 |
| buttericksbloggen.se |
Juhannus on monen maan yhteisjuhla.
Ryhdyin sitä nyt oikein tutkailemaan, kun vuoskymmenet sitten sveanmaalaiseksi heittäytyneeltä suomenruotsalaiselta ystävältäni tuli kuvatekstari, jossa luki:
"Vi ska ha barn o barnbarn hos oss. Först t hembygdsgården o dansa runt midsom stången. Ha d gott!"
Midsommarstångenin ympärillä tanssittanee myös Suomenmaan länsirannikon kunnissa ja Ahvenanmaalla. Meidän juurevan suomalaisväestön juhannusjuhlinta muistuttanee enemmän esihistoriallista ryyppyjuhlaa. Lueskelin asiasta ja totta tosiaan: juhannukseen on kuulunut juopotteleminen kai alunperinkin.
Wikipedia
@@@
Tanskassa ja Norjassa ei vietetä midsommaria vaan sankthansia. Kappas vain, ei ole tullut aiemmin tutkailtua tätäkään asiaa. Mikä ihmeen Sankt Hans? No Johannes Kastaja, Johannes Döberen.
Vapaa meikäläisen suomennos: Sankt Hans on tanskankielinen käännös pyhästä Johannes Kastajasta, joka syntymä ajoittuu kuusi kuukautta Jeesuksen syntymän jälkeen (Luuk 1,13:26) ja asettuu siten kesäkuun 24. päivälle.
 |
| Netistä, linkki meni hukkaan |
 |
| www.vg.no |
@@@
 |
| www.webhallen.com |
Ruotsalaisethan ne tässä tanssivat yhteisöllisessä hengenlaadussaan juhannustangon ympärillä. Kansankodin naapurit, joiden mielenlaatua kuvaa sanonta: "Think positive!"
Monet suomalaislapset muistelevat lapsuuden juhannuksiaan, jolloin tunnelma sai toisenlaisia sävyjä. Ensin oli ruokaa ja yleistä naurua, joka illan mittaan vaihtui melkoiseksi älämölöksi. Miehet olivat lapsen silmin omituisen pirtsakoita ja puuhakkaita kokonsytytyspuuhissaan, naiset hekottelivat keittiöpuuhissa. Me lapset pyörittiin siinä vähän kuin jarruna molempien ryhmien rattaissa. Keittiössä oli jaloissa, tulentekohommista häädettiin loitommalle.
Toki välillä joku huudahteli: lapset, tulkaapa katsomaan! Silloin oli teeskenneltävä innostunutta ja kiinnostunutta, ettei aikuisille tullut paha mieli. Tosiasiassa meilla pellavapäillä huoli painoi harteita. Se vain lisääntyi illan päälle aikuisten muuttuessa yhä riehakkaammiksi ja kummallisemmiksi. Mietittiin ja huolestuttiin: kuinka tässä nyt pitemmän päälle käy? Kuka ottaa vastuuta kaikesta tulen kanssa leikkimisestä, tuntikausien saunanlämmityksestä ja ylipitkiksi venyvistä uintilenkeistä. Oliko koirille muistettu antaa ruokaa kun ne haukkuvat tauotta? Minne pikkuväki asettuisi maate, onko kukaan ajatellut petipuolta? Kilpistyvätkö tädin ja sedän välit aiempaan tapaan kovaksi riitelyksi, johonka väliin sitten muut aikuiset tungeksivat rähinöimään muka selvittääkseen asiaa?
Monenlainen huoli oli lasten osana noissa kesäjuhlissa.
Mutta eihän näistä tavattu puhua. Asiat ovat vähän kuin joulun suhteen: vain onnelliset muistot ovat arvokkaita ja sallituja. Kaikki eivät edes halua muistaa kuinka asiat tosiasiassa olivat. Aivan kuin tämän viikon tv-dokumentissa, jossa Kirsti Lonka kertoi, kuinka ihmiselle on ominaista (omaa ilmaisuani käyttääkseni) luoda menneisyytensä jälkikäteen sellaiseksi jollaiseksi sen haluaa muistaa. Heilu keinuni korkealle ja sen semmoiset sievät puheet. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi myös juhannusmuistojen suhteen". Näin oli ennen kasvatuksen henki.
Isälle ja äidille voisi tulla paha mieli, jos muisteltaisi kaikki yksityiskohdat.
@@@
Kas, minäpä heittäysin runolliseksi inhorealistiksi ja pilasin juhannusilmapiirin sadoissa ja tuhansissa suomalaiskodeissa :D Mutta ruotsalaiset ne vain nauravat ja tanssivat kukkaseppeleet kauniilla, vaaleilla kutreillaan. Miehet keltaisessa kauluspaidassa ja pinkissä, pallokuvioisessa kravatissa ruudullisiin polvihousuihin sonnustautuneina. Ja vankkahiuksiset, valkohampaiset lapset kikattavat piparminttukaramellipussit kourissaan lyöden tahtia puukengällä. Hej fallerii - hej falleraaa!
t. Helga
6 kommenttia:
Enpä ymmärrä, miksi meillä ihmisillä on niin suuri halua juhlia. Juhlitaan sitä ja juhlitaan tätä. Yleensä nykyään, niin olen ymmärtänyt, juhliminen tarkoittaa että juodaan ja ainakin syödään yli äyräitten.
