Filosofisia kevytmietteitä

Kaikkea sitä tulee ajatelleeksikin.

1. Ilmastointiteippi-ajatus

Hän purjehtii ovesta tuoden tullessaan ennakkoaavistuksen ja tuulahduksen siitä, mitä tuleman pitää. 

Nimittäin: ajatusten levottoman ajelehtimisen, tajunnanvirran heittelehtimisen asiasta toiseen. Hyppelystä kirpun lailla vasemman nilkan turvotuksesta oikean ohimon kivistykseen, keskivartalon pistoksesta kihelmöivälle päälaelle ja siitä kiitolaukkaa vasemman pohkeen tuntemuksiin, jalkakramppeihin, kurkun limaisuuteen, leukakulman outoon tuntemukseen, lapakipuun, kylkikaaren jomotukseen, pohjekramppiin. 

Puheeseen ei tule kuulijan mentävää taukoa. Ehdi vain sanoa väliin:

"...tarkoitatko, ett..."

"...mutta, oliko siis näin jott...."

"...tuotako kohtaa tark..."

Mutta hän ei pysähdy, vaan on jo toisessa aiheessa. Ja koska ne reseptit uusitaan? Entä laboratorio, mitä siellä oli? Mistä se johtuu, että? Voiko lääkkeistä tulla sellaista, että? Kuinka kauan kestää, että? En ehdi vastata yhteenkään kysymykseen, en edes yritä.

Lopulta kaikki looginen ajatus katoaa. Istun täysin antautuneena kiivaasti pyörivässä puhekarusellissaan. Ensin sirkushevosen selässä, sitten kamelin, sitten kiivaasti pyörivässä karusellituolissa. Vauhti kiihtyy ja kiihtyy, jalkani nousevat taivasta kohti, tulee huono olo. Yritän vihjaista, että karuselli seis, pysäytä, päässäni pyörii ja henki salpautuu! Mutta hän ei tunne armoa. Tykittää ymmärtämättä, että kuulija on jo aikapäiviä ollut läkähdyksissään.

Ja sitten hänen äänensä kaikkoaa korvistani kaukaisuuteen. Näen kuinka hänen suunsa käy taukoamatta, mutten kuule enää: aivot eivät vastaanota enempää. Lasittunein katsein tuijotan kiivaasti läpättäviä huulia, pään kiihkeitä nyökkäyksiä ja käsi näyttää kättä jalkaa vatsaa korvaa leukaa reittä. Aivoni ovat tukkeutuneet ja ajattelen: ilmastointiteippiä! Hakekaa ilmastointiteippiä! Liimaisin sen hänen suunsa eteen, kumartuisin sitten potilaspapereittensa ääreen, tutkailisin hänen asiaansa, laboratoriotuloksia, röntgenvastauksia ja saisin hetkeksi aivoilleni kyetäkseni auttamaan häntä siinä nimenomaisessa ja suurta keskittymistä edellyttävässä asiassa, jota varten hänet on luokseni lähetetty. 

Summa summarum: joskus ajattelen onko terveydenhuollon työntekijällä potilaaseensa nähden mitään oikeuksia työrauhansa suhteen, jotta suhde olisi demokraattinen? Jos potilas saa moittia puhumatonta lääkäriään sanomalehden yleisönosastoissa, saako lääkäri puolestaan moittia työtään häiriköivää potilasta (tarkoitan siis henkilöä, jolla ei ole mielen sairautta)?

Vastaus lienee: Hyi, ei ! Pelkkä ajatuskin on jo rumaa! 

Mutta me terveydenhuollon ihmisetkin ajattelemme. Mekin olemme ihmisiä, joilla on kokemisen, tuntemisen ja ajattelemisen lahja. Uupumisen vaara. Läkähtymisen riski.

...Ja sekin on sanottava, että aivan kuten kouluissa ja työpaikoilla on koulukiusaajia/työpaikkakiusaajia, niin potilaissakin on tosi pahoja työrauhakiusaajia. Näistä saa osansa sekä hoitohenkilökunta että tohtorikunta. Tuemme toisiamme jaksaaksemme.

Lisätietona ilmastointiteippi-potilastapaukseen (jottein kukaan vetäisi hernettä nenäonteloonsa ja ajautuisi päivystäjän riesoiksi):

kyseistä potilasta ei oikeasti sellaisenaan ole olemassakaan. Ei ei ja ei. Kuvaamani esimerkki on yhdistelmä useammasta potilaasta, mutta vannon: hänenlaisensa on oikeasti olemassa. Ja ilmastointiteippiajatuskin on totta: se on tosiaan joskus käynyt mielessäni. Tunnustan nöyrästi, että ajatukseni voi syrjähtää näinkin alhaisiin sfääreihin. Tuon potilastapauksen jälkeen takki on pitkän aikaa tyhjä: hän varasti sumeilematta energian seuraavilta potilailta.

(En vaihda ammattia. Älkää edes esittäkö :D )

@@@

2. Tämä on hyvä ajatus, tämä tässä (ks. yläpuolelle).

Elämä on yhtä itsensä kehittämistä, päivästä toiseen. Siihen joutuu pakostakin ympyröitä vaihtaessaan, kuten meikäläinen vielä vanhoilla päivillään nytkin on joutunut. Tervetuloa joukkoon tummaan! Ette tule pettymään kehityssuuntiinne: johonkin suuntaan maisemanvaihdos aina ihmistä vie. Joko hyvään tahi huonoon. Toivottavasti ensinmainittuun.

3. Hieman sarkastisia mietteitä asuntokaupoista...

Seuraavia kommentteja on kuultu lähipiireistä. (Lempeänpirullisensarkastisella rakkaudella ne tähän raportoin.)

*

 "Niin...mitähän tuollaisesta asunnosta yleensä maksetaan...kun minulla ei oikeastaan ole mitään nykypäivän asuntojen hinnoista tietoa, niin ajattelin vain, että mitähän hintaa tuo teidän asuntonne tyyppinen asunto siis noin niin kun yleensä edustaa? Siis, että millaisissa hintaluokissa nämä tälläiset on?"

Samma på finska: "Olen pirun utelias tietämään, kuinka paljon hynää te hyväkkäät tuosta kämpästänne saitte ja minkälaisessa rahakasassa nyt piehtaroitta."

**

"Paljonko siitä saitte? Kysyn suoraan: paljonko tuli rahaa?" (vastaan rehellisesti, kuten tapani on, köhöm) "Ai jaa! No me saatiin kyllä saman verran. Mutta meillä ei ollut välittäjää (tyytyväisyys värisee äänessä)."

Samma på finska: "Saitte vähemmän kuin me. Ja mieleni on nyt tasapainossa, koska elämä on kilpailua."

@@@

Kas tässä tekstissä meikäläisen elämänmotto. Hitsit, että on hyvin sanottu!

(Et voi kontrolloida tuulta. Mutta voit justeerata purjehdustasi.)

Oikein hyviä purjehdustuulia kaikille blogiystäville,

Helga