Kulturella perspektiv - immosia ja vedenalaisia löytöjä

www.nytid.fi

Koska jokaisella suomalaisella täytyy Suomen passin menetyksen uhalla olla kannanotto Immosen fasetuksiin, kannan lipputankoni kehiin minäkin. Tutustuttuani tämän päivän lehtiin ja mielipideosastoihin siis.

Ihmisillä näyttää olevan viisaita ja epäviisaita ajatuksia monikulttuurisuudesta (ällöttävän sievistelevä ja piilotteleva sana!) ja maahanmuutosta. 

Kokoan tähän muutamia:

-Huvudstadsbladet (tänään, http://hbl.fi/nyheter/2015-07-27/764314/star-du-ett-mangkulturellt-finland) aikoo huomenna julkaista ihmisnaamakuvakokoelman niistä henkilöistä, jotka käyvät "tykkäämässä" Husarin sivulla FB:ssa monikulttuurisuudesta. Tämä on herättänyt joitakin ihastuneita huokauksia Ankkalammikossa, mutta myös kriittisiä näkökantoja. 

"EAU 11 timmar sedan

Mångkulturellt är bra. Men inte är det fråga om en så helig ko att det skulle vara brottsligt att tycka annorlunda. Har rötmånaden angripit vår i hela Svenskfinland världsberömda liberalism? Har denna blivit så fanatisk att åsiktsfrihet inte längre tillåts?"

(Suomennan ydinsanoman vapaalla suomennoksella: monikulttuurisuus on hyvä asia, mutta onko se niin pyhä lehmä, että olisi rikollista olla muuta mieltä. Onko tässä asiassa mielipiteenvapautta?)

Myös tämä on Hufvudstadsbladetin nettisivulla tänään.
Pääkaupunkiseudun suomenruotsalaisen Ankkalammikon uimapaikka uimaleluineen. :D

-joku ihmettelee toisessa lehdessä, miten Suomessa olisi suhtauduttu siihen, että Suomea koetelleina kriisiaikoina maasta olisivat paremman elämän toiveissa lähteneet riskeimmät miehet ja jättäneet oman kansakuntansa naiset, lapset, sairaat ja vanhukset olisivat selviytymään miten taitavat. Kirjoittaja viittaa siihen (onko tilastoja?) seikkaan, että maahanmuuttajataustaisissa näyttäisi silmämääräisesti (onko vääristymää?) olevan runsaasti nuorehkoja miehiä. Ainakin, jos katukuvaa katsoo esim. eräissä rannikkoseudun ruotsinkielisissä kaupungeissa, jonne on hyvin runsaasti otettu maahanmuuttajataustaisia.

@@@

Oma kanta

-Uusien tuulien saaminen Suomeen on lähtökohtaisesti hyvä asia.

-Kotouttamisen laiminlyönnistä seuraa yhteiskunnallisia ongelmia.

-Kotouttaminen ei tarkoita, että suomalaisia kotoutettaisi vierasmaalaiseen elämänmenoon vaan toisinpäin.

-Turha suomalaisten vieraskoreus ja sinisilmäisyys ei edistä maahanmuuttajan integroitumista. Sinisilmäisyys voi johtaa katkeraan pettymiseen ja sitä kautta muukalaisvihaan.

-Muukalaisviha on paha asia.

Lisäksi nämä seikat:

-Jos minulla ei ole vaikkapa Ranskan kansallisuutta, en ole Ranskassa oikeutettu saamaan samoja palveluita kuin Ranskan kansalainen (päivystyksellinen hoito on eri asia). En siis voi olla Ranskassa vaatimassa Ranskan terveydenhuollon kustantamana vaikkapa sappikivileikkausta itselleni. Sama pätee Suomen kansalaisuuden suhteen. 

-Minulla ei ole rasismiin vedoten enempää oikeuksia verovaroin maksettaviin palveluihin kuin Suomen kansalaisella. 

-Lääkäriä(kään) ei Suomessa saa nipistää eikä pahoinpidellä (ei fyysisesti eikä henkisesti), vaikka lähtömaassa näin voisikin tehdä.

fatou.se

Terveydenhuollon kautta näkee kaikenlaista ja kuva varmaan vähän vääristyykin. Suuntaan ja toiseen:

1.Näkee onnellisia maahanmuuttajia. Kuulee heidän iloaan ja näkee heidän jälkeläisiään eli ensimmäisen sukupolven suomalaisia, jotka peruskoulun kautta ovat integroituneet. Käyvät koulua tai ovat töissä ja ajelevat omalla autollaan. Heille lähtömäänsa taustakulttuuri on rikkaus. 

Eräs venäläistaustainen pariskunta sanoi minulle taannoin, että ovat onnellisia ja kiittävät joka päivä Jumalaa, kun ovat saanut jäädä asumaan Suomeen. Samaa sanoi iranilaistaustainen ikämies, joka oli asunut myös toisessa Pohjoismaassa (josta oli siirtynyt Suomen puolelle kun täällä on kuulemma parempi elää).

