Krääks, sanoi muuttaja

Hyvä blogiystävä, 

ethän ole pahoillasi, vaikken ole kirjoitellut? Katsos, olen ollut hieman pyörityksessä. Mutta nyt on hyvä sauma ottaa sinuun yhteyttä tästä talviretkeilyyn suunnitellulta untuvaa sisältävältä ilmapatjalta, jolla makaan tyhjyyttään kaikuvan olohuoneen lattialla. Huoneessa on korituoli, kevytmetallinen remonttitikas, suuri puutarhapöytä ja sen päällä televisio. Lisäksi tässä vieressä on sanakirja, Askon mainosesite ja auton eväskori, jossa on yksi kivikova mandariini ja Edgar Allan Poen kauhukertomusten cd-kokoelma. (Sitähän olen jo mainostanutkin. Sieluni vireystilaa ylläpitävä hengentuote.)

@@@

Olen varsin onnekas, sillä tiskattuani astioita lähes viikon ajan pikkuruisen wc:n mikroskooppisessa lavuaarissa sain lopultakin vuokranantajan herätellyksi keittiön putkitukoksen avaamiseksi. Nyt keittiössä voi siis jatkossa tiskatakin! (Ja kun katson Wärtsilän intialaisen yhteistyökumppanin työntekijöiden asuntolanpihaa aattelen, että meillä sentään on lavuaarit ja keittiöt! Vaikkei niissä putket toimisikaan, niin onpahan tilat ainakin. Että ei pidä olla liian vaativainen.)

Mutta kaikkeen hulluun sitä ihminen ryhtyykin. Oikein katsoin itseäni tänään peilistä kesken vastaanottopäivän, jotta onkohan tuokaan Luojan luoma (vaiko itse Lusifeeruksen?) kaikista kammareistaan aivan ensiluokkaisessa kunnossa. Meinaan: olen hommannut itseni varsin haasteelliseen ympäristöön, mutten voi kertoa siitä enempää, koska haluan pysyä piiloutuneena Helgan kylpyammeeseen. Jos kertoisin tarkemmin, sytyttäisi joku äkkiä valot kylpyhuoneeseen ja olisin kuin sokeritoukka säntäilemässä ympäriinsä etsien koloa mihin piiloutua. (Vaihtoehto sokeritoukalle: lutikka. Siis mikäli sokeritoukat eivät möyryä pimeissä kylpyhuoneissa. Ja jollei siellä möyryä lutikkakaan, niin lukija vapaasti kehitelköön oman hyönteisversionsa stuntiksi.)

Yhtä kaikki: elämää ei ole edes tarkoitettu haasteettomaksi! Elämä on tarkoitettu itsensä venyttämistä, taisteluihin ajautumista, vuorille nousemista ja tuulta vastaan puskeutumista varten! Tällä systeemillä siis edetään.

Mutta yksi asia tässä sentään lohduttaa - kuten Mikko Alatalo laulaa. Siis se, että uudet työkaverit ja tämän seudun väestö on vallan hauskanoloista porukkaa. Aamusta heti vanharouva kapsahti kaulaani poislähtiessään, oi mikä onni tohtorille! Ja jos vielä hieman kehua retostan, niin sattumoisin tänään tuli käynnille iäkkäämpi mies, jonka pojan olin kuulemma tavannut eilen ja poika lähetti terveisiä ja kiitoksia. Mikä mielenlämmitys ja ilo! (Ja Suomessahan tämmöiset itsekehuiset puheet on laittomia ja tuomittavia, hyi hyi!!! Itserakas se keikaroi omissa liemissään: mikä omahyväinen ääliö olenkaan! - Ja tämän sanon siksi, ettei kellään lukijalla tule paha mieli röyhkeästä onnistumistensa kirjaamisista. Lohduksi vielä sekin lohduksi,että tulee myös märkää rättiä päin naamaa vastapainoksi. Viittaan vaikkapa -muistaakseni- viime viikkoiseen minulle suuttuneeseen mieheen, jonka huusin sisään parikymmentä minuuttia myöhässä annettuani edellisen "asiakkaan" puhua sydämensä rauhassa puhtaaksi. Seuraava asiakas oli todella vihainen, kun oli joutunut odottamaan. 20 minuuttia voi sekin olla ajanjakso, joka katkaisee aasilta selän, vaikkei edes parkkimaksu ollut menossa umpeen.)

@@@

Että huh huh, sanon minä.

Revin nyt jonkin aikaa huumoria tästä tyhjän asunnon loukusta, pakenen työpaikalle ja hevostalleille ja kaasutan välillä entiselle kotipaikalle pakkaamaan entistä elämääni, ainutta aviosiippaani ja eläintäni. Kunhan saan heidät ja huonekalut samaan osoitteeseen, voin ryhtyä miettimään minne sitten muuttaisi. 

...no heh heh, vitsi vitsi!

Hyviä vointeja sinne teillekin. Kunhan saan langattoman nettini toimimaan, liimailen taasen enemmänkin kuvia juttuihini. Nettiä ei voi asentaa kuin niinä päivinä kun asentaja ehtii paikanpäälle klo 8-16 välisenä aikana. Muulloin ei työskentele. Ja se sattuu kyllä aika hassusti oman työpäiväni kanssa päällekäin. Joten ei liene muita mahdollisuuksia kuin perua potilaita, jotta kykenee asentajan aikatauluihin sopeutumaan? Muutoinhan maksan hamaan tappiin nettiyhteydestä, jota ei voida asentaa, koska asuntoon ei pääse sisään, kun tuohon aikaan ei ole ketään ovea avaamassa. Tätä väänsin rautalangasta nettifirman asiakaspalveluun, jonne pääsin 27 minuutin puhelinlinjajonotuksen jälkeen. Soitettuani ensin vikapalveluun, koska hommaamani reititin ei suostunut aukaisemaan internet-yhteyksiä. Eikä se aukaisekaan: pitää olla sen firman omat vermeet. Eli sinne meni toistasataa euroa reitittimen hankintaan kuin kankkulan kaivoon. Mutta mitäpä sitä suremaan, kun nettiyhteyttä ei kuitenkaan saa virka-aikana avatuksi tähän kämppään. Mutta keittiön lavuaarista sentään saatiin yhteys viemäriverkkoon, jippii!

Terveisin Helga (rivitys ei toimi kunnolla tässä tabletissa, ursäkta!)