Vuokratalomme lähimaastossa oli sen sortin remonttia, ettei auttanut kuin ajaa auto talon lähipuiston nurmikolle, että huis vaan. Tunsin, kuinka auto sai töytäisyn pohjaansa ja päättelin ohikulkijoiden katseista, että siitä oli syntynyt ilmeisen kovaa ääntä. Repäisin oven auki ja menin auton taakse. Aivan oikein, olin ajanut suuren kiven yli ja kivi ottanut auton pohjaan. Heittäydyin pitkin pituuttani makaamaan naama maanpinnassa nähdäkseni auton alle. Makasin siinä hetken paikallani ja tutkailin, tippuuko sieltä vaikkapa öljyä tai muuta nestemäistä. Kuulin vierestäni äänen: "Onko kaikki hyvin!?" Naapuri oli hätääntynyt nähtyään meikäläisen ratsastushousuissa maahan kaatuneena autonovi auki retkottaen. :) "Ei toki, tutkailin vain, menikö auto rikki!" Naapuri kauhisteli tapausta ja manaili kiveä, johon itsekin oli ollut ajaa. Sitten hän sanoi:"Sun täytyy nyt varmaan kotona heti tunnustaa, että auto saattoi vaurioitua!" Ja siihen minä sanoin pontta äänessäni:"Ei tartte! Se on minun autoni!"
Opetus: hyvää tarkoittavan, kiltin ja perinteisen naisihmisen kannattaa olla riivinrautanaisten kanssa varovainen. Ne romuttaa omia autojaan ihan omatoimisesti :D
@@@
Kuulkaas, kun nyt on tämä viikonloppu ainakin thän asti mennyt siihen, että ollaan ajeltu lähialueita ristiin rastiin erilaisia asuinpaikkoja katsastamassa. Ollaan läpikäyty liki kaikki enemmän tai vähemmän kodiksemme sopivat kiinteistöt. Neliöhaarukka on ollut joustava, hintahaarukka melko joustava ja rakentamisvuosi ihan kuminauhalla mitattavissa.
Viimeiset katsastukset tehtiin iltauutisten aikaan, jolloin navigaattorirouva alkoi vähän sekoilemaan ja isäntä loihe lausumahan: "Ollaan rullattu koko päivän ympäriinsä niin, että navigaattorikin jo hirttää kiinni." Saattoikos sitä paremmin sanoa.
Muutamia käytännön kautta opittuja vinkkejä:
- katsasta koko asuinalueen autokanta (esim. jos suunnittelet rivitalon ostoa). Yleissilmäys autokannasta kertoo esim. rivitaloyhtiössä asuvien varallisuus- ja esim. työssaolotilanteen. Tottakai jollakin on kauppa-autonaan vanha, rupinen Nissan, mutta tarkoitankin yleissilmäystä.
- mieti, mikä on asuinalueen asuntojen omistuspohja: omistusasuntoja vai kunnan vuokra-asuntoja? Omistusasuntoon ja asunnon ympäristöön on todennäköisemmin suurempi innostus kiinnittää huomiota.
- jos välittäjä ei välitä tulla kohdetta näyttämään, vaikka asiakas sitä aktiivisesti esittää eli on nk kuuma asiakas, niin sellaisen myyjän voi unohtaa. Kuuma asiakas on aina ostotapahtumaan mielessäään suuntautunut ja varautunut versus nk. kylmä asiakas, joka ajautuu yhteisnäyttelyyn ajatuksella "olin kävelyllä ja havaitsin näyttelyn tässä".
Mutta mutta: on tämä aina yhtä haasteellista! Puuh ja huuh!
t. Helga
7 kommenttia:
Saatko Helga pahastikin allergiaa jos lähelläsi asuu työttömiä tai köyhiä? He ovat mukavia ihmisiä hekin, tunnen monia! Ja menisikö oma autoni v 2004 pieni pösö seulastasi läpi? Ei ole mikään kauppakassi (pelkästään) vaan pääasiallinen jo 8v käyttämä menopelini, josta satun pitämään ja jota en ole aikeissa vaihtaa vielä pitkään aikaan.
Sori jos loukkasin, mutta nyt nosti syvällä sisälläni asuva proletariaatti päätään ;)
t Leija
No, useimmat meistä viihtyvät hyvin keskenään varallisuuteen katsomatta. Meikäläinen ei tee poikkeusta tässä.
Yleisessä tiedossa kuitenkin on, että mahdollisista ystävällisistä ajatuksista huolimatta ihmiset eivät halua hankkia elämänsä kalleinta ostosta (useimmille) sellaisten alueiden läheltä, joissa on levottomuutta ja tietyntyyppistä sakkia. Esim. huumeneulojen vaihtokeskusta ajettiin Oulussa aikanaan pontevasti, mutta kukaan ei halunnut sitä omaan naapuriinsa.
