 |
| Kuva: pinterest |
Talvi kasaa leiriään, siivoilee viimeisiä rippeitään kokoon kun kevät jo puskee tilalle takavasemmalta. Muuttolintuja sinkoilee ilmatilassa, ensimmäiset kärpäset kaivautuvat ikkunanraoista ja leskenlehti pukkaa maankuoreen reikää valoa kohti. Niin se menee vuodenkierto. Ja mitä useamman on nähnyt, sitä enemmän alkaa tiedostaa elettyjen talvien, keväiden, kesien ja syksyjen rajallisen määrän omalla kohdallaan. Mutta vielä ei onneksi ole aika heittää lusikkaansa!
@@@
Niin tuli pääsiäisen jälkeen kiire, ettei ole paljon ehtinyt purkamaan kirjoituspaineitaan. Kaiken kukkuraksi on hevoshommat vallanneet yhä enemmän aikaa kalenterista ja siinähän se ilta pyörähtää kohti nukkumaanmenoaikaa, kun ajoissa tallille menee, laittelee hepoa mennen tullen ja palaa kotiinsa. Tämän harrastuksen kanssa näyttää tahti kiihtyvän, joskaan ei tule yllätyksenä, sillä sen verran on kokemusta lajista: mukanaan vie. Oivallinen liikuntamuoto, jossa varsinkin keskivartalo saa jumppaa ilman, että edes huomaa rehkivänsä. Kuinka paljon mielekkäämpää se onkaan kuin maata jossakin jumppakerhon lattialla kun joku raivopäinen huutaa mikrofooniin että "jaksaa jaksaa" ja paksua akankinttua nousee samaan tahtiin edessä, takana ja sivulla. Mieluummin teutaroin hevosen kanssa. Hikihän siinäkin tulee.
@@@
Sain tänään kutsun erään harrasteryhmän gourmet-ruokailuun. Kysyttiin toiveita alku- ja pääruoasta ja palautui mieleen edellinen reissu samaan paikkaan. Tämä ruokapaikka on tilaustyyppinen, pieni ja idyllinen ravintola, jossa erilaisilla sanakäänteillä ja muka-muka-hienolla ruokasanastolla keikaroiva pariskunta laatii ateriat itse. Tyhmemmät noista puheista luulee, että tässä ollaan hienommassakin paikassa. Talon isäntä esiintyy jonkinlaisena viiniasiantuntijana ja kovana Italia-starana (Tarvitaanko sellaisiakin tässä junttien luvatussa maassa - eipä ole suomalaiskansallinen laji tuo sommelieeraus. Eikä Italiaa tarvi ihailla, kun oma maa on niin paljon ihanampi kuin joku mitätön entisten historiasuuruuksien mafiamaa.).
Viimeksikin ruoka oli aika surkea esitys, mutta akat kehui kilpaa, kun totuutta ei ole tapana sanoa näissä yhteyksissä. Minä meinasin sanoa, että olipa sikakalliilla hinnalla saatu aikaan varsin mitäänsanomaton lopputulos. Mutten sanonut. Eihän me koskaan niin sanota. Me vaan mielistellään, vaikka useampi loppuviimetteeks oli ihan samaa mieltä. Ja kaikki pääsi rahoistaan.
No, yhtä kaikki, illanviettopaikka on sievä ja hauska, niin siitä kai tässä maksetaan. Seurakaan ei ole huonoa, joten mitäpä sitä ihminen muuta. Vaan vähän halvempi olisi aterian oltava siihen lopputulokseen nähden.
 |
| Helgan kuvavarastolta: herkullista struudelia Sveitsissä kerran aamupalalla. (Jos on jo näytetty, niin entschuldigung!) |
@@@
Minä olen aatellut ehdottaa Suomen hallitukselle, että kun meillä tuossa naapurissa on niin paljon menestyneempi maa - ymmärrätte, että tarkoitan nyt Ruotsia, enkä Venäjää - niin eikö me voitaisi tehdä niin kuin Saksassa, että yhdistetään maamme takaisin Ruotsi-Suomeksi ja ryhdytäään elelemään yhtenä maana. Meille tulisi samaan syssyyn Lindexit, Henkkamaukat, Ikeat ja sen semmoiset. Ei tarttisi itkeä yhden paskastokmannin myynninromahduksia.
@@@
Matkalippu on taas perstaskussa ja laukkua pitää alkuviikosta ryhtyä pakkaamaan. Suhaan Keski-Euroopan erääseen maahan ja kaupunkiin, jossa on työn takia tullut käytyä useita kertoja ja nuorena tyttönä Interraililla jo 70-luvulla tuli nähtävyydet katseltua. Mitäpä niitä moneen kertaan tutkailemaan. Sen sortin sosialisti nimittäin olen, etteivät turistilaumojen kansoittamat nähtävyyspaikat minua ylipäätään kovin kiinnosta, eikä takuulla ainakaan toista kertaa, jos kerran olen ihmismassassa käynyt vellomassa*. Nykyisin turistirysiin uiminen on lisäksi vähän vaarallistakin kaikenmaailman itsemurhapommittajien takia. Sanalla sanoen: vaikka itse Mona-Lisa tungoksen keskellä olisi ilmielävänä hymyilemässä ja kansaa kättelemässä, niin välttelen tälläisiä paikkoja ja pakenen mieluummin laajoille saloille hiljaisiin suomalaismetsiin!
Mutta kaipa tuolla reissussa jotakin oppii, kun siinä tarkoituksessa sinne mennään. Perillä on kevät pidemmällä, joten otanko ilon irti vaikka siitä sitten.
*Hannu Väisänen rupattelee uudessa kirjassaan juuri tästä samasta asiasta, kun mitä ilmeisimmin Louvreen oli mennyt - ja häipynyt äkkiä tiehensä valtaisat jonot nähtyään.
Niin että kaikkea hyvää vaan edelleen sinulle lukijani (jos kohta siellä ketään on toisessa päässä) ja kuulumisiin,
Helga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti