Palavia roska-astioita, ahdistelijoita ja poliisin ystäviä

Kuva: Helgan arkisto

Terveisiä nostalgisista olosuhteista.
Helle on, mutten nyt tarkoita sitä, vaan tilapäismajoitustani, jossa oleskelen joitakin yönseutuja. Piti tuossa pihalla pysähtyä miettimään mistä johtuu tuttuuden tunne - ja pieni ahdistuskin, joka tämän majoitealueen ilmapiiristä meikäläiselle tulee.

...Kunnes muistin: aivan niin! Kesätyöreissu vuonna jkv ennen Kristusta suuntaan Ruotsi. "Se upp på dörrarna - dörrarna stängs." Tunnelibaana, meikäläinen nuori opiskelija ja sjukvårdsbiträden hommat. Sjukvårdsbiträde oli jonkinlainen laitosapulaisen, apuhoitajan, perushoitajan, lähihoitajan ja siivoojan kimeera. Teki, näki ja koki monenlaista juttua, josta on ollut hyötyä sittemmin tällä valitsemallani uralla. Pääsi ajamaan sisään tähän maailmaan ihan köökin ja kellarin kautta.

Mutta aikaan liittyy myös ahdistusta, joka liittyy asumiseen. Asuin opiskelija-asuntolaympäristössä, jossa liikkui monenlaista hiipparia. Alkoholisoituneita ja pilven pössäyttämiä suomalaisveikkosia, puolalaisia tienausmatkallaan, afrikkalaistaustaisia iloisia ja pulleita naisia värikkäissä hameissaan - hauskaa porukkaa!
Mutta sitten oli se suurin ja päällepuskevin ahdistava joukko: arabimaista Ruotsiin tulleet tuliset ja tummat miehet, jotka konkreettisesti uivat liiveihin. Sai eräänkin kerran kipittää tuskanhiki tukassa bussipysäkiltä omaan luukkuunsa, tunnelibaanoilta elokuvateatteriin turvaan, kävelykujalta kaverin kotiin, Sergels Torgetilta kaupan sisälle huokaisemaan. Olo oli kuin häkkieläimellä: joka puolella joku pyrkimässä läheisyyteen, jos ei muuta niin kuumilla katseilla.
Näillä tummilla kavereilla oli kiivas halu tuttavuuteen. Se kanavoitui ahdistavana jatkuvana viheltelynä, huuteluna, perässä kulkemisena, liukuportaissa selän taakse liimautumisena, ökkimisenä busseissa ja perään juoksemisena. Tällä on englannin kielessä nimi ja siitä mainitaan Lonely Planetin liki jokaisessa matkaoppaassa. Se on harrashment.
Oli tilanteita, että syöksyi kotiovelleen ja sai juuri ja juuri paiskattua raivokkaasti oven kiinni niin, että tyyppi hädin tuskin ehti vetää sormensa ovenvälistä. Siitä jäi voimakas muistijälki, joka aktivoituu vieläkin samannäköistä porukkaa nähdessä, vaikka olenkin jo harppuuna-ikäinen.

Ai suuret luulot vai? Ai omasta mielestään viehättävä vai? Ei. Olin vain nainen ja pohjoismaalaisen näköinen, siinä kaikki. Siellä heille riitti, että vähänkään näytti naisenpuolilta.

          "Svenska tjejer är så stålta över sig...långa o. smala...men finska flickor! Jag gillar! Får jag komma med dig? Inte nu? Men ska vi träffas senare?"

@@@

Tässä kolhoosissa on sama atmosfääri. Suurin osa alueella kruisailevista on toki kantasuomalaisia, mutta paljon on muualta tulleita. Ei mitään hätää, jos osaavat olla kuten Suomessa ollaan. Sillä Suomessahan me kai ollaan, eikö?
Eikä mua täällä kukaan ahdistele, eikä huutele. Bulldogin ulkonäöstä ja ämmän habituksesta on oma hyötynsä.