2. Kuluneella viikolla olen tavannut myös hyvin ongelmaisen ja runsaasti yhteiskunnan tukitoimia kuormittavan maahanmuuttajan, jonka ongelmakierteelle tuskin tulee loppua hänen elinaikanaan, vaikka itkettäis. On nyt kolmikymppinen. Työelämään hänestä tuskin on tulevaisuudessakaan.

Tapaamme työssämme myös (samoin kuin ehkä myös poliisi) hieman epäselviä kulkijoita, jotka ovat Euroopan vapaan liikkuvuuden mahdollistamana todennäköisesti jo käyneet kokeilemassa onneaan useammassakin Euroopan maassa. Heistä on vaikea ottaa selvää: missä olit, mistä tulit, milloin ja minkä ikäinen olet, kuka olet, onko täällä sukulaisiasi, mitä sukua hän sinulle on? Jotkut heistä piilottelevat asioitaan, en tiedä miksi. Mutta kun heidän hoitovaatimuksiaan kuuntelee niin tietää, ettei "kotimaassanikin aina sain tälläisiä hoitotoimia"-väittämä voi pitää paikkaansa. Suomalainen lääkäri kyllä ainakin karkeasti ottaen tietää minkä tason hoitoa missäkin maassa tavallinen kansa saa. (Rikas yläluokka ja yksityissairaalat ovat toki eri juttu, mutta tämä kansanosa ei muuta Suomeen.)

Yhteenveto:

En ole maahanmuuttajavastainen, en myöskään maahanmuuttajakriittinen. 

Olen mielestäni maahanmuuttajarealistinen. 

Maahanmuuttajien joukossa on valtavan erilaisia taustatarinoita ja monenlaisia kulkijoita. Suurin osa varmaan aivan oikeasti vaikeista oloista paremman elämän toivossa maahan tulleita. Mutta myös monenlaisia epäselvyyksiä ja sekavia tarinoita. Tämän suhteen pitää olla realistinen. 

Maahanmuuttoviranomaiset tietävät ehkä enemmän kuin turuilla ja toreilla puolesta-ja-vastaan- huutava kansa. (Näin tänä kesänä kuinka eteläpohjalaismurretta puhuneet humalaiset nuoret miehetä kävivät englanniksi huutelemassa arabitaustaisilta näyttäville ikäisilleen miehille. Nämä katsoivat selvin päin ja kylmän jäätävästi humalaisten suomipoikien räyhäämistä.)

Olen myös sitä mieltä, että tässä asiassa niin kuin kaikissa asioissa pitää saada Suomessa ilmaista mielipiteensä vapaasti, vaikka olisi immonen tai virtanen. Olisikin aika outoa, jos kaikki olisivat jostakin asiasta 100%:sti samaa mieltä. Tosin onhan sellainenkin maa olemassa. Pohjois-Koreassa nimittäin.

t. Helga 

Takkapuita ja autonmaisemia

Kuva: Duane Bryers (1911-2012)

Jälleen enemmän kalustetussa kotimajassa, jossa eletään asunnonmyyntinäyttöjen aikaa. Hanoja kiilloitetaan, koiraa häädetään kauemmaksi karvoittamasta puunattua lattiaa ja tuoleja ojennellaan suoriin riveihin. Tämäkin on omanlaisensa hypetys ja häppeninki. Myyntiaikahan on huono ja siitä on jo lähinaapurustosta käyty kovasti informoimassa. Voihan nimittäin olla, ettei ole sitä itse hoksattu ;)

Aika kummallisia käänteitä näihin asunnonmyynteihimme on vuosien saatossa liittynyt. Tuorein episodi oli viikolla, kun illalla miehen kanssa soiteltiin ja hän hekotteli saaneensa alkuillasta vieraankin. Kas kenet! Yllättäen ovella oli lähinaapuruston mies pikkuhiprakassa ja kovin sosiaalisella tuulella. Porstuaa pidemmälle ei isäntä vierasta päästänyt viimemainitun sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Asia oli siten hoidettu tuulikaapissa. Siihen liittyä kaksi intressipiiriä (numeroin asiat kuin Alexander Stubb):

1. Huushollin tila
Vierailija oli roikkunut kaula pitkällään huushollin puolelle, että minkälaistas teillä on ? Ja kuinka kallis remotti mahtoi olla ("Ai, teillä on tuokin laitettu uusiksi!") ? Miehetkö eivät olisi uteliaina työntämässä nokkaansa kytikselle! Ha-ha, hehän ovat pahimpia! 