Varsinkin vappu ja juhannus oikein oikeuttavat ryyppäämiseen ja ylensyömiseen. Niin ja naimiseen (varsinkin juhannus, ja heila on oltava jo helluntaina, muuten seuraa - mikä?)
Jotkut juhlapäivät ovat keskellä viikkoa, mutta useimmat on joku hämäräperäinen taho yritysmaailmaa (säästääkeen työpäiviä) saanut jotkut totutut pyhäpäivät siirretyksi sunnuntain yhteyteen.
Hällä väliä, oikeastaan. Mutta totutut tavat ja juhlan odotukset tuottavat yleensä pettymyksiä. Niihin ladataan liikaa toiveita, jotka eivät yleensä toteudu.
Tästä purnutuksesta saattaa arvata, että kuulun arjen kannattajiin. Arki on minusta aina ollut parasta.
Arki on täynnä mahdollisuuksia. Elämä on silloin parhaimmillaan. Juhlapyhät ovat kuin pysäkkejä. Koko maailma tuntuu silloin jämähtävän paikoilleen. On hieno tunne, juhlapäivät on sivuutettu! Vielä sunnuntai, sitten on onneksi jo maanantai, ja elämä alkaa pyöriä. (Ja päivät lyhentyä.)
Tämän olen kirjoittanut - en vihaisena, vaan maailmanmenolle hymyillen ja ystävällisesti todeten.
Sitten kun minusta tulee diktaattori, pistän myös arjen juhlaa arvokkaammaksi.
Ainoa virallinen juhlapäivä koko vuodessa on itsenäisyyspäivä.
Pitkien vapaiden tilalle jokainen työntekijä saa virallisen vuosiloman lisäksi kuusi lomapäivää, jotka voi käyttää halutessaa miten vain, vaikka Häränsilmän palvomiseen jos haluaa. Useimmat varmaan valkkaisivat ne pari joulu- ja pari pääsiäisvapaata ja loput arvalla juhannuksen, loppiaisen, vapun tai helatorstain viettoon. Samalla myös muihin kuin kristillisiin uskontokuntiin kuuluvat voisivat viettää omia juhliaan taipumatta kristillisen kalenterin pauloihin.
On mulla muitakin diktaattoriajatuksia päässäni. Mutta juhlapyhät ovat rasittavia, varsinkin yksineläjille. Niin, ja se ryyppäminen. Sitä en ymmärrä ollenkaan:
Helgan mainitsemat lapsuuden huolet kännisten vanhempien ja näiden kavereiden seurassa ovat kyllä tuttuja. Siksi kai minusta niin skeptinen on tullutkin etenkin joulun ja juhannuksen suhteen.
Terv. Maarikka
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/27/10-kysymysta-alkoholistin-aikuiselle-lapselle
Vanhempiensa päihdekäytön kanssa on joutunut kamppailemaan neljäsosa suomalaisista. (Lähde: yllämainittu hyvä ohjelmasarja, joka tuli keväällä) Ohjelmassa myös todettiin, että aikuisenakin osa meistä haluaa suojella (väärin toimineita) vanhempiaan. Taannoin Lääkärilehdessä helsinkiläinen tutkija kirjoitti ansiokkaan kolumnin lapsuudenkokemuksistaan. Juhannukset, joulut ja vaput varmaan on niitä aikoja, jolloin neljäsosa suomalaislapsista ovat kokeneet "juhlallisimpia" aikoaja lapsuudessaan. Toki kunnon alkoholisti osaa juhlia päivittäin.
Alkoholistin lapsi "Kuningatar Alkoholi" pitää muuten blogia nimellä "Mitä nyt taas".
Juhlapyhistä Maarikka sanoo hyvin. Nimittäin jossain vaiheessa meidän täytyy ryhtyä huomioimaan myös sitä laajenevaa kansanosaa, joka ei ole syntynyt kristillisyyden piiriin, eikä siihen ryhdy sittemminkään vaan säilyttää oikeuden omaan uskontoonsa tai uskomattomuuteensa. (Meillä oli tänään treffit irakilaispariskunnan kanssa. Eivät vietä juhannusta. Ostivat meiltä erään laitteen nimelliseen hintaan. Käytännössä hinta ole sellainen, että se annettiin se tälle perheelle. Huivitettu rouva muuten oli perheen lompakonhaltija. Hän päätti maksusta lopullisesti.)