@@@

Mulla on täältä lainassa polkupyörä.
Kävin sillä kruisailemassa eilen illan edettyä pitkälle ja viilennyttyä. Tämä on eräs suomalainen kaupunki, jossa on näin kesäaikaankin hyvin vilkasta seuraelämää. Monella tasolla.
Ilta alkoi sillä, että sammutin juomapullolla yhden roskispalon. Nythän on avotulenteko kielletty, miä tupakkamies ei ehkä tiennyt. Mutta onneksi on tälläisiä pelastuslaitoksen vapaaehtoisia avustajia, kuten meikäläinen. Mitalia odotellessa.

Kävin kyllä myös pornokaupan kulmilla ja nuuskin puistossa ringissä istuvan, musiikkia kuuntelevan nuorisoporukan savukkeista tulevia hyvin imeliä tuoksuja. Mitä lie tuontitupakkia pössyttelivät ;) Ajelipa puistokäytävällä pakettiautolla Kissalan pojatkin. Joutuivat lopulta ryömimään perässäni, kun vinssasin edessä enkä tohtinut oikoa nurmikolle. Poliisin on ystäväni. Järjestin siinä heille vähän rauhallista menoa kaikessa rauhassa sielun lepuuttamiseksi. Meikäläisessä on nimittäin aika vähän mitään pidätettävää, vaikka on sitäkin joku raivopää pikkupoliisi joskus yrittänyt - ja epäonnistunut. En mene tuohon tapaukseen syvemmälti kuin toteamalla olleeni oikeassa ja virkamies väärässä (kuten tavallista). Hänet pelasti suuremmalta kaplakalta vain kylmäpäisempi partiokaverinsa. Poliisillahan on aina partiokaveri, joka voi ampua nallipyssyllä ilmaan, jos täti-ihminen alkaa uhittelemaan.

Nyt otan lainapyörän telineistään ja lähden häiritsemään tuskan hiellä vinssaavia kilpapyörän omistajia. Heitä ottaa pattiin, kun en kykene heidän reaktioajassaan (n. 5 sek) päättämään käännynkö vasemmalle, oikealle vai ajanjo suoraan. Ja he joutuvat hetkeksi hieman hölläämään, pahimmassa tapauksessa jopa käyttämään pyöränsä jarruja.

Voikaa hyvin, älkääkä palelluttako itseänne!

Helga

Simaa, työn orjia ja menestyjiä

Kuva: www.finnishtravelblog.com

Taas on siman, munkkien, serpentiinien, torvisoittokuntien ja vappupillien aika.
On ylioppilaiden vappuriehaa, on sovinistisia teekkarivitsejä, on työläisten uhoilua (kuolemassa sukupuuttoon) ja poliisilla kädet työtä täynnä. Helpolla ei pääse päivystyksenkään väki.

Monta peräkkäistä vapaapäivää ajaa lukuisten ihmisten maksat tulehduksiin, pamauttaa haimat pykimään, lohkaisee otsaan palkeenkielen, lyö hampaat sisään ja silmän turvoksiin. Kurkkuja kuristetaan, saunat syttyvät palamaan, pullot särkyvät ja kaasupallot irtoavat karkuteille. Isä ja äiti hoipertelee takapihalla, lapset katsovat akkunoista. Naapuri lähtee laitamyötäisessä autonrattiin, etelänvarekset kaasuttavat moottoriveneellä laituripalkkiin ja Lapin mies ajaa kelkkansa sulaan. Poliisi tulee kerrostaloon kotikäynnille.
Uskovaiset kokoontuvat kirkolle siunaamaan maailman kansoja ja rukoilemaan muslimien puolesta. Seurakuntakodin naiset ovat paistaneet munkit ja käyttäneet siman illanviettoa varten.

Semmoinen se vappu on tässä maassa. Kahden kerroksen väen juhla. Ja duunarit kaupan päälle.

@@@

Uskokoon ken haluaa, mutta Skaraborgs-kuva on Sveanmaan Skaraborgin läänistä*! Kuka muistaa vielä aikaa, kun Suomessa vasemmisto marssi ja paksumahainen kommunisti huusi lihaniska punoittaen mustassa pusakassa, että "Herrat ne katsoo, kun työläinen marssii ja solidaarisuus voittaa!"