Jokainen saa ja voi itse ajatella, mitä se sakki voisi omissa mielikuvituksissa olla, jonka naapurustoon ei haluaisi. Osalle se on sekki-Mersujengiä, osalle rupisia Ladoja ja useimmille kai siltä väliltä. Omista asuntorahoistaanhan siinä on itse kukin päättämässä.
En saa näppylöitä "työttömistä tai köyhistä", sillä läheisissänikin on heitä, useampikin tällä hetkellä. Päiväraha on 600€ ja asumistuki päälle. Yritän auttaa, tänäänkin tuo on ajankohtainen asia nettipankin kautta.
Tänään olen viettänyt päiväni ja yrittänyt antaa apuani maahanmuuttajataustaiselle, yhdelle amfetamiinikäyttäjälle, yhdelle homoseksuaalipariskunnalle, yhdelle psykiatriselle potilaalle... Ja kun oikein mietin, niin tänään tapaamistani henkilöistä 75% kuului vähäosaisimpaan tuloluokkaan. Tuon amfetamiininkäyttäjän kanssa en haluaisi naapureiksi, uskallan sanoa. En ainakaan ostaisi asuntoa hänen naapuristaan, sillä epäilen, ettei hänen huushollinsa ei ole kaikkein rauhallisinta ympäristöä. Vaikka hän takuulla kuuluu kaikkein huono-osaisimpaan ihmisryhmään Suomessa, uskallan väittää. Nämä narkomaanit elävät todella kurjissa oloissa, joissa heihin lajitovereiden taholta kohdistuva henkilökohtaisen väkivallan uhkakin on jatkuva vieras. Mutta en paheksu ketään, joka viihtyy näissäkin naapurustoissa. Puhunpahan itsestäni vaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia, laajennan sen koskemaan myös itseäni. Ja Leijaa.
Hyvää alkuviikkoa Leijalle!
lyhyttä kesäkuun kesälomasta odotellen Helga
Rupesin vielä oikein tuota miettimään ja totta vie: vietän suurimman osan hereilläoloajastani vähäosaisten seurassa.
Lisäksi funtsasin tuota "köyhää ja työtöntä" ja haluan vielä selventää, että köyhänä ja työttömänäkin Suomessa vielä on ihmisen elämä joltisestikin ihmisen elämää. Mutta narkomaanit elävät todellisessa kurjuudessa. Eivät selviydy useimmiten edes sosiaaliluukulle apua pyytämään.
Rupesi ihan kaduttamaan, että ollenkaan aloin kommentoimaan. Ajatusmaailmamme ja ihmiskäsityksemme tuntuvat olevan eri maailmasta tässä asiassa. Vietät suurimman osan päivästäsi huonompiosaisten kanssa palkkaasi vastaan, ja siitä johtuen tai siitä riippumatta haluat varmistaa, ettei taloyhtiössäsi asu köyhiä eikä työttömiä. Kerrot paljon narkomaaneista. Se, että jonkun omistusasuntoyhtiön pihalla on yleisesti ottaen hiukan vanhempaa autokantaa ei kuitenkaan mielestäni ole merkki siitä, että alue on piikkipuisto, tai että siellä asuu "tietyntyyppistä sakkia". Kukaan ei varmasti halua piikkipuistoon muuttaa.
Kuvaamasi huumeneulojen vaihtokeskus -asia on totta. Yleensä näitä vastustetaan sitä pontevammin, mitä parempiosaisten alueesta on kyse. Ilmiölle on nimikin NIMBY = not in my backyard. Espoossa kuohutti pari vuotta sitten kehitysvammaisten nuorten asuntolahankkeeseen suhtautuminen. Naapurit vastustivat asuntolahanketta jokaisessa mahdollisessa vaiheessa. Viivytystaistelussa keppihevosina käytettiin mm. alueen asuntojen arvon alenemista, häiritsevää kuljetusliikennettä, rakennuksen sopimattomuutta alueella ja sokerina pohjalla – liito-oravia (Helsingin Sanomat).
Voimia sinulle raskaassa työssäsi ja hyvää kesää.
t Leija
Yrittäen välttää rasistisuutta, yhdyn Helgan ajatuksiin oman asunnon valintakriteereissä. Tiettyjä seikkoja katan oman elämisenrauhan takia.
MUTTA.. Työttömyyttä kokeneena ärsyttää tuo kategorioisointi. Kieltämättä työttömyys on väylä siihen kategoriaan jota Helga tarkoittaa. Edelleen kiukustun huomatessani tuon lokeroinnin.
On silti aivan totta, että kukaan ei halua levottomaan ympäristöön omaa asuntoa. En minäkään, oman turvallisuuteni takia.
