Heavy stuffia

Juna naista kuljettaa.
"Päässä tuulee ja ajatuksia sataa" kuten yksi mietelmäkirja otsikoi.

@@@Viime viikon älynvälähdys (omasta mielestä):

Potilaana oli hyvin itsepäiseksi jankkaajaksi tietämäni henkilö, jonka kyllä on myös huumoria ymmärtävä. Eipä tee sairastupalaisemme yllätystä nytkään, vaan alkaa jauhaa lääkeasiasta, jonka takuulla tiedän häntä paremmin. Muttei auta, hän inkuttaa: "Luimme puolisoni kanssa nettiä ja siinä sanottiin, että tässä tapauksessa on ...päläpälä...."
Minua vähän väsytti ja totesin:
"Vai niin. En ole lukenut nettiä, mutta oon lukenu lääkärikoulussa tätä vastaanottoa varten 12 vuotta kun erikoistumisaikakin lasketaan." (No juu, eihän tälläisiä pitäisi laukoa, mutta laukoo ne potilaatkin kaikenlaista ja vielä pahempaakin, enkä minäkään siitä suutu. Demokratian nimissä tohtorikin saa sanottavansa sanoa tietyssä rajoissa.)
Potilas katsoo ovelasti ja sanoo silmät vahingonilosta viirullaan hekotellen: "Niin, mutta minäpä oon käyny elämänkoulua!"
Minä katson vielä ovelammin ja sanon: "Niinpä se oon kuule minäkin!"
Eipä voinut vääräksikään väittää. Sitäpaitten olen häntä muutaman vuoden vanhempikin.

Että minä oon kyllästyny tuohon elämänkouluhöpinään. Perskutarallaa, ei kai tässä nyt kukaan pelkällä elämänkoululla tauteja selätä, kun ei virallisia kouluja käyneenäkään pysty kuin hyttysen ininään Suurta Tautipaholaista vastaan. Ja vaikka siinä on jo elämänkoulut ja alv:it mukana sekä kaikki kertoimet ja kantavierrevahvuudet mitä ikinä keksii, niin ei muutu lopputulos yhtään kummemmaksi: aina joutuu nöyrtymään Pahan edessä.
(Päivän viimeinen paperi mikä eteeni viime viikon päätteeksi kiikutettiin oli syöpävastaus, joka pitää maanantaina viedä eteenpäin asianomaiselle. En tohtinut perjantaina inhimillisistä syistä olla yhteydessä kun mikään ei kuitenkaan viikonloppuna etene: hänellä on vielä pyhänaika nauttia huoletonta elämää).
Palaan vielä kapiseen elämänkoulu-kysymykseen! Kuka sen käsitteen määrittää vai Raamatussako se sanotaan? Hilseen yli meikäläisellä menee elämänkoulut. Elämänkoululla kerskaileminen ittessäänkin on jotenkin ällöä: se sisältää piilotetun ajatuksen siitä, että juuri tämä ihminen on ikään kuin itsestään oppinut hieman muita viisaammaksi elämässään.
Päivän floppi: elämänkoulu.

@@@
Päivän toinen aihe: suuttuneet pissikset

Kuulkaas tätä rohkeaa tekoa: komensin pissikset pois avoimelta ratsastuskentältä kun ukkonen lähestyi. Häivyin hepoineni sieltä itsekin sisätiloihin. Mutta arvatkaapa oliko kuulkaa pissisten naamat rutullaan! Olisivat halunneet ulos, eikä niitten mielestä tuossa ollut mitään pelättävää! Vilauttelivat silmiä toinen toisilleen ja ilmehtivät, että tuo ämmä on ihan viriviri-tööt tööt, kuten ennen Oulussa sanottiin. Mutta salamat löivät taivaanrannassa.

Sitä ihminen oikein pysähtyy miettimään, oliko itsekin tuommoinen mullistelija maskarat pitkin poskia ja pilalle värjätty tukka päässä lontostelemassa hankala ilme kasvoillaan musta huppari päällä. En kyllä varmana! Olin mitä sopuisin, kiltti ja hentomielinen neitonen, joka riensi aukomaan ovia aikuisille ja niiasi kauniisti. Valetta! Valetta valetta!!! (Tulenkivenkatkuiset terveiset ja keskarinnäytöt vielä vuoskymmentenkin takaa sille pikkufiinille kaupungininsinöörin rouvalle, joka nostatti mulla sen lakritsipaperin kadulta ollessani. 15-vuotias! Fak fak fak! Että nosta ämmä ite vaan paperit! (Noin en sanonut silloin 40 vuotta sitten, näytin sen vain naamalla.) )

Pissikset kuitenkin uskoivat. Se oli hyvä, sillä ukkonen voi olla heavy stuffia jos oikein sopivasti sattuu. Hevosen selässä ratsastaja on kuin antenni maastossa. Salama voi lyödä myös vinottain, mistä allekirjoittaneella on viime kesältä kokemus pelikentältä. Siihen jäi pelivehkeet koko kentälliseltä hetkeksi.

t. Helga