rinteitä, hiihdettyjä reittejä, leivisköjä, senttaaleja ja tonneja. 

Kuva: internet

Oliko kellään puoliso alkoholisoitumassa, lapsi ajautunut huumeisiin, veli velkakierteessä, valuuttavelka lasahtanut maksuun tai syöpä kaivertamassa sisäelimissä? Roikkuiko nahka, rypistyivätkö silmäkulmat, oliko potenssi alkanut piiputtaa?

En kysynyt. Tiedän sen muutenkin.

@@@

Sain vappuviestiä Sveanmaalta lähetettyäni tämän kappaleen Ruotsiin ikivanhalle bestikselle. Latasin Spotifystä musiikkia:

https://www.youtube.com/watch?v=UlDI4g5ab1g

Olen hehkuttanut tätä täällä aiemminkin. Kappale, joka saa meikäläisen aina ulvomaan.

Olkaapa hyvä, tässä teillekin vapuksi sytykettä.

Vanha bestikseni muutti Ruotsiin vuosikymmenet sitten. Hän on alunperinkin ruotsinkielinen, eikä juuri enää osaa suomea senkään vertaa kuin joskus lukuunottamatta muutamia sanoja. Hän vastasi heti:  "Ååååh va gulligt, fin låt". Ajatelkaa nykyviestinten nopeutta: merten taa menee viesti ja bling vaan, niin tulee paluuviesti! Ihmeellistä ja hienoa! Ruotsissa oltiin grilliä lämmittämässä, vanha äitimamma oli tullut kylään ja lasten perheitä odotettiin vappuaterialle. Bestis valitteli, ettei enää osaa juopotella niin kuin silloin nuorena joskus juopoteltiin. Mutta minäpä vielä osaan! :D

Hyvää vappua kaikille juopahtaville ja raittiille ihmisille, jotka jonkun käsittämättömän mielenhäiriön seurauksena ovat ajautuneet lukemaan tätä sietämätöntä ja alhaista kirjanpitoa.

Skål!

Helga

Kuva: www.pochette roulette

Yläluokkaisia ajatuksia

Lienee jostakin elokuvasta, en löytänyt lähdeviitettä etsimälläkään.

Nyt se on luettu lukupäivän kunniaksi viimeiseen sivuun (257 sivua).
Siis Laura Kolben "Yläluokka - olemisen sietämätön vaikeus." Oli vähän mielenkiintoinen - ja väliin vähän pitkäpiimäinen, kun historioitsija en ole (inhokkiaineeni kouluaikana). Olen tässä-ja-nyt- tyyppinen renessanssi-ihminen :)

@@@

Joitakin poimintoja kirjasta, jossa tosiaan läpikäydään se fakta, että Suomessa on yläluokka, haluttiinpa tahi ei.

"Kukaan ei sano kuuluvansa siihen, mutta sen olemassaoloa säätelee silti yhteiskuntakeskustelua. (...) Yläluokka sopii pilakuvien ja karikatyyrien aiheeksi, vihapuheiden ja poliittisten toimenpiteiden kohteeksi. (...) edellisen sukupolven vasemmistohegemonian jälkivaikutus tuntuu edelleen viiveellä."

Laura luonnehtii hyvin, että "ranskalaisina" ja "ruotsalaisina" pitämämme ominaisuudet ovat kasvatuksen, eivät perimän, lopputulosta. 

Niin totta! Kun suomalainen kajauttaa kuuluvan röyhtäyksen viereisessä ravintolapöydässä etanat syötyään (viittaan vakoiluaineistooni joku viikko taapäin), ei sitä voi pitää "suomalaisuutena", vaan puuttuvana käytöskasvatuksena.

(Itseään arvostavat dosenttikoulutuksen saaneet ihmisetkin saattavat syödessä maiskuttaa kuuluvasti, syödä suu auki tahi kyynärpäähän nojaten haarukalla ruokaa lappaen kuin hevoset appeen äärellä. Puhun nyt ammattikunnastani. No "koulujen käynti ei ole sivistyksen tae ja kansakoulun käyneetkin voivat olla siv...blaa blaa blaa", mutta kyllä koulutettujen ihmisten, julkisuuden ihmisten, korkeiden virkamiesten, pappisihmisten, näkyvissä asemissa olevien ihmisten, opettajien ja sen semmoisten tulisi olla edes jonkunlaisena mallina niille, joita äiti ei ole opettanut tavoille. Seison tämän mallinnuksen takana. Jokainen voi käytöstavoillaan osoittaa kuuluvansa "yläluokkaan", olipa kuka tahansa.)