Juhlista sanoisin, että juhlallekin on sijansa. Sen sijaan nämä "rutiinijuhlat" voivat kyllä muodostua raskaiksi hetkiksi paitsi yksinäisille myös niille perheille ja suvuille, joilla ei ehkä ole alkoholin kanssa ongelmia, mutta pakkopullajuhlinta muutoin voi olla koettelemus. Moni nainen maaseudulla ja perinteisissä perhe"idylleissä" uupuu ja väsyy hoidellessaan rekvisiitan niin, että muilla on hyvä juhlamieli. Tsemppiä näille kesämökkisukulaisista huolehtijoille, joulutorttujen vääntäjille, koivuntuoksun levittelijöille ja pääsiäisaterioiden laatijoille!
Helga
Itse aina ihmettelen näitä juhlapyhiä. Ihmiset ovat markettien jonossa kärryt täynnä tavaraa varautuen kuin johonkin poikkeustilaan. Miten se voisi olla mahdollista, että näille kaikille tulee koko suku ja ystävä piiri kylään täyttämään vatsansa. Olen koittanut myös pohtia myös alkoholin käyttöä ja varsinkin niissä juhlissa ja illanistujaisissa missä on lapsia mukana. Lasi viiniä ja ja jälkiruokakonjakit pidän ihan sallittavina mutta se, että humallutaan ja muututaan lasten silmissä omituisiksi on mielestäni arveluttavaa. Minulla on jo aikuiset lapset mutta kun he aikanaan syntyivät, päätin, että minua heidän ei tarvitse katsella humalaisena. Kun aikanaan siskoni kyseli millainen isä on humalassa lasten ollessa hänellä kylässa, lapset olivat vastanneet etteivät tiedä koska eivät ole nähneet isää humalassa. Olin muuten aika ylpeä itsestäni kun minulle tämä kerrottiin. Kun tämän tavan oppi sinä aikana kunnes lapset olivat täysi-ikäisiä koko ajatus itsensä humalaan juomisesta tuntuu nyt täysin vieraalta.
Maalta kotoisin olevana Juhannus tuntui juhlalta kun oli laitettu hieman parempaa ruokaa, saunottiin ja nautittiin luonnon kukoistuksesta. Ja saunan jälkeen juomana oli kokonaiset pullot oikein kaupan limonadia marjamehun sijaan. Myös vanhemmilla. Ja kun Juhanuksena alkoi heinänteko ei siinä vanhemmatkaan kovin joutaneet juhlimaan. Muistini mukaan olin varmaan itsekkin aikuinen ennen kuin näin ensimmäisen kerran isäni pikku hiprakassa. Tästä kai tämä oma ajatuskin siitä, että lapsia on turha pelotella omituisesti käyttäytyvillä vanhemmilla, on lähtöisin.
Kun itsellä on kiireinen työ, nautin täysin siemauksin näistä pidemmistä vapaista ja en tippaakaan stressaa kauppojen jonoissa. Kun ruuan laitto on myös harrastukseni, suunnittelen hyvissä ajoin tarjoamiset ja teen ostokset ajoissa ja kohtuudella niin silloin kokkaaminenkin sujuu jouhevasti.
Taas oli rento juhannus kokkaillen ja golfia pelaten. Ja pari lasia viiniä ruuan kanssa ja olut saunan jälkeen.
Anonyymillä golfarilla on hyvä pointti tuossa poikkeustila-asiassa :) Olen samaa katsellut noiden kauppakärryjen suhteen, vaikka yritetään aina välttää kauppareissuja juhlapyhien kynnyksellä.
Tosiaan: outoa logiikkaa on, että kaikille täpötäysien ostoskärryjen kanssa kamppaileville tuisi koko suku kylään.
Ruoanlaitto tosiaan on nykyään myös harrastus. Olen huomannut, että miehillä etenkin. Omassakin torpassani hiihtelee golfari, joka on kova poika kokkaamaan. Siitä on sitten iloa emännällekin, joka voi keskittyä vaikka päivystämään (yäk).
Mitä tulee heinäntekoon, niin ajattelisin, että myös maalla on voinut olla alkoholiongelmia. Heinäntekoaikaankin. Kokemusta ei kyllä asfalttien kulkijalla ole mitään kautta, isovanhemmatkin olivat harmillisesti kaupunkilaisia ja maailmankuva sitä kautta on rajoittunut kivitalojen vangiksi. Mutta ehkä joku maalla elänyt tietää tästä enemmän?
Helga
Nyt on nähty jo toistamiseen (edellisen kerran Pääsiäisenä), kuinka lähisuvun kokoontumiseen ennen käytetyt juhlapyhät kuluu suurimmalla osalla osallistujista älypuhelinta, taplettia tms tiiraten, näpytellen ja sivellen.
Kaukaakin Helsingistä asti oli tultu pelaamaan mummolan sohvalle Pohjanmaalle. Meinasin sanoa, että eikös sitä Assemblyä kannattaisi ennemmin harkita... nielaisin kysymyksen yleisen sovun nimissä...
Eikä siinä mitään, jos pelaajat olisivat olleet teinejä, mutta kun ei siinä porukassa ollut kukaan alle 3-kymppinen!
Siunatkoon...!
Tämän näki ja todisti, Selina
Lähetä kommentti