Siisti, hoidettu ympäristö kertoo enemmän kuin auton vuoosimalli tai merrki. Tiedän parikin ns "parempaa" ihmistä, jotka ajavat vanhalla autolla.
Ja siitäkin on jo selviä viitteitä, ettei nämä ns. paremoien ihmisten alueet ole onneloita. Ongelmat pysyvät vain pitempään piilossa.
Itse olen tyytväinen täällä tavisten omakotialueella, meitä on persoonia, mutta pelätä ei tarvi, ja naapuria autetaan tarvittaessa..
Onnea Helgalle kodin etsintään!
Kiitos paljon kommenteista ja toivotuksista!
En ehkä osannut esittää asiaa oikeilla sanoilla. Mutta luulen, että suurin piirtein ajatukseni ydin siitä oli ymmärrettävissä.
Lääkärinkuntaan suhtaudutaan joskus rasistisesti: ikään kuin meikäläiset olisivat jotenkin ongelmien yläpuolella ja ulkopuolella. Ehkä työttömyys ei kosketa valkotakkeja, mutta kaikki muut ongelmat sitäkin raskaammin. Onhan päivystysvelvoitteen alaisen lääkärin ammatti jos mikä vuorotyötä (24 tunnin vuoroja peräkkäin) ja monen kakarat ja puolisot on menneet tämän pesuveden mukana. Hirteen ja pyssyyn ja piikkiin. Tunnen useita tälläisiä kohtaloita. Niistä ei niin huudella. Itsemurhariski on tässä ammattikunnassa kärkipäätä, tutkittua tietoa. Jos ei ole työttömyyttä eikä köyhyyttä, niin on vielä pahempia ongelmia, joksi katson edellämainitut tapahtumat.
Olen asunut "parempien ihmisten onnelassa" ihan henkilökohtaisesti ja voisin kirjoittaa siitä hyvinkin melko tramaattisia kuvauksia, mutta menkööt. Minkäänlaista sinisilmäisyyttä ei sen suhteen ole.
No, nämä kantanani ja aivan hyvin ymmärrän myös Leijan ja anonyymin ajatuksia. Luulen, että puhumme samasta asiasta kuitenkin, vähän eri sanoilla vain.
...mutta ihmeen kuuma peruna nyt tuo automerkki tuntuu olevan :D (vähän yllättäenkin!). Kuuntelin tänään ruokapöydässä kun työtoverini (sairaanhoitaja) puhisi ihastuksesta kun perheeseen oli ostettu uusi saksalaisvalmisteinen auto. En tiennyt ensin, että sitä valmistetaan Saksassa ja kun erehdyin asiaa kysymään, oli kimpussani parikin naisihmistä, jotka tiesivät oitis asian ja vähän enemmänkin. Yhden mies on oikea autofriikki - rouva (sairaanhoidon sihteeri) näytti siitä meille kännykkäkuvankin: upea maasturi! Sen naapuriin voisin oitis muuttaa :)
t. Helga
Ps. koti on ostettu. Naapurissa näyttää olevan kaksi Toyotaa ja lastenkiikku.
jatkan vähän anonyyminä:
Ymmärsin kyllä heti, että samasta asiasta puhumme, ja samaa mieltä olemme.Tuo mainitsemani kategorioisointi vain saa minut ärhäkäksi, vaikka itsekin tietyssä määrin ilmaisen samoin. Totta on, että ammatista johtuva työ- ja työttömyystilanne jakaa ihmisiä. Koen itse olevani normikansalainen ajoittaisesta ammatista johtuvasta työttömyydestä huolimatta. Aivan varma on, että helppoa ei ole lääkäreilläkään.
Mainitsit rasistisesta suhtautumisesta lääkärikuntaan. Sitä varmasti on, ymmärtämttömyydesta. Vanhan kansan piirissä lääkäri on Jumalasta seuraava. Yhteiskunta on muuttumassa, seuraavalle sukupolvelle ei sitä enää ole. Sivusilmällä katsottuna on suorastaan huvittavaa, kun naapuuruston sairaseläkkeellä oleva eläkeläispariskunta pitää hammaslääkäri-miniaansa erityisenä. Anppi on päätoiminen piika. Muut lapset saavat hoitaa huushollinsa itse. Appi soitti esim tiehallinnolle, että minian työmatalle pitää olla auratut tiet!
Auto on minulle vain kulkuväline. Tumpelona se pitää olla korjausvapaa, eli uudehkö. Se on ainoa kriteeri. Kun on tottunut johonkin merkkiin, siihen luottaa. Mallia ja väriä tietysti maku määrittelee. Mutta ei todellakaan mikään status. En raaskisi laittaa rahaa mersuun.
Onnea kodin löytymisestä!
Lähetä kommentti