Takkapuita ja autonmaisemia

Kuva: Duane Bryers (1911-2012)

Jälleen enemmän kalustetussa kotimajassa, jossa eletään asunnonmyyntinäyttöjen aikaa. Hanoja kiilloitetaan, koiraa häädetään kauemmaksi karvoittamasta puunattua lattiaa ja tuoleja ojennellaan suoriin riveihin. Tämäkin on omanlaisensa hypetys ja häppeninki. Myyntiaikahan on huono ja siitä on jo lähinaapurustosta käyty kovasti informoimassa. Voihan nimittäin olla, ettei ole sitä itse hoksattu ;)

Aika kummallisia käänteitä näihin asunnonmyynteihimme on vuosien saatossa liittynyt. Tuorein episodi oli viikolla, kun illalla miehen kanssa soiteltiin ja hän hekotteli saaneensa alkuillasta vieraankin. Kas kenet! Yllättäen ovella oli lähinaapuruston mies pikkuhiprakassa ja kovin sosiaalisella tuulella. Porstuaa pidemmälle ei isäntä vierasta päästänyt viimemainitun sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Asia oli siten hoidettu tuulikaapissa. Siihen liittyä kaksi intressipiiriä (numeroin asiat kuin Alexander Stubb):

1. Huushollin tila
Vierailija oli roikkunut kaula pitkällään huushollin puolelle, että minkälaistas teillä on ? Ja kuinka kallis remotti mahtoi olla ("Ai, teillä on tuokin laitettu uusiksi!") ? Miehetkö eivät olisi uteliaina työntämässä nokkaansa kytikselle! Ha-ha, hehän ovat pahimpia! 

Laaja kokemukseni on osoittanut, että mies utsii asioita piilotellummin kuin nainen. Onhan toisten asioiden uteleminen periaatteessa akkamaisena pidetty toimiala ja akkamaisuus vie pointseja toisten miesten keskuudessa.
Olen joskus saanut nauttia erittäin uteliaan miehen työtoveruudesta. Hänen taktiikkansa oli yrittää vaivihkaa muljauttaa jutunaihe siihen suuntaan, että saisi meikäläisen laulamaan itseään kiinnostavia aiheita ilman, että jälkikäteen edes huomaisin sitä. Monta hupaisaa hetkeä oli sisäänpäin hekotellessa: ihanko piruparka luulet, etten pyrkimyksiäsi huomaisi! Ajoittain olin vähän loukkaantunutkin: pitääkö minua tosiaan niin yksinkertaisena, että menisin lankaan?

2. Takkapuut
Meillä on komeaa koivuklapia. Vierailun virallisempi luonne kohdistui takkapuihin. Hän nimittäin himoitsi niitä itselleen, "...ettehän te niitä enää tarvitse, he he he".
Jokaisessa meissä asuu pieni ruumiinryöstäjä :D (Isäntä oli ällistynyt ja sanonut sitten, että toki tuleva mahdollinen ostajaporukka tarvii puut takkaa varten myöskin.)

Summa summarum: kaikenlaisia reaktioita on matkan varrella nähty, eivätkä ne kaikki ole ihmislajia imartelevia. Kunpa itse osaisi käyttäytyä fiksusti niissä moniaissa tilanteissa, mihin ihmiselon aikana joutuu. (Pitää yrittää oikein skarpata!)

@@@

Eilen illalla entiselle kotipaikalle ajellessa pysähdyin kylmäasemalle tankille. Siinä oli jotakin häikkärää, joten jouduin jatkamaan matkaa ja ajauduin pienen suomalaiskylän pikkuruiselle bensa-asemalle. Se teki vaikutuksen!
Tipahdin nimittäin kassalle kuin toiselta planeetalta ja tunsin katseiden porautuvan selkääni: kuka tuo on ja miksi tankkaa täällä?! Bensa-aseman baariin oli kokoontunut paikallisten maalaisisäntien iltaparlamentti villamyssyt päässä ja naamat saunan jälkitilasta (?) tahi raittiista ulkoilmasta punakoina. Hymyilivät minulle ystävällisesti ja katsoivat uteliaasti päälleni. Viittä vaille, etten napannut kupillista painunutta huoltsikkakahvia ja istahtanut herrojen seuraan vain kuullakseni mitä noilla seuduilla maailmanmenosta ajatellaan :) Tuskinpa olisivat panneet pahakseen!

Sanottakoon sen verran, että se on seutua, jossa ollaan suoraviivaisia ja jämäköitä kunnon suomalaisia! Siellä ei kuvia kumarrella, eikä tehdä takinkääntöjä.
Ajattelin siinä itsekseni, kuinka leppoisaa on olla kotomaassa tavanomaisesta poikkeavassakin joukossa. Nimittäin: suomalainen suomalaisen tuntee ja tietää! (Euroopan maista ainakin Prahassa oli alkuun tunne, että ympäröivä ihmismassa on sakkia, jonka suhteen on syytä olla vähän varuillaan. Olivat jotenkin epämääräisissä vetimissä, katse oli kiertelevä ja kyräilevä siihen tyyliin, että Suomessa sellaisen joukon lähistöllä täytyy olla tarkkana. Mutta he olivat sen maan kuosissa, thät´s ool. Työstä palaavia työläisiä, kunnon ihmisiä varmaan kaikki. Meni päivä pari, että tämän havaitsi ja kykeni relaamaan.) (Intiasta ja Indonesiasta ei kannata edes mainita tässä yhteydessä, mutta siellä ei pukeudutakaan sinne päinkään kuin Suomessa, joten jo lähtökohtaisesti tilanne lisää valppautta.)

@@@

Vaan eikös ole hauskoja nämä Duane Bryers- herran kuvat tällä sivulla!
Amerikkalainen graafikko, joka eli pitkän elämän, jonka aikana jätti meille iloa ja virkistystä kuvallisessa muodossa. Tässä on linkki miehen henkilökuvaan:

http://rogallery.com/Bryers_Duane/bryers-bio.html

@@@

Ja ilman muuta täytyy vielä liittää pikku sähkösanoma, jonka vanha ystäväni Verottaja oli tällä kertaa naputellut hieman yllättävällekin paperille - nimittäin mieheni veroilmoituskaavakkeeseen. (Hoh hoijaa. Ilmeisesti minun veroalamaisena pitää tehdä kaksi veroilmoitusta på grund av, että mulla on loistava menneisyys Valakunnan Yrittäjänä laajoine yritystoimineni ja vielä suurempinen veronmaksuineni.)

Oikein hyvää lauantai-iltaa blogiystäväni,

t. Helga