Palavia roska-astioita, ahdistelijoita ja poliisin ystäviä

Kuva: Helgan arkisto

Terveisiä nostalgisista olosuhteista.
Helle on, mutten nyt tarkoita sitä, vaan tilapäismajoitustani, jossa oleskelen joitakin yönseutuja. Piti tuossa pihalla pysähtyä miettimään mistä johtuu tuttuuden tunne - ja pieni ahdistuskin, joka tämän majoitealueen ilmapiiristä meikäläiselle tulee.

...Kunnes muistin: aivan niin! Kesätyöreissu vuonna jkv ennen Kristusta suuntaan Ruotsi. "Se upp på dörrarna - dörrarna stängs." Tunnelibaana, meikäläinen nuori opiskelija ja sjukvårdsbiträden hommat. Sjukvårdsbiträde oli jonkinlainen laitosapulaisen, apuhoitajan, perushoitajan, lähihoitajan ja siivoojan kimeera. Teki, näki ja koki monenlaista juttua, josta on ollut hyötyä sittemmin tällä valitsemallani uralla. Pääsi ajamaan sisään tähän maailmaan ihan köökin ja kellarin kautta.

Mutta aikaan liittyy myös ahdistusta, joka liittyy asumiseen. Asuin opiskelija-asuntolaympäristössä, jossa liikkui monenlaista hiipparia. Alkoholisoituneita ja pilven pössäyttämiä suomalaisveikkosia, puolalaisia tienausmatkallaan, afrikkalaistaustaisia iloisia ja pulleita naisia värikkäissä hameissaan - hauskaa porukkaa!
Mutta sitten oli se suurin ja päällepuskevin ahdistava joukko: arabimaista Ruotsiin tulleet tuliset ja tummat miehet, jotka konkreettisesti uivat liiveihin. Sai eräänkin kerran kipittää tuskanhiki tukassa bussipysäkiltä omaan luukkuunsa, tunnelibaanoilta elokuvateatteriin turvaan, kävelykujalta kaverin kotiin, Sergels Torgetilta kaupan sisälle huokaisemaan. Olo oli kuin häkkieläimellä: joka puolella joku pyrkimässä läheisyyteen, jos ei muuta niin kuumilla katseilla.
Näillä tummilla kavereilla oli kiivas halu tuttavuuteen. Se kanavoitui ahdistavana jatkuvana viheltelynä, huuteluna, perässä kulkemisena, liukuportaissa selän taakse liimautumisena, ökkimisenä busseissa ja perään juoksemisena. Tällä on englannin kielessä nimi ja siitä mainitaan Lonely Planetin liki jokaisessa matkaoppaassa. Se on harrashment.
Oli tilanteita, että syöksyi kotiovelleen ja sai juuri ja juuri paiskattua raivokkaasti oven kiinni niin, että tyyppi hädin tuskin ehti vetää sormensa ovenvälistä. Siitä jäi voimakas muistijälki, joka aktivoituu vieläkin samannäköistä porukkaa nähdessä, vaikka olenkin jo harppuuna-ikäinen.

Ai suuret luulot vai? Ai omasta mielestään viehättävä vai? Ei. Olin vain nainen ja pohjoismaalaisen näköinen, siinä kaikki. Siellä heille riitti, että vähänkään näytti naisenpuolilta.

          "Svenska tjejer är så stålta över sig...långa o. smala...men finska flickor! Jag gillar! Får jag komma med dig? Inte nu? Men ska vi träffas senare?"

@@@

Tässä kolhoosissa on sama atmosfääri. Suurin osa alueella kruisailevista on toki kantasuomalaisia, mutta paljon on muualta tulleita. Ei mitään hätää, jos osaavat olla kuten Suomessa ollaan. Sillä Suomessahan me kai ollaan, eikö?
Eikä mua täällä kukaan ahdistele, eikä huutele. Bulldogin ulkonäöstä ja ämmän habituksesta on oma hyötynsä.

@@@

Mulla on täältä lainassa polkupyörä.
Kävin sillä kruisailemassa eilen illan edettyä pitkälle ja viilennyttyä. Tämä on eräs suomalainen kaupunki, jossa on näin kesäaikaankin hyvin vilkasta seuraelämää. Monella tasolla.
Ilta alkoi sillä, että sammutin juomapullolla yhden roskispalon. Nythän on avotulenteko kielletty, miä tupakkamies ei ehkä tiennyt. Mutta onneksi on tälläisiä pelastuslaitoksen vapaaehtoisia avustajia, kuten meikäläinen. Mitalia odotellessa.

Kävin kyllä myös pornokaupan kulmilla ja nuuskin puistossa ringissä istuvan, musiikkia kuuntelevan nuorisoporukan savukkeista tulevia hyvin imeliä tuoksuja. Mitä lie tuontitupakkia pössyttelivät ;) Ajelipa puistokäytävällä pakettiautolla Kissalan pojatkin. Joutuivat lopulta ryömimään perässäni, kun vinssasin edessä enkä tohtinut oikoa nurmikolle. Poliisin on ystäväni. Järjestin siinä heille vähän rauhallista menoa kaikessa rauhassa sielun lepuuttamiseksi. Meikäläisessä on nimittäin aika vähän mitään pidätettävää, vaikka on sitäkin joku raivopää pikkupoliisi joskus yrittänyt - ja epäonnistunut. En mene tuohon tapaukseen syvemmälti kuin toteamalla olleeni oikeassa ja virkamies väärässä (kuten tavallista). Hänet pelasti suuremmalta kaplakalta vain kylmäpäisempi partiokaverinsa. Poliisillahan on aina partiokaveri, joka voi ampua nallipyssyllä ilmaan, jos täti-ihminen alkaa uhittelemaan.

Nyt otan lainapyörän telineistään ja lähden häiritsemään tuskan hiellä vinssaavia kilpapyörän omistajia. Heitä ottaa pattiin, kun en kykene heidän reaktioajassaan (n. 5 sek) päättämään käännynkö vasemmalle, oikealle vai ajanjo suoraan. Ja he joutuvat hetkeksi hieman hölläämään, pahimmassa tapauksessa jopa käyttämään pyöränsä jarruja.

Voikaa hyvin, älkääkä palelluttako itseänne!

Helga