Kirjahyllyn järjestelyä, perfektionismia ja Jörn Donner

Omia touhujaan kannattaa seurailla vähän kuin sivullisen roolista. Siis tarkoitan: pukeutua aurinkolaseihin ja leveälieriseen hattuun muina naisina lukemaan sanomalehteä itsensä viereen kuin kahvilapöytävakoilija konsanaan. (Muistanette mieliharrastukseni.) 

Tutkailin päivänä muutamana omia touhujani. Kas, havaitsin järjesteleväni aiemmin muuttolaatikoista kirjahyllyyn paiskottuja opuksia. Tarkemmin sanottuna: järjestelin niitä selkämyksen värin perusteella!

Tämä kuva liittyy (su)perfektionismiin.

Tämä edellytti välitöntä tarkempaa itseanalyysia. Kriisi-istunto itseni kanssa! Ja aivan totta. Kuten apinasta polveutunut homo sapiens konsanaan olin apinoimassa ikivanhaa tuttuani (Saukkis: et tunne häntä). Hän on ihka-aito perfektionisti. Ei mikään light-versio vaan täysverinen täydellisyyden tavoittelija. (Lisäksi mitä hauskin ja huumorintajuisin henkilö!)

Hänen olohuoneessaan istuvat, seisovat ja verhoina roikkuvat Vuokko Nurmesniemi, Mari Mekko ja Alvar Aalto. Yrjö Kukkapuro pitää perää. Ilmari Tapiovaara könöttää sohvanvierustalla, Sarpaneva haukottelee takanreunuksella ja Birger Kaipainen kurkistaa vitriinistä. Rakas perfektionistimme on aina ollut Artekin (onko sitä enää, halloo Mirkku Kullberg?) kanta-asiakkaita.

Entäpä alunperin puheena ollut kirjahylly? Arvannette, missä järjestyksessä kirjat hänen hyllyssään ovat. Mutta koska hän on mustan, valkoisen ja harmaan vannoutunut kannattaja, ei värikkäitä kirjoja ole hyllyyn kelpuutettu. Ne häpeävät itseään kaapin uumenissa. (Terveisiä vaan sinnepäin, L!)

@@@

Mutta mehän ei oteta tästä paineita. Ja tähän päälle liturgia, että kukin taaplaa...ja antaa kaikkien kukkien...ja niin edespäin ja poispäin.

@@@

Perfektionisti tosiaan ottaa paineita toimistaan - ja siirtää ne toisille! Jos lähietäisyydellä on joku vastaanottavainen sielu siis. Kaikki eivät ole.

1. Jotkut on niin sokeita lähimmäisten suhteen, ettei heihin pure perfektionistikaan. Sanalla sanoen, vaikka kymmenen perfektionistia ympäröisi näitä tyyppejä, ei heille aiheudu minkäänlaisia suorituspaineita. Tämä hyvä, tässä olkoon esimerkkimme ja mallinnuksemme!

2. Jotkut on niin läpeensä itseensä tyytyväisiä, että se rokottaa heidät perfektionisteja vastaan. Ovat immuuneja jo syntyessään, koska tietävät (luulevat?) olevansa täydellisiä.

3. Jotkut kilvoittelee toisilla kilparadoilla kuin perfektionisti. Ja saavat vaikkapa raviradoilta hivelyn itsetunnolleen perfektionistin kiilloitellessa Eliel Saarisen tuolejaan.

Tämä Eliel Saarisen tuoli on kyllä kaunis, se on sanottava.

@@@

(Olen kuullut väittämän: mitä kovempi kaaos on korviensa välissä, sitä perusteellisemmin ihminen järjestelee ympäristöään pysyäkseen sisäisesti edes jossain kuosissa. Ja tämä selityshän meitä hunsvotteja hivelee, eikö totta. Näin mekin saamme oikeutuksen yhteiskunnassa, joka ihailee ja palkitsee perfektionismista, vaikka se harvoin on kovin luova lähestymistapa - väitän.)

@@@

Ostin kirjan, vaikka minun ei oikeastaan pitäisi. Nimittäin: taas tuli uusi värikoodi ja hyllyt pursuilevat lukemattomia kirjoja. Uuden asuinpaikan kirjastoonkin piti heti pörhältää ja imuroida opus riesoikseen. Ja nyt vielä tämä (joka vaikuttaa viihdyttävältä!). Se on ilmestynyt myös suomeksi.

Jörkka on hauska ja terävä setä! Heittää sopivasti välillä överiksi. Tälläinen l´enfant terrible eli kauhukakara on meikäläisen makuun. Jörkka tietysti ankkalammikkoon syntyneenä kulttuurisuvun kersana on hyväosainen heittelemään mitä tahansa läppää ja tulee silti varteenotetuksi. Meikäläiset maalaiset ja maatiaiset saa helposti Hakkaraisen Teukan osan, jos suutaan kovin soittaa. Mutta yrittää aina voi!

@@@

Muutama kuva vielä kodinmalleista, jotka voisivat sopia meikäläiselle.

"Compact house", tämä on nettisivulta ...jota en enää löydä, harmi!

Ja tämä tässä myös viihtyisän näköinen.

Terveisiä kaikille perfektionismiin katsomatta!

Helga 

(joka laittoi itsensä oikein boldilla tänään :D )