Kuva: Skaraborgs Läns Tidning

Kuva: Sveriges Socialdemokratiska Ungdomsförbund

Mutta voittiko solidaarisuus? Eikö kommunistikin liponut kieltään lihapatojen äärellä? Eikö kommunistikin noussut kepeästi mustaan valtion mersuun?

Oli aikoja, kun Suomi-Neuvostoliitto- seuran paikallisjärjestö liehutti lippuaan korkealla ja vapauden kaiho soi! Surkeiksi on menneet marssit ja aatteet sittemmin. Työläinen kaasuttaa sorron yöstä bemarillaan syrjäytyneen katsoessa aidanraosta leipäjonosta haettu muovikassi kädessään. Maassa on edelleen köyhälistö ja sorrettujen joukko, mutta se ei koostu sorretuista työläisistä. Missä on solidaarisuusmarssit, missä rukoukset syrjäytyneiden puolesta? Kuka enää kehtaa tosimielellä hoilata linkistä löytyvää laulua? (Ihan takuulla lihapatojen äärellä pullistuneet mersumiehet, rintehet ja arhippaiset vetää tätä härskisti joka vappu pokerinaamalla. Niinhän me itse kukin olemme heikkoja oman tekopyhyytemme äärellä olipa aate mikä tahansa. Ihminen on niin altis feikkaamaan.)

https://www.youtube.com/watch?v=xW9VBLH-0_s 

*näyttää olevan Etelä-Ruotsissa lähellä Norjan rajaa.

@@@

Jep. Kävin vappubileissä minäkin. Kutsuttuna ja vesiselvänä. Bileet ovat menestyjäperheen talossa, joka oli imuroitu täyteen muita menestyjiä, uraohjuksia, kovan tason pärjääjiä, korttinsa oikein pelanneita ja onnistujia. (Miten h*vetissä minä sinne jouduin, kapinen bloginpitäjä? Selitys: ollaan siipan kanssa vähän ikään kuin sukulaisia. Ja hauskoja ihmisiähän aina pyydetään joka paikkaan, eikö totta! Nk. tyhmä vappuvitsi.) 

Menestyjät kertoivat: joku oli kiivennyt Kilimanjarolle, joku pyöräillyt läpi Compostellan, joku menossa Vasa Loppetiin, joku Tukholman maratonille ja Nyy Jorkkiin. Lapset oikiksessa, lääkiksessä, kauppiksessa, Harvardissa, Oxfordissa, ulkomaankauppaministeriössä, maajoukkuevalmennettavissa ja mitä niitä kaikkia onkaan ja kuka niitä laskee. Mitäs siinä muuta kuin yhtyy yleiseen mielipiteeseen: hienoa, valtavaa, loistavaa! 

Kuuntelin: hiihtokilometrejä, juoksupeninkulmia, maastopyörähehtokilometrejä, Lapin mökin pilkkikisoja, laskettuja rinteitä, hiihdettyjä reittejä, leivisköjä, senttaaleja ja tonneja. 

Kuva: internet

Oliko kellään puoliso alkoholisoitumassa, lapsi ajautunut huumeisiin, veli velkakierteessä, valuuttavelka lasahtanut maksuun tai syöpä kaivertamassa sisäelimissä? Roikkuiko nahka, rypistyivätkö silmäkulmat, oliko potenssi alkanut piiputtaa?

En kysynyt. Tiedän sen muutenkin.

@@@

Sain vappuviestiä Sveanmaalta lähetettyäni tämän kappaleen Ruotsiin ikivanhalle bestikselle. Latasin Spotifystä musiikkia:

https://www.youtube.com/watch?v=UlDI4g5ab1g

Olen hehkuttanut tätä täällä aiemminkin. Kappale, joka saa meikäläisen aina ulvomaan.

Olkaapa hyvä, tässä teillekin vapuksi sytykettä.

Vanha bestikseni muutti Ruotsiin vuosikymmenet sitten. Hän on alunperinkin ruotsinkielinen, eikä juuri enää osaa suomea senkään vertaa kuin joskus lukuunottamatta muutamia sanoja. Hän vastasi heti:  "Ååååh va gulligt, fin låt". Ajatelkaa nykyviestinten nopeutta: merten taa menee viesti ja bling vaan, niin tulee paluuviesti! Ihmeellistä ja hienoa! Ruotsissa oltiin grilliä lämmittämässä, vanha äitimamma oli tullut kylään ja lasten perheitä odotettiin vappuaterialle. Bestis valitteli, ettei enää osaa juopotella niin kuin silloin nuorena joskus juopoteltiin. Mutta minäpä vielä osaan! :D

Hyvää vappua kaikille juopahtaville ja raittiille ihmisille, jotka jonkun käsittämättömän mielenhäiriön seurauksena ovat ajautuneet lukemaan tätä sietämätöntä ja alhaista kirjanpitoa.

Skål!

Helga

Kuva: www.pochette roulette

Kansankodinkulmilla ajatuksissani

"Virvon varvon tuoreeks terveeksi tulevaks vuodeksi. Sulle vitsa, mulla palkka!"

Lapsenlaps sanoi mulle loitsun: "Aprilliä, syö chiliä ja juo vettä päälle!"

Tuo chili varmaan vastaa kunnon suolasilliä :D

@@@

Piti kirjoittaa postaus hevosesta ja ratsastuksesta, kun itkua tursottelin tuossa autolla ajellessa. Aatos lensi hevostallille. Muistin sieluni silmin ja sain myös kinesteettisen muistikuvan kautta sen tunteen päälle, miltä tuntuu, kun vetreä hevonen kirjaimellisesti rullautuu vasemman jalan ympärille vasemmalle asettuneena ja notkeasti ihanan pehmeässä ravissa pyörähtää tyylikkään voltin myötäillen ja kuunnellen joka solullaan ratsastajan asennonmuutoksia ja hiuksenhienoja pyyntöjä.  Se tunne! Ja mikä on se fiilis, kun hevonen on täysin keskittyneenä ratsastajaansa, joka antaa pienen puolipidätteen, josta hepo terästäytyy: nyt tulee joku pyyntö. Sitten oikea jalka liukuu satulavyön etureunaan ja ihan häivähdyksen tuuppaa siitä kohtaa, niin hepo korottaa keulaansa ja lähtee laukkaamaan.

Näille tuntemuksille ja syvän ilon lähteille teen nyt jäähyväisiä. Ero vaikuttaa tuskallisemmalta kuin olin uskonutkaan. Ja hevonenkin vielä myymättä. En kärsi mennä sitä katsomaan.

@@@

Kiitos Monni sisaresi tapauksen raportoinnista. Nämä on niitä juttuja, joista pitäisi (näistäkin!) uskaltaa puhua julkisemmin. Pitäisi avoimemmin kertoa myös tilanteista, kun hepo ei ole hallinnassa, kun se pelkää, kun se temppuilee, kun se saa jonkun sätkyn maneesinnurkaan aamulla tuoduista kottikärryistä tai tallin pihaan vedetystä reestä. 

Tai kun hepo astuu riimunsa päälle, saa siitä vetopaniikin ja pomppaa taaksepäin, jossa sen takapuolen ja seinän välissä seisoo ihminen.

No, nyt tämänhetkisessä luopumisen mielentilassa toki vain kaikki kauhutapahtumat kohoavat alustasta silmieni eteen. Mutta on niitä silti faktisesti ottaen paljon: vastaväittäjäni luunmurtumat, kollegan saama potku päähän, tyttären opiskelukaverin murskaantuneet jalkapöydän luut, meikäläisen kinttu, ratsastuskaverin selkänikamien murtuminen, saamani aivotärähdys, ratsastusopettsajan päälle kaatunut hevonen ja maksan murskautuminen, murtamani ranne... Ja ammattilehdessä oli nuoren tytön tapauksena tuore maksan murskavamma hevosen astuttua pudonneen ratsastajan mahan päälle. Hevonen painaa n. 400-700(800) kiloa. Minun ruskea ruunani painaa pinta-ala-arvon perusteella noin 670 kg. Semmoinen kun selässä istuessa peruuttaa tiellä autoa säikähtäessään vaikka ojaan ja kaatuu, niin kiva juttu. Tai jos tulee hälytysajoneuvo pillit päällä selän takaa. Kaikkea tälläistä voi hevosen kanssa liikkuessa tapahtua ja se pitäisi periaatteessa opettaa jok`ikiseen outoon tilanteeseen erikseen, jos oikein herkkä hepo alle sattuu.