"Opin ja lahjakkuuden periytyvyys on meilläkin tosiasia, johon vahvistusta antavat muun muassa Tilastokeskuksen hyvinvointikatsaukset."

Varmaan näin on. Onhan maassa näyttelijäsukuja, opettajasukuja, yliopistosukuja, lääkärisuvuista nyt puhumattakaan (Naapurustossa asuva henkilö sanoi olevansa 4. sukupolvessa lääkäri, "Ja enempää ei tule!" hän lisäsi pontevasti. En tiedä miksi, fed up?).

"Kun kaikkea on tarjolla, on varaa myös nautinnoista kieltäytymiseen, luonnon vaalimiseen, ekologisten arvojen kunnioittamiseen ja hyvän sisäisen elämän tavoitteluun."

Helppo allekirjoittaa. Afrikassa ei pohdiskella laihdutuskuureja, eikä valita rucolaa pieteetillä.

"Eiketin avulla tehdään pesäeroa." Hyvin huomioitu. Jalous, ystävällisyys, sävyisyys ja itsensä hillitseminen ja hallitseminen ovat yläluokkaisia käyttäytymismuotoja. Nöyristely ja toisaalta rähjääminen ja kovaääninen rietas nauraminen alaluokkaista. Näin on vanhoissa käyttäytymisohjeissa luonnehdittu ja kaipa se vieläkin jotenkin piilotettuna pitää paikkansa. Räkäinen, kovaääninen nauru suu ammollaan ei oikein meikäläisten käytösasteikossa kieli herraskaisuudesta (Huom: en sano, että paheksuisin tätä itse, eikä tämä ole minun mielpiteeni!). Seuratkaapa vain hienosteluun taipuvaisia ihmisiä: eivät he virnota naama levällään, vaan muikistelevat hienovaraisesti suppusuutaan ja asettelevat hansikkaitaan. (Tämä puolestaan on minun huomioni.) 

Jos kyseessä on yläluokkanainen, hän sipsuttelee eteenpäin päätään keikistellen kuin maaherran vastaaotolla. Jos kyseessä on mies, hänellä on kelsiturkki ja nahkainen Stetson. 

Näin tälläisen miehen aivan vastikään kadulla ja tuumin itsekseni: pukeutumiskoodilla ihminen tuo salansa ja unelmansa julki enemmän kuin sata jänistä pusikoissa. Bättre folk oli kyseessä, ilman muuta. 

(Kun vastaanotolle lompsii mies työvaatteessa työkalut reisilenkeistä roikkuen ja isot kourat maalissa, olen aivan myyty ja mykistynyt ihailusta! Kun ovesta saapuu stetsonmies kamelinkarvatakissa ja sanoo ensimmäiseksi: "Älä sitten kiinnitä huomiota siihen, kuka minä olen vaan suhtaudu kuten keneen tahansa" niin olen oksentaa. Yleensä ei sitä paitsi ole hajuakaan, kuka suuri ego on kyseessä, eikä kiinnostakaan. Niin kuin ei useimpia naislääkäreitä. Mieslääkäritkin on kiinnostuneita vain jääkiekkoilijoista. Lähes kaikkien lääkäreiden ainut kiinnostuksen kohde on se, mikä vaiva ihmisellä on ja montako vaivaista vielä on listoilla sille päivälle. Tämä julkiseksi tiedoksi ökyilijöille.)

Näin sitä päästiin taas asiasta toiseen että räpsähti ja yöpuu kutsuu suunsoittajaa. Siinä elämä on tasapuolinen kaikille, jotka auringon alla taivaltaa. Olivatpa herroja tahi narreja, niin oksalleen käyvät siipensä alle jok'ikinen.

t. Helga,

kaikkien narrien äiti