Laaja kokemukseni on osoittanut, että mies utsii asioita piilotellummin kuin nainen. Onhan toisten asioiden uteleminen periaatteessa akkamaisena pidetty toimiala ja akkamaisuus vie pointseja toisten miesten keskuudessa.
Olen joskus saanut nauttia erittäin uteliaan miehen työtoveruudesta. Hänen taktiikkansa oli yrittää vaivihkaa muljauttaa jutunaihe siihen suuntaan, että saisi meikäläisen laulamaan itseään kiinnostavia aiheita ilman, että jälkikäteen edes huomaisin sitä. Monta hupaisaa hetkeä oli sisäänpäin hekotellessa: ihanko piruparka luulet, etten pyrkimyksiäsi huomaisi! Ajoittain olin vähän loukkaantunutkin: pitääkö minua tosiaan niin yksinkertaisena, että menisin lankaan?

2. Takkapuut
Meillä on komeaa koivuklapia. Vierailun virallisempi luonne kohdistui takkapuihin. Hän nimittäin himoitsi niitä itselleen, "...ettehän te niitä enää tarvitse, he he he".
Jokaisessa meissä asuu pieni ruumiinryöstäjä :D (Isäntä oli ällistynyt ja sanonut sitten, että toki tuleva mahdollinen ostajaporukka tarvii puut takkaa varten myöskin.)

Summa summarum: kaikenlaisia reaktioita on matkan varrella nähty, eivätkä ne kaikki ole ihmislajia imartelevia. Kunpa itse osaisi käyttäytyä fiksusti niissä moniaissa tilanteissa, mihin ihmiselon aikana joutuu. (Pitää yrittää oikein skarpata!)

@@@

Eilen illalla entiselle kotipaikalle ajellessa pysähdyin kylmäasemalle tankille. Siinä oli jotakin häikkärää, joten jouduin jatkamaan matkaa ja ajauduin pienen suomalaiskylän pikkuruiselle bensa-asemalle. Se teki vaikutuksen!
Tipahdin nimittäin kassalle kuin toiselta planeetalta ja tunsin katseiden porautuvan selkääni: kuka tuo on ja miksi tankkaa täällä?! Bensa-aseman baariin oli kokoontunut paikallisten maalaisisäntien iltaparlamentti villamyssyt päässä ja naamat saunan jälkitilasta (?) tahi raittiista ulkoilmasta punakoina. Hymyilivät minulle ystävällisesti ja katsoivat uteliaasti päälleni. Viittä vaille, etten napannut kupillista painunutta huoltsikkakahvia ja istahtanut herrojen seuraan vain kuullakseni mitä noilla seuduilla maailmanmenosta ajatellaan :) Tuskinpa olisivat panneet pahakseen!

Sanottakoon sen verran, että se on seutua, jossa ollaan suoraviivaisia ja jämäköitä kunnon suomalaisia! Siellä ei kuvia kumarrella, eikä tehdä takinkääntöjä.
Ajattelin siinä itsekseni, kuinka leppoisaa on olla kotomaassa tavanomaisesta poikkeavassakin joukossa. Nimittäin: suomalainen suomalaisen tuntee ja tietää! (Euroopan maista ainakin Prahassa oli alkuun tunne, että ympäröivä ihmismassa on sakkia, jonka suhteen on syytä olla vähän varuillaan. Olivat jotenkin epämääräisissä vetimissä, katse oli kiertelevä ja kyräilevä siihen tyyliin, että Suomessa sellaisen joukon lähistöllä täytyy olla tarkkana. Mutta he olivat sen maan kuosissa, thät´s ool. Työstä palaavia työläisiä, kunnon ihmisiä varmaan kaikki. Meni päivä pari, että tämän havaitsi ja kykeni relaamaan.) (Intiasta ja Indonesiasta ei kannata edes mainita tässä yhteydessä, mutta siellä ei pukeudutakaan sinne päinkään kuin Suomessa, joten jo lähtökohtaisesti tilanne lisää valppautta.)

@@@

Vaan eikös ole hauskoja nämä Duane Bryers- herran kuvat tällä sivulla!
Amerikkalainen graafikko, joka eli pitkän elämän, jonka aikana jätti meille iloa ja virkistystä kuvallisessa muodossa. Tässä on linkki miehen henkilökuvaan:

http://rogallery.com/Bryers_Duane/bryers-bio.html

@@@

Ja ilman muuta täytyy vielä liittää pikku sähkösanoma, jonka vanha ystäväni Verottaja oli tällä kertaa naputellut hieman yllättävällekin paperille - nimittäin mieheni veroilmoituskaavakkeeseen. (Hoh hoijaa. Ilmeisesti minun veroalamaisena pitää tehdä kaksi veroilmoitusta på grund av, että mulla on loistava menneisyys Valakunnan Yrittäjänä laajoine yritystoimineni ja vielä suurempinen veronmaksuineni.)

Oikein hyvää lauantai-iltaa blogiystäväni,

t. Helga