Tämmöisistä tulee tietoiseksi, kun loukkaa itseään hevosen kanssa.

No, olen mielestäni päässyt ratkaisuun - kipeään sellaiseen. Lopetan ratsastamisen minua liikaa vaurioittavana liikuntalajina. Taidanpa perua kesän leirinkin ja keskittyä taas kolopalloon. Siinä ei voi kuin saada huonolla tuurilla pallon päähänsä (erittäin harvinaista) tai salamaniskun parhaimpiin Burberryihinsä tai GoldaMuireihinsa ;)

Mitä opimme tästä: raastaviakin päätöksiä tulee tehdä jämäkästi silloin kun se järkevältä tuntuu!

@@@

Pieni hetki ruotsalaisille tänä kaameana päivänä!

Mikään yllätyshän tuo Tukholman terroriteko ei suinkaan meille ollut. 

Ja olemme tietoisia, ettei se tähän kyllä jääkään. Eikä välttämättä pysy vain lahden tuolla puolen.

Näissä tilanteissa yleensä etsitään syyllisiä alkukuohunnan laannuttua.

Antakaas, kun arvaan keitä syytetään.

Syylliset haetaan epäonnistuneesta intergraatiopolitiikasta. Siis ruotsalaisviranomaisista. 

Ruotsalaiset itse on se porukka, joka kämmäsi. Niin...oikeastaan tämä on pelkästään ruotsalaisten vika. Ottavat nyt muka humanitaarisin syin ihmisiä autettavaksi ja sitten nämä ihmiset joutuvat tekemään tälläisiä epätoivon tekoja. Hyi hyi ruotsalaiset! Hoitakaapa hommanne paremmin ruotsalaiset! Ja voi ihmispoloja, jotka terroritekoja joutuvat ahdingossaan tekemään. Heillä on ollut raskasta ja täälläkin on vain potkittu päähän. On joutunut polttamaan autoja ja riehumaan, eikä kuuleviin korviin ole ruotsalaiset integraatioviranomaiset hätähuutoja ottaneet. Siinä ei sitten kai auta kuin mieltään osoittaa, jos asiat menee ristronkkeliin tai länsimainen ylihuolehtiva yhteiskunta ottaa pattiin muuten vaan. Pam ja poks! Ja kun sisällä on vihaa valkoihoisia ja länsimaalaisia hyväosaisia kohjtaan, niin kuorma-auto aseeksi ja randomilla vain ajelemaan ihmisiä kumoon.  Ja koska integroituminen on aina yksilöllistä ja hieman erilaista itse kullakin, niin siinäpä vaikea yhtälö viranomaiselle ratkottavaksi. Itse asiassa integroituminen on niin yksilöllistä, että aina joku pers.kohtainen seikka jää huomioimatta. Ja sitten tulee tälläistä, josta viranomaisia saa syyttää, niin itsellekin se on näin selvempää. Ei tarvi miettiä sen tarkemmin mitään, mihinkä joutuisi vaikka ottamaan kantaa. Viranomainen syypääksi - ja se on siinä. Ja ruokakin on voinut olla epäkelpoa, hernekeittoa (ärtsoppa) ja sen semmoista. Valkoihoiset katsovat pahalla silmällä, eikä kukaan ota naapurikseen. Vähemmästäkin alkaa aggressiot kasvaa ja  

vähemmästäkin kokee itsensä ulkopuoliseksi ja epätervetulleeksi. Eikä siinä silloin muu auta kuin ottaa oikeus omiin käsiin, kun länsimainen pullamössö vain mössöttää ympärillä.

(Tämä oli silkkaa ja rankkaa sarkasmia, jos lukija ei äkännyt. Toim.huom.)

Ruotsiin on virrannut luku-ja kirjoitustaidottomia ihmisiä, joista osa (aivan kuten Suomessakin, nimimerkillä Olen Tavannut Tälläisiä) itsekin ovat -syystä tai toisesta-  haluttomia integroitumaan tulomaahansa. Tulijoina on hyvien ihmisten lisäksi sellaisia ihmisiä, joilla on moraalista ja eettisyydestä täysin päinvastainen käsitys, ihmisiä joilla on toisenlainen usko (mikäs siinä, jos ei polje maan lakia) ja kulttuuri (hieno asia itsessään).  On myös ihmisiä, joilla ei ole uskoa laisinkaan, eikä kasvuajan tukiverkkoa perheestä tai suvusta. Ihmisiä, joilla ei oikeastaan ole mihinkään lailliseen yhteiskuntaan minkäänlaista yhteyttä, 

kun eivät sellaisessa koskaan ole kasvaneet.

Niin hokkus pokkus vain: ruotsalaisen yhteiskunnan pitäisi kyetä tälläiset henkilöt integroimaan ruotsalaisuuteen ja maamoa, paapoa ja mussuttaa heidät vaarattomiksi siitä huolimatta, että heidän auktoriteettinsa ovat täysin toisaalla ja heitä on voitu opettaa vihaamaan. Kaikkien intressinä ei ole kansankodin vahvistaminen ja kehittäminen. Koko Ruotsin valtio kaikkine marsipaanimakeisineen ja tukitoimenpiteineen on joillekin vain väline edetä johonkin omaan päämäärään. Liberaalisuutensa takia se on helppo toiminta-alusta mille tahansa organisoidulle puuhastelulle. Ruotsi on tälle ihmisryhmälle vain kylmä hyväksikäytön väline, jolle he eivät koe olevansa mitään velkaa. Se on heille yks hailee ja he toimivat todennäköisesti monessa muussakin maassa yhtä aikaa. Ihan sama, vaikka ajelisi kuorma-autolla ihmismassa kumoon ja kuolemaan. He eivät koe, että ovat kotimaassaan, omiensa joukossa. Ja jos oikein naiivi haluaa olla ja sulkea silmänsä kuin pieni lapsi, voi uskotella itselleen, että tämmöisiä ihmisryhmiähän meillä Suomessa ei toki ole. Sillä tämähän on kunnon maa ja kansa, jolle kukaan ei halua mitään pahaa.

Detta är shockerande o. jag skickar alla mina varmaste hälsningar till Sverige, 

våran bästa granne!

@@@

Kunpa huomenna olisi parempi päivä koko maailmassa! Trumppikin innostui ammuskelemaan, viestitti isäntä kaukomaan reissultaan. 

...Ja samaan aikaan toisaalla: koira on kyllästynyt tylsään elämäänsä, kun lauma on hajallaan. Se kulkee perässäni ja kerjää koko ajan jotakin. Kun käännyn, se seisoo edessäni. Kun menen ovesta, se tunkee samaan oviaukkoon. Piti viedä se oikein autoajelulle niin kuin lapsi, jota ei saada nukkumaan. Siellä se istui takatilassa ja huojahteli mutkissa täysin tyytyväisenä takaikkunasta katsellen. Pääsipä kaupan pihallekin ihmisiä seuraamaan. Jaloa toimintaa omalta ihmiseltään, eikö totta!

Nukkukaa yönne rauhassa ainakin mikäli ette yövy jossakin suuressa ihmistungoksessa.

Huomenna ehkä tekstailen lisää ja vähän kevyempää blogitekstiä, kun aamutoimet on suoritettu.

Teidän Helga

Kurmittia, matkalippuja ja Ruotsi-Suomen monarkia

Kuva: pinterest

Kylläpä aika soljuu melkoista vauhtia!
Talvi kasaa leiriään, siivoilee viimeisiä rippeitään kokoon kun kevät jo puskee tilalle takavasemmalta. Muuttolintuja sinkoilee ilmatilassa, ensimmäiset kärpäset kaivautuvat ikkunanraoista ja leskenlehti pukkaa maankuoreen reikää valoa kohti. Niin se menee vuodenkierto. Ja mitä useamman on nähnyt, sitä enemmän alkaa tiedostaa elettyjen talvien, keväiden, kesien ja syksyjen rajallisen määrän omalla kohdallaan. Mutta vielä ei onneksi ole aika heittää lusikkaansa!

@@@

Niin tuli pääsiäisen jälkeen kiire, ettei ole paljon ehtinyt purkamaan kirjoituspaineitaan. Kaiken kukkuraksi on hevoshommat vallanneet yhä enemmän aikaa kalenterista ja siinähän se ilta pyörähtää kohti nukkumaanmenoaikaa, kun ajoissa tallille menee, laittelee hepoa mennen tullen ja palaa kotiinsa. Tämän harrastuksen kanssa näyttää tahti kiihtyvän, joskaan ei tule yllätyksenä, sillä sen verran on kokemusta lajista: mukanaan vie. Oivallinen liikuntamuoto, jossa varsinkin keskivartalo saa jumppaa ilman, että edes huomaa rehkivänsä. Kuinka paljon mielekkäämpää se onkaan kuin maata jossakin jumppakerhon lattialla kun joku raivopäinen huutaa mikrofooniin että "jaksaa jaksaa" ja paksua akankinttua nousee samaan tahtiin edessä, takana ja sivulla. Mieluummin teutaroin hevosen kanssa. Hikihän siinäkin tulee.

@@@

Sain tänään kutsun erään harrasteryhmän gourmet-ruokailuun. Kysyttiin toiveita alku- ja pääruoasta ja palautui mieleen edellinen reissu samaan paikkaan. Tämä ruokapaikka on tilaustyyppinen, pieni ja idyllinen ravintola, jossa erilaisilla sanakäänteillä ja muka-muka-hienolla ruokasanastolla keikaroiva pariskunta laatii ateriat itse. Tyhmemmät noista puheista luulee, että tässä ollaan hienommassakin paikassa. Talon isäntä esiintyy jonkinlaisena viiniasiantuntijana ja kovana Italia-starana (Tarvitaanko sellaisiakin tässä junttien luvatussa maassa - eipä ole suomalaiskansallinen laji tuo sommelieeraus. Eikä Italiaa tarvi ihailla, kun oma maa on niin paljon ihanampi kuin joku mitätön entisten historiasuuruuksien mafiamaa.).
Viimeksikin ruoka oli aika surkea esitys, mutta akat kehui kilpaa, kun totuutta ei ole tapana sanoa näissä yhteyksissä. Minä meinasin sanoa, että olipa sikakalliilla hinnalla saatu aikaan varsin mitäänsanomaton lopputulos. Mutten sanonut. Eihän me koskaan niin sanota. Me vaan mielistellään, vaikka useampi loppuviimetteeks oli ihan samaa mieltä. Ja kaikki pääsi rahoistaan.

No, yhtä kaikki, illanviettopaikka on sievä ja hauska, niin siitä kai tässä maksetaan. Seurakaan ei ole huonoa, joten mitäpä sitä ihminen muuta. Vaan vähän halvempi olisi aterian oltava siihen lopputulokseen nähden.

Helgan kuvavarastolta: herkullista struudelia Sveitsissä kerran aamupalalla. (Jos on jo näytetty, niin entschuldigung!)

@@@

Minä olen aatellut ehdottaa Suomen hallitukselle, että kun meillä tuossa naapurissa on niin paljon menestyneempi maa - ymmärrätte, että tarkoitan nyt Ruotsia, enkä Venäjää - niin eikö me voitaisi tehdä niin kuin Saksassa, että yhdistetään maamme takaisin Ruotsi-Suomeksi ja ryhdytäään elelemään yhtenä maana. Meille tulisi samaan syssyyn Lindexit, Henkkamaukat, Ikeat ja sen semmoiset. Ei tarttisi itkeä yhden paskastokmannin myynninromahduksia.

@@@

Matkalippu on taas perstaskussa ja laukkua pitää alkuviikosta ryhtyä pakkaamaan. Suhaan Keski-Euroopan erääseen maahan ja kaupunkiin, jossa on työn takia tullut käytyä useita kertoja ja nuorena tyttönä Interraililla jo 70-luvulla tuli nähtävyydet katseltua. Mitäpä niitä moneen kertaan tutkailemaan. Sen sortin sosialisti nimittäin olen, etteivät turistilaumojen kansoittamat nähtävyyspaikat minua ylipäätään kovin kiinnosta, eikä takuulla ainakaan toista kertaa, jos kerran olen ihmismassassa käynyt vellomassa*. Nykyisin turistirysiin uiminen on lisäksi vähän vaarallistakin kaikenmaailman itsemurhapommittajien takia. Sanalla sanoen: vaikka itse Mona-Lisa tungoksen keskellä olisi ilmielävänä hymyilemässä ja kansaa kättelemässä, niin välttelen tälläisiä paikkoja ja pakenen mieluummin laajoille saloille hiljaisiin suomalaismetsiin!
Mutta kaipa tuolla reissussa jotakin oppii, kun siinä tarkoituksessa sinne mennään. Perillä on kevät pidemmällä, joten otanko ilon irti vaikka siitä sitten.

*Hannu Väisänen rupattelee uudessa kirjassaan juuri tästä samasta asiasta, kun mitä ilmeisimmin Louvreen oli mennyt - ja häipynyt äkkiä tiehensä valtaisat jonot nähtyään.

Niin että kaikkea hyvää vaan edelleen sinulle lukijani (jos kohta siellä ketään on toisessa päässä) ja kuulumisiin,
Helga

Du gamla, du sköna!

Ulkomailla Ruotsissa :)

Oikein havahduin tarkastelemaan tätä naapurimaatamme uusin silmin sitten 80-luvun, jolloin pyörähdin täällä töissäkin jonkun aikaa. Miksi Ruotsi (ja Norja) eivät ole käyneet mielessä kun matkoja on suunniteltu?
Vanhemmiten alkaa arvostaa helppoutta, selkeytää ja asioiden sujumista. Sitä on löytynyt Ruotsin matkalta tähän mennessä. Auton sai Suomessa hallitusti ja hillitysti ohjattuna laivaan. Laivamatka meni nukkuessa lakanoiden välissä ja siitä sitten vain autoon takaisin ja hallitusti ulos laivasta ripirinnan omassa lotjassaan istuvan nahkaliivisen raggariporukan kanssa.

@@@

Ruotsissa vietämme aikaa aiemmasta tutun paljasjalkaisen tukholmalaispariskunnan kanssa. He ovat monin tavoin panostaneet tännetuloomme ja suunnitelleet kaiken valmiiksi. Kuitenkin niin, että "om ni vill!"- asenne on päällimmäisenä. Jotta yhteiselo ei tulisi kummallekaan osapuolelle liian raskaaksi, päätimme heti alusta lähtien majoittua hotelliin. He ovat valmistelleet viihtyisään ruotsalaiskotiinsa illalliset, jonne on varattuna myös suomalaisia ruoka-aineita meidän kunniaksemme. Mitä vieraanvaraisuutta ja vaivannäköä, olemme mykistyneitä! Lisäksi olemme lounastaneet tietämissään viihtyisissä paikallisten suosimissa pikkuravintoloissa. Tarkemmin sanottuna kolopallokerhoilla, sillä tämä harrastus on yhdistänyt meidät.

Menossa onkin useampipäiväinen kolopallon Finnkampen :D eli Suomi-Ruotsi maaottelu. Tämänhetkinen tilanne on se, että Suomi johtaa neljällä pisteellä. Hyvä Suomi!
Olemme varanneet palkinnon siten, että jos Ruotsi voittaa, se saa palkinnon. Mutta jos Ruotsi tulee toiseksi, jaetaan kisassa vain toinen palkinto. :) Heja, Sverige!

@@@

Ensi vuonna Finnkampen käydään Suomessa. Suomessa onkin näyttämistä, sillä kilpakumppaneistamme ainoastaan herra on aiemmin käynyt Suomessa: 80-luvulla työmatkalla 5 päivää Helsingissä.
Toivottavasti kykenemme yhtä hyvin isännöimään ja emännöimään!

Terveisiä kaikille, joilla on kesävieraita tai jotka ovat vieraina jossakin,